Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 5 ( 77 ) 2012
Sari Pöyhönen
Jyväskylän yliopisto
Soveltavan kielentutkimuksen keskus
”Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kotoutuminen on koko perheen asia. Kotoutumista tukevia toimintamalleja tarvitaan niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin”.
Maahanmuuttajien kotoutuminen – ajankohtaisia muutoksia
Uusi kotoutumislaki astui voimaan 1.9.2011. Lain tarkoituksena on ottaa nykyistä paremmin huomioon maahanmuuttajien erilaiset tilanteet ja kotouttamista pyritään edistämään yksilöiden tarpeiden mukaan. Laissa myös säädetään, että kaikkien maahanmuuttajien on saatava perustietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja ohjausta palveluista. Maahanmuuttajat voivat hakeutua TE-toimistossa tai kunnassa alkukartoitukseen, jossa selvitetään muun muassa yksilölliset koulutustarpeet. Alkukartoituksen perusteella laaditaan kotoutumissuunnitelma sitä tarvitseville. Lain tahtotila on, että aikuiset maahanmuuttajat pääsisivät kiinni työelämään nykyistä nopeammin ja tehokkaammin.
Usein kuulen sanottavan, että kotouttamistyö on Suomessa tehotonta. Moni soimaa työvoimapoliittisen koulutuksen kilpailutusta, toiset taas kiinnittävät huomiota pedagogisiin käytänteisiin, joitakin mietityttää kotouttamistyön viranomaisvetoisuus – missä näkyy järjestöjen rooli? Tällaisessa puheessa kiinnitetään huomiota epäkohtiin, sivuutetaan hyvin tehty työ ja vuosikausia kehitetyt käytänteet. Samaan hengenvetoon voisi esimerkiksi todeta, että Suomessa panostetaan kehittämistyöhön: viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota maahanmuuttajien alkuvaiheen neuvontaan ja ohjaukseen, oppimateriaalien tuottamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Viimeisin ponnistus on aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen ja luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen opetussuunnitelmien perusteiden määrittäminen. Askel suosituksista perusteiden laatimiseksi on koulutusmaailmassa suuri.
Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus – sen tavoitteet, sisällöt, järjestämisvastuut ja tulokset – ovat olleet keskiössä pohdittaessa maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Siinä missä aikuisten kohdalla kotoutumiskoulutusta on pidetty kotoutumisen edistäjänä, lasten ja nuorten kotoutuminen on katsottu usein tapahtuvan lähes itsestään. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kotoutuminen on koko perheen asia. Kotoutumista tukevia toimintamalleja tarvitaan niin päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin.
Yksi osoitus kotoutumisen merkityksestä on Osallisena Suomessa -kokeilulakihanke (2011–2013), joka on perustettu kehittämään kokonaisvaltaisesti maahanmuuttajien kotoutumista. Hankkeessa luodaan ja kokeillaan vaihtoehtoisia tapoja koulutuksen järjestämiseksi sekä kehitetään itse koulutuksen sisältöjä sekä alkuvaiheen ohjausta ja neuvontaa erilaisille maahanmuuttajille kolmen kotoutumispolun mukaisesti: polku 1: työmarkkinoille suuntaavat aikuiset maahanmuuttajat, polku 2: erityistä tukea tarvitsevat aikuiset maahanmuuttajat ja polku 3: lapset ja nuoret. Hankkeen painotus on koulutusta uudistavissa kokeiluissa.
Kotoutujia on erilaisia – kuten myös tarpeita. Uutta hankkeessa on se, että se pyrkii tuomaan yhteen eri toimijat – viranomaiset, kouluttajat ja kolmannen sektorin (esim. järjestöt) – ja tällä tavoin vähentämään toiminnan pirstaleisuutta. Kokeilulakihankkeeseen on valittu 10 kokeilukokonaisuutta, jotka edustavat eri polkuja ja kohderyhmiä, kehittämisen kohteita sekä maahanmuuttajamäärältään ja kokemukseltaan erityyppisiä kuntia. Osallisena Suomessa -hanke on suurin yksittäinen hanke maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Sen rahoitus on noin 10 miljoonaa euroa, ja sitä ovat rahoittaneet paitsi valtio myös Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Kyseessä on siis sekä poliittisesti että rahoitukseltaan suurhanke, jolla on oma lainsäädäntönsä kotoutumislaissa.
Hyviä esimerkkejä käynnissä olevista kokeiluista on useita. Esimerkiksi Vantaan Osaava vanhempi -kokeilussa tuetaan kotiäitien suomen kielen taidon oppimista ja yhteiskuntavalmiuksia. Meri-Lapin kokeilussa taas kehitetään erityistukea tarvitsevien aikuisten toiminnallista kielitaitoa ja työssä oppimista siten, että kielikoulutus on integroitu osaksi työpaikan käytänteitä. Kuopiossa Puijon Settlementti, kolmannen sektorin toimijana, vastaa suomen kielen intensiivikursseista aikuisille maahanmuuttajille, jotka odottavat koulutus- tai työpaikan avautumista. Tampereella kehitetään luku- ja kirjoitustaidottomien nuorten koulutusta ja pääkaupunkiseudulla lukioon valmistavaa koulutusta. Vaasassa kokeillaan päiväkodeissa kielikylpyopetuksen soveltuvuutta maahanmuuttajataustaisten lasten tarpeisiin.
Hankkeessa toteutettavia kokeiluja yhdistää tarve uudistaa vallitsevia käytänteitä ja tehdä asioita joustavasti maahanmuuttajan tarpeita kuunnellen. Ohjaustyö on tehostunut yli asiakkuusrajojen, yhteistyö on lisääntynyt ja kolmannen sektorin osaaminen on huomioitu kotoutumiskoulutuksen tarjonnassa. Kokeiluissa on opittu tunnistamaan ja tukemaan erilaisia oppijoita. Myös asiantuntijoiden, kuten opettajien, oman asiantuntijuuden kehittymiseen on panostettu. Kokeilut jatkuvat kesäkuuhun 2013 saakka, joten vielä on aikaista sanoa, millaisia ratkaisuja esitetään pysyviksi valtakunnallisiksi toimintatavoiksi.
Kehittämissuunnitelma hankkeen tueksi
Hankkeelle on laadittu kehittämissuunnitelma Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa vuonna 2010. Kehittämissuunnitelman laadinnassa hyödynsimme lukuisten asiantuntijoiden näkökulmia ja osaamista. Haastattelimme esimerkiksi suomen kielen kouluttajia ja ohjaajia eri koulutusasteilta, kuulimme viranomaisia ja kolmannen sektorin toimijoita sekä tutustuimme useisiin kotouttamista edistäviin hankkeisiin. Yhteistä asiantuntijoille on ollut pyrkimys kokonaisvaltaiseen remonttiin, jossa maahanmuuttaja ei ole toiminnan kohde vaan aktiivinen toimija. Sen sijaan näkemykset siitä, kenelle kotouttamistyö kuuluu ja kenen sitä tulisi rahoittaa sekä siitä, millaiset toimenpiteet ovat vaikuttavia, vaihtelivat.
Nostimme kehittämissuunnitelmassa esille neljä kulmakiveä: jatkuva ja tavoitteellinen ohjaus, poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö, koulutuksen jatkuvuus ja joustavuus sekä kotouttamistyötä tekevien asiantuntijoiden ammattitaito.
Ohjaus ei ole itsetarkoitus, vaan elimellinen osa kotoutumisprosessia. Sen vuoksi ohjaus, kuten koulutuskin tulisi olla joustavaa ja yksilön tarpeet huomioivaa. Ohjauksen tehtävänä on myös tukea maahanmuuttajia tavoitteidensa saavuttamisessa. Onnistunut ohjaus, kuten kotouttamistyö ylipäätään, edellyttää monialaista yhteistyötä. Usein tätä pidetään jo kuluneena ajatuksena, mutta käytänteet ovat osoittaneet, että toiminta on edelleen sektoroitunutta. Esimerkiksi kotoutumiskouluttajat ja työhallinnon viranomaiset eivät juuri kohtaa, mikä aiheuttaa epäselvyyksiä ja tehotonta koulutuksessa etenemistä. Yksilön kannalta tämä voi tarkoittaa sitä, että hän aloittaa kotoutumisprosessin ikään kuin alusta kohdatessaan kouluttajan, työvoimaneuvojan tai vaikkapa sosiaalityöntekijän. Aikuinen voi tahtomattaan joutua poukkoilemaan kurssilta toiselle, ja nuorta voi puolestaan kohdata syrjäytymisriski, jos monialainen yhteistyö ei toimi. Moniammatillista yhteistyötä on toki kehitetty, ja hyviä käytänteitä on jo olemassa. Osallisena Suomessa -kokeiluissa vahvistetaan jo osattua ja etsitään uusia toimivia käytänteitä silmällä pitäen myös sitä, että kotouttamislain piiri laajenee mm. työperusteisiin maahanmuuttajiin. Myös kolmannen sektorin roolin toivotaan voimistuvan hankkeen aikana.
Kehittämissuunnitelmaa laatiessamme olemme huomanneet, että asiantuntijoiden pohdinnoissa kajastaa yhteinen huoli maahanmuuttajien kotoutumisesta ja resurssien riittävyydestä. Asiantuntijat tunnistavat yksilöllisten ratkaisujen merkityksen, mutta samaan aikaan he miettivät, miten tämä voidaan toteuttaa. Kyse ei ole vain rahasta, vaan kokonaisvaltaisesta toimintakulttuurien muutoksesta, joka edellyttää laajaa ymmärrystä muutostarpeesta. Urakka on yhteinen.
Kolmannen sektorin rooli
Kotoutumisen hallinnointi ja suunnittelu on Suomessa pääosin viranomaisten käsissä, kun taas monissa EU-maissa ja Kanadassa kolmannella sektorilla ja erityisesti maahanmuuttajajärjestöillä on aktiivinen rooli kotoutumisprosessissa. Suomessakin viranomaisten tuottamien palvelujen lisäksi myös kolmannen sektorin toimijat järjestävät kotoutumista tukevaa toimintaa. Kolmas sektori on hyvin laaja ja siihen kuuluu erilaisia toimijoita – niin järjestöjä, yhdistyksiä, kerhoja ja vapaaehtoistoimintaa kuin säätiöitä ja osuuskuntiakin.
Kolmannen sektorin järjestämä toiminta harvoin nojaa tutkintotavoitteisiin, mutta se tukee osaltaan kotoutumisen tavoitteita. Se täydentää viranomaistyönä järjestettävää kotouttamistoimintaa epävirallisemmalla matalan kynnyksen toiminnalla. Näin kolmannella sektorilla on tärkeä rooli myös esimerkiksi syrjäytymisen ja muiden ongelmien ennaltaehkäisyssä. Lisäksi järjestöjen toiminta saattaa tavoittaa ihmisiä, joita viranomaistyö ei tavoita. Näin maahanmuuttajia voidaan ohjata tarvittaessa myös viranomaispalvelujen pariin. Järjestöt tukevat myös maahanmuuttajien työllistymistä tarjoamalla esimerkiksi työharjoittelupaikkoja. Järjestöissä on paljon voimavaroja, joita kotouttamistyö tarvitsee!
Maahanmuuttajien kotoutuminen on noussut viime vuosina johtavaksi aiheeksi suomalaisessa mediassa. Keskustelunaiheet ja niiden saama julkisuus eivät ole kuitenkaan uutta niille, jotka ovat työskennelleet pitkään maahanmuuttajien kanssa. Moni on jo odottanut, milloin maahanmuutosta ja kotoutumisesta aletaan keskustella sisältöjen ja tavoitteiden kannalta ja miten kentällä toimivien asiantuntijoiden näkemyksiä otetaan päätöksenteossa huomioon – puhumattakaan maahanmuuttajista itsestään. Osallisena Suomessa -hanke on hyvä esimerkki toiminnasta, jossa toimijoilla on aidot mahdollisuudet uudistaa maahanmuuttajien kotoutumista paitsi puhein myös teoin.
Lisätietoa Osallisena Suomessa -hankkeesta työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta: www.tem.fi/index.phtml?s=4733
Hankkeen kehittämissuunnitelma on ladattavissa osoitteessa:
www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/ajankohtaista/osallisenasuomessa/index_html
Sari Pöyhönen
Venäjännös: Lidia Popova