• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 16 ) 2015

Tulevaisuuden juuret ovat menneisyydessä

SEMINAARI

Suomen kansallispuvun juhlan jälkeisenä päivänä 6.8. pidettiin seminaari, jossa jatkettiin kansallispukuteemalla. Seminaarin olivat järjestäneet venäläinen kulttuuriseura Lyyra yhteistyössä suomalaisen Kalevalaiset-yhdistyksen ja Imatran Inkerien kanssa, jotka ovat Imatralla Imatra-päivänä valittuja vuoden naisia. Yleensä seminaarit ovat melko tylsiä, mutta kyseinen seminaari oli eloisa ja mielenkiintoinen. Osallistujat olivat saapuneet paikalle päällään kansallispuvut, mikä antoi tapahtumalle heti kansallisen värityksen.

Helena Roiha, Kalevalaisten Imatran alueen edustaja, kertoi yhdistyksestään ja suomalaisen kansallispuvun historiasta sekä havainnollisti esitystään pukunäytteillä. Vanha kansallispuku voi kertoa paljon kansan historiasta, sen uskomuksista, maantieteellisistä ja säähän liittyvistä elinolosuhteista, luonteen erityispiirteistä ja jopa omaisuuden tilasta.

Sen jälkeen Sinikka Kurri, vuoden 2014 Imatran Inkeri, kertoi meille Imatran kaupungin perinteistä ja Inkerin Imatran valinnasta. Legendan mukaan Imatran Inkeri on ”mystinen henkilö Vuoksen rannalta”.

Vuoden Imatran Inkerin valintaan vaikuttaa hänen toimintansa, mahdollisuus kehittää ja parantaa kaupunkia. Valintamenettely on mielenkiintoinen ja epätavallinen. Joka vuoden maaliskuussa Nuorkauppakamarin edustajat tekevät odottamattoman ”ehdotuksen” kandidaatille antamalla hänelle kukkakimpun. Tulevan Inkerin tulee pitää valintansa salassa elokuussa juhlittaville kaupungin päiville asti. Sinikan mukaan ”se on kaikkein vaikein ponnistus!” Jokaiselle Inkerille ommellaan erikseen räätälöity feresi (sarafaani) hänen toiveidensa mukaan ja sen muotokieli puhuu aina jotakin kantajastaan. Myöhemmin, heinäkuussa, Nuorkauppakamarin edustajat hakevat kiven kuuluisasta Imatrankoskesta, ja tästä kivestä tehdään koru Inkerille.

Tämän perinteen huipentuma on Imatra-päivänä, jolloin uuden Imatran Inkerin valinta julkistetaan Koskenparraksen näyttämöllä. Inkeri tuodaan uudessa feresissään hupulla peitettynä pääkatua pitkin lavalle ja katsojat yrittävät arvata valitun henkilöllisyyttä. Tämä tapahtuma on erittäin juhlallinen ja sisältää monipuolista ohjelmaa. Imatran Inkerit lahjoittavat valitulle henkilölle villahuivin, jonka on tehnyt Eeva-Leena Uosukainen ja Imatran kaupungin edustajat lahjoittavat hopeisen soljen, jolla huivi kiinnitetään pukuun. Tapahtuma päättyy Inkerin valssiin, jonka on säveltänyt Toivo Kärki.

Vastavalittu Inkeri saa aina runsaasti kutsuja erilaisiin tapahtumiin. Se antaa hänelle mahdollisuuden tehdä vuodestaan erityisen ja puhua hänelle itselleen tärkeistä asioista. Myös Uutisvuoksi-lehti antaa Inkerille mahdollisuuden kirjoittaa omalle palstalleen vuoden aikana.

Aiempien vuosien Imatran Inkerit Rauni Aineslahti ja Marjut Vuotala pukeutuneina omiin pukuihinsa kertoivat värikkäästi ja huumorilla maustettuna omista kokemuksistaan Imatran Inkereinä.

Nämä esiintymiset tekivät yleisöön, erityisesti maahanmuuttajiin, suuren vaikutuksen: me tutustuimme havainnollisesti Suomen historiaan sekä Imatran kaupungin ainutlaatuisiin perinteisiin, mutta kaikkein tärkeintä oli tutustua ihmisten kanssa, jotka asuvat kaupungissamme.

Heidän jälkeensä vieraamme Petroskoista Irina Poroshina kertoi työstään vanhojen pukujen tutkimuksen ja kunnostamisen parissa. Irina on taiteilija-suunnittelija, joka työstää luonnoksia, joiden pohjalta valmistetaan vaate- ja päähinekokoelmia. Vuonna 1992 hän perusti Karjalan ensimmäisen muotiteatteri Ilotaren, joka on sittemmin ottanut osaa eri kulttuuritapahtumiin Venäjällä, Norjassa, Virossa, Ranskassa sekä Suomessa: näyttelyissä Ilomantsissa, Jyväskylässä ja Kalevalan päivinä Helsingissä, Turussa sekä Kotkassa. Ja nyt Imatralla.

Seminaarin teema oli niin ehtymätön, että oli sääli lopettaa. Me aiomme jatkaa tällä teemalla myös seuraavana vuonna ja esitellä osallistujien toiveesta venäläisiä kansallispukuja.

Teksti: Svetlana Ranta

Kuvat: Alexsandr Hadzhin ja Elena Siitonen

Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös