• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 85 ) 2013

Älkää koskaan epäile itseänne ja mahdollisuuksianne

Anna Koski kertoo elämästään

Kun Anna Koski muutti Suomeen vuonna 2003, ajatteli hän jättäneensä taakseen elämänsä tanssinopettajana. Kun hänelle myöhemmin tarjottiin baletinopettajan paikkaa Kuopion Tanssistudiolta, vastusteli hän ensin pitkään, mutta taipui lopulta. Päätöstä ei kuitenkaan ole tarvinnut katua.

Petroskoista Kuopioon

Anna Koski on kotoisin Petroskoista. Hän opiskeli Petroskoin Tanssiopistossa ja valmistui pedagogiksi Pietarin Kulttuuriakatemiasta. Työskenneltyään ohjaajana lasten tanssiryhmissä hän pääsi töihin Karjalan tasavallan Nuorisokeskukseen. Työssään hän toteutti erilaisia projekteja, järjesti tanssileirejä ja esiintymiskiertueita nuorille ja aikuisille, yhteistyötä oli ulkomaita myöten. Elämä oli kiireistä, mutta mielenkiintoista. Lopulta Anna nousi keskuksen johtajaksi. Hän oli tyytyväinen elämäänsä.

Kaiken tämän keskellä tuli ajankohtaiseksi muutto Suomeen. Annan aviomiehellä on suomalaiset juuret ja tuli heidän vuoronsa paluumuuttojonossa. Muutto vaati harkintaa. Petroskoissa Annalla oli hyvä työ ja asema, suku ja ystävät. Perhe ja mies olivat kuitenkin tärkeimmät, joten vuonna 2003 Kosket ottivat askelen tuntemattomaan ja muuttivat Kuopioon.

No, aivan tuntemattomaan tyhjyyteen ei astuttu, molemmat olivat käyneet Kuopiossa aiemminkin ja tiesivät kaupungin mukavaksi paikaksi. Annan miehen poika asui jo valmiiksi paikkakunnalla. Muutos entiseen oli silti suuri: kiireisestä elämästä työttömyyteen, eikä ympärillä olevien ihmisten kielestäkään paljoa ymmärtänyt.

Kielikurssin kautta työelämään

Seuraavana vuonna Anna meni työvoimatoimiston järjestämälle maahanmuuttajien kielikurssille opiskelemaan suomea. Kurssiin kuului pakollinen työharjoittelu, eikä Anna meinannut millään keksiä harjoittelupaikkaa itselleen. Kurssille osallistunut ranskalaismies oli huomannut lehdestä, että paikallinen tanssikoulu etsii baletinopettajaa, ja hän kehotti Annaa hakemaan harjoittelupaikkaa koululta. Muutakaan paikkaa ei tullut mieleen, joten harjoittelusta sovittiin Kuopion Tanssistudion kanssa. Keväällä 2005 Anna suoritti harjoittelun tanssikoulun toimistolla ja asiakaspalvelussa.

Työharjoittelujakson lopussa koulun johtaja Meri Tegelman ilmoitti Annalle, että haluaa tämän syksystä alkaen kouluunsa baletinopettajaksi. Annan ensimmäinen reaktio oli ehdoton ”EI”. Hän oli ajatellut jättäneensä tanssin opettamisen kauas taakseen jo Petroskoissa siirtyessään Nuorisokeskukselle. Eihän hänellä ollut tuntimuistiinpanojakaan enää! Ja mikä tärkeintä, hän ei osannut pitää tanssitunteja suomeksi. Vähitellen Meri sai kuitenkin puhuttua Annan ympäri ja lopulta tämä suostui ottamaan työn vastaan. Ajan myötä päätös osoittautui hyväksi.

Työssä

Anna kertoo olevansa hyvin kiitollinen Merille ja kollegoilleen. Tanssikoululla on hyvä yhteishenki. Meri on esitellyt Annan kaikille ja tukenut sekä työssä että elämässä muutenkin. Balettitunneilla Annalla oli aluksi vaikeuksia kielen kanssa, mutta nyt tuntien vetäminen sujuu jo suomeksi. Lisäksi hyötyä on siitä, että tanssi on kansainvälinen kieli: jos jotain ei osaa sanoa, sen voi näyttää. Lisäksi tunneilla käyvät lapset ovat innokkaita kielenopettajia.

Työ tanssistudiolla ei ole vain treenausta tanssisalissa, siihen liittyy myös paljon muuta. Studiolla on ollut jo pitkään yhteistyötä rajan yli Venäjälle. Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin kautta on löydetty yhteistyökumppaneita, kuten petroskoilainen taidekoulu, joiden kanssa on järjestetty toimintaa ja tanssileirejä Suomessa ja Virossa. Viime vuonna vierailtiin Petroskoissa Vmeste (Yhdessä) -festivaaleilla, toivottavasti tänä vuonna saadaan petroskoilaiset vastavierailulle Kuopioon. Suomessakin tanssirintamalla tapahtuu paljon, joten täällä on mahdollisuuksia esiintyä ja päästä kehittymään. Kansainvälisillä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla taas voi nähdä, mitä maailman tanssitaiteessa tapahtuu.

Suomalaislapset ovat kiinnostuneita kulttuurista, monet Annan oppilaista käyvät tanssistudion kaikissa mahdollisissa ryhmissä ja tahtovat oppia aina jotain uutta. Yllättävää ja harmillista hänen mielestään kuitenkin on se, että maahanmuuttajien lapsia ei tunneilla näy. Syytä tähän on vaikea lähteä arvailemaan. Suomessa tanssin saa aloittaa kuka vain, ryhmiin ei ole erityisiä pääsyvaatimuksia. Suomen balettikoulut edustavat venäläistä, vaganovalaista koulukuntaa, mutta nykytanssilla on täällä suurempi merkitys kuin monessa muussa maassa. Monet venäläisetkin nykytanssijat käyvät hankkimassa oppia Suomesta.

Tanssikoulujen toiminta on Suomessa hyvin avointa. Lasten vanhemmat ovat mielellään mukana toiminnassa ja voivat tulla jopa seuraamaan tunteja. Kun Anna aloitti tuntien pitämisen, pyydettiin häntä välttämään ankaruutta, josta monet ovat kuulleet kauhukertomuksia venäläisistä tanssikouluista puhuttaessa. Liian lepsu ei kuitenkaan kannata olla, täytyyhän lapset saada oppimaan oikea tekniikka. Tekniikka on tärkeä osa opetusta, se on perusta, jolle yksittäiset liikkeet, niiden yhdistelmät ja lopulta tanssi rakentuvat. Annan tunneilla tekniikan peruselementtejä käydäänkin läpi joka kerta. Tekniikka ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, pääasia on saada oppilaat tanssimaan ja oppimaan ryhmätyötä.

Elämää kuopiolaisena

Anna kertoo, ettei ole katunut sitä, että muutti juuri Kuopioon. Kaupunki on juuri tarpeeksi suuri, mutta toisaalta myös tarpeeksi pieni. Kaupungilla törmää usein tuttuihin ja entisiin oppilaisiin, kaikki ovat mukavia ja hymyileväisiä. Toiseen maahan muuttaminen on Annan mielestä suuri elämänmuutos ja avartava kokemus. Kun ihminen viedään juuriltaan ja totutuista ympyröistä keskelle jotakin aivan uutta, muuttuu suhtautuminen moniin asioihin aivan toiseksi.

Annan ja hänen miehensä tilanne on siinä mielessä hyvä, että he molemmat ovat löytäneet Suomesta töitä pian muuttonsa jälkeen. Hieman harmillista Annan mielestä on se, että hänellä on vain vähän yhteyksiä muihin venäläisiin. Syynä ovat tietenkin osittain hänen työaikansa, onhan hän töissä iltaisin, kun muut ovat puolestaan vapaalla.

Entä mitä Anna tahtoisi sanoa muille Suomessa asuville venäläisille maahanmuuttajille?

– Pääasia, että ette epäile itseänne ja mahdollisuuksianne. Epäilys on suurin este matkalla menestykseen. Tutustumalla vieraan kansan historiaan, kulttuuriin ja kieleen löydätte kokonaan uuden maailman.

Teksti: Tiia Moilanen, Kuopio, 2010
Kuvaaja: Tarja Shakespeare

Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös