2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 8-9 (61-62)


№ 7 (60)


№ 6 (59)


№ 4-5 (57-58)


№ 3 (56)


№ 2 (55)


№ 1 (54)

№ 6 ( 59 ) 2010

Jyväskylän kaduista

Vuodelta 1506 peräisin olevasta asiakirjasta käy ilmi, että Jyväskylän pikkukylä sai nimensä täällä asuneen Heikki Ihanninpoika Jyväsjoen mukaan. Hän rakensi mökkinsä Jyväsjoen rannalle paikkaan, johon myöhemmin rakennettiin suuri kartano. Sen isännäksi tuli Kuokka-niminen henkilö.

Vähitellen kylä kasvoi ja asukkaat alkoivat antaa nimiä asuinpaikoilleen. Useimmiten nimet liittyivät talojen ja maiden isäntiin, harvemmin erilaisiin luonnonilmiöihin. 1700-luvulla Jyväskylän kylässä oli jo seitsemän tonttia ja viisitoista maalaistaloa. Vuonna 1837 Jyväskylä sai kaupunkioikeudet hallitsija Nikolain I:n määräyksestä, tuolloin asukkaita oli noin kaksisataa.

Arkkitehti Karl Ludvig Engel lähetti Jyväskylän ensimmäisen asemakaavan vahvistettavaksi Pietariin; se oli suoralinjainen ja koostui 21 neliönmuotoisesta korttelista. Kaduille annettiin yksinkertaisia ja järkeviä nimiä: Satamakatu, Rinnekatu, Rantakatu, Läntinen, Itäinen ja Pohjoinen katu. Tuohon aikaan kadut olivat pölyisiä, likaisia ja autioita; vasta vuodesta 1884 lähtien niitä alettiin siivota ja lakaista, ja yön ajaksi sytytettiin lyhdyt.

Alueiden nimistä

Alueiden nimet kehittyivät vähitellen. Yleensä nimet liittyivät alueella asuneeseen isäntään tai ympäröivään luontoon seuraavien esimerkkien tapaan:

Mäki-Matti: Matti mökistä, joka sijaitsee mäellä.
Kypärämäki: Nimitys tunnetaan vuodelta 1797 peräisin olevista asiakirjoista. Paikka todellakin sijaitsee mäellä, jota korkeampi on vain Laajavuori.
Laajavuori: Suuri, leveä, avara vuori.
Kukkumäki: Uskomusten mukaan tuon seudun metsissä oli paljon käkiä.
Keltinmäki: Keltinmäki mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1820, ja se tarkoittaa jyrkkärinteistä, korkeaa vuorta.
Keljo: Keljo mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1806; se oli maalaistalo, jonka isäntä oli suuri, jopa jättiläismäinen mies.
Taulumäki: Taulumäki on monien teiden risteyksessä oleva mäki.
Tourula: Tourula oli joen rannalla sijainnut vanha maalaistalo.
Lohikoski: Tourujoen suurimman kosken nimi viittaa varmaankin lohikalaan.
Halssila: Halssila on notkelmaan johtava kapea sola. Metsästäjät hyödynsivät metsissä olleita syviä notkoja ja ajoivat villieläimiä näihin luonnon muodostamiin notkoihin; tästä sai nimensä metsästystä harjoittaneen isännän talo.
Seppälänkangas: Seppälänkangas (kangas on metsätöntä kanervan peittämää hiekkakenttää) annettiin nimeksi paikalle, jossa 1700-luvulla paloi paljon metsää.
Huhtasuo: Huhtasuo (huhta = kaskimaa) on paikka, jossa ihmiset
harjoittivat kaskiviljelyä.
Ristonmaa: Ristonmaa mainitaan jo vuona 1805, jolloin sen isäntänä oli
Aatami Juhonpoika.
Tikka: Paikka sai nimensä torppari Mikko Tikkaselta (torppari oli maata
vuokrannut maanviljelijä).
Kekkola: Paikalle muutti vuonna 1670 Savosta maanviljelijä Pekka Kekkonen.
Mattilanpelto: Mattilanpelto tarkoittaa Matti-isännän peltoja ja maita.

Blomstedtin asemakaava 1910

Vuonna 1910 arkkitehti Yrjö Blomstedt ehdotti kasvavalle kaupungille uutta asemakaavaa, jonka mukaan kaupunkia kehitetään ja katuja nimetään. Hollannin, Tanskan ja Saksan esimerkkien mukaisesti hän neuvoi käyttämään katujen nimissä Suomen huomattavimpien yhteiskunnallisten vaikuttajien nimiä. Sellaisia olivat koulun rehtori Uuno Cygnaeus (Cygnaeuksenkatu), tyttölyseon johtaja Lahja Okker (Okkerinkatu), opettajatar Saara Mäenpää (Saaranpolku), professori Kaarle Oksala (Oksalankatu), ministeri ja professori Väinö Wallin, joka muutti sukunimensä Voionmaaksi (Voionmaankatu), taiteilija Kaarlo Kramsu (Kramsunkatu), runoilija Juhani Siljo (Siljonkuja), lukion rehtori Martti Korpilahti (Martti Korpilahden polku), merkittävä tehtailija Wilhelm Schaumann (W. Schaumannin puistotie). Myöhemmistä merkkihenkilöistä mainittakoon suomalaisen konekiväärin keksijä Aimo Lahti (Lahdenkatu) ja arkkitehti Alvar Aalto (Alvar Aallon katu).

Wilhelm Schildtin perheenjäsenten nimet ovat useiden Jyväskylän kadunnimien taustalla: Wilhelm Schildtin katu. W. Schildtin poika Wolmar oli ammatiltaan lääkäri, ja hän kirjoitti monia lehtiartikkeleita yhteiskunnallisista aiheista. Hän käytti salanimeä Kilpinen, ja siitä on saanut nimensä Kilpisenkatu. Wolmarin poika Aatos Schildt oli suurmaanomistaja ja kuuluisa poliitikko; Aatoksenkatu on nimetty hänen kunniakseen. Perheenisä Aatos Schildt lahjoitti kaupungille suuria maa-alueita ja pyysi nimeämään katuja poikiensa kunniaksi: Wolmar – Volmarinkatu, Jalo – Jalonraitti ja
Yrjö – Yrjönkatu.

Wolmar Schildt oli suomen kielen tutkija ja kehittäjä. Hän loi kieleen noin 500 uutta sanaa, ja seuraavat kadunnimet pohjautuvat hänen toimintaansa ja hänen keksimiinsä sanoihin: Taidepolku (taide), Tiedepolku (tiede), Sananiekantie, Taitoniekantie, Venykekuja jne.

Tietenkin on mainittava myös Gummeruksenkatu; Gummerukset ovat vanhaa maanomistajien ja kirkonpalvelijoiden sukua, jonka juuret ulottuvat 1500-luvulle. Myöhemmin he alkoivat julkaista kirjoja (Gummeruksen kirjapaino).

Hannikaisenkatu on saanut nimensä P. Hannikaisen, kuorotoiminnan perustajan mukaan. Yliopistonkadun nimi tulee yliopistosta; vuonna 1966 kadulle tuli ensimmäiset liikennevalot.

Itsenäisyyden aika

Vuoden 1917 jälkeen päätettiin antaa uudet nimet sellaisille kaduille, joiden nimitykset liittyivät keisarilliseen Venäjään. Kuitenkin Nikolainkatu, nykyinen Vapaudenkatu, pysyi Nikolainkatuna vuoteen 1966 saakka, ikään kuin Nikolain I:n ”muistolahjana” Nikolai Wahlgrenille, joka oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja mesenaatti Jyväskylässä. Muutamia katuja nimettiin Kalevala-eepoksen sankareiden kunniaksi: Kalervonkatu, Ahdinkatu, Ilmarisenkatu, Sammonkatu, Tapionkatu ja Väinönkatu.

Kului kolmekymmentä vuotta. Sota päättyi ja kaupunki alkoi kasvaa maalta, etenkin Karjalasta tulevan siirtolaistulvan myötä. Vuonna 1947 Jyväskylään perustettiin erityinen toimikunta valitsemaan ja tarkastamaan katujen nimi, sillä pelättiin, että osoitteisiin tulisi toistoa ja sekaannuksia.

Nimille määriteltiin seuraavat kriteerit: nimen tuli sopia kyseiseen paikkaan ja olla omaperäinen, mutta samalla siinä piti säilyä aikaisemmin annetun nimen ajatus. Nimen tuli heijastaa paikallisen kielen, historian ja kulttuurin erityispiirteitä ja synnyttää osallisuuden tunnetta omia juuria kohtaan. Sen tuli olla helppo muistaa, kirjoittaa ja lausua. Nimen piti olla ajankohtainen, mutta siten, että sen tuoreus ja ainutkertaisuus säilyisi vuosienkin myötä. Ei pidetty suotavana, että katuja nimettäisiin vielä elossa olevien henkilöiden nimien mukaan.

Tilanne on sama nykyäänkin, esimerkiksi legendaarisen mestarin Matti Nykäsen tapauksessa. Hän on tuonut mainetta Suomelle, mutta hänen mukaansa ei ole nimetty katua, vaan Laajavuoren suurmäki. Aikaisemmin ja vielä nykyäänkin on kaikilla mahdollisuus tehdä nimistötoimikunnalle perusteltuja ehdotuksia kadunnimistä.

Jyväskylällä on paljon ystävyyskaupunkeja ja muutamia katuja on nimetty niiden kunniaksi: Debrecenintie Lohikoskella (Debrecen, Unkari), Esbjergin aukio Kypärämäessä (Esbjerg, Tanska), Eskilstunan aukio Tourulassa (Eskilstuna, Ruotsi) ja Jaroslavlin aukio Viitaniemessä (Jaroslavl, Venäjä).

Jatkuu seuraavassa numerossa.



Artikkelin on koonnut
Veera Reiman.
Kuvat: Natalia Savela
Lähde: Elina Panttilan
pro gradu -työ:
Jyväskylän kadunnimet
suomen kielen laitos
Jyväskylän yliopisto

Siirry ylös