• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 65 ) 2011

Laulu jäniksistä...

- Ja nyt, hyvät ystävät, puhutaan hieman ... jäniksistä. - Miksi pitäisi puhua jäniksistä?
te kysytte. - Mikä oikku tämä nyt on, kirjoittaa harmaasta, pelokkaasta jyrsijästä,
jota kukaan ei tarvitse?

Niin, eihän jänis tietenkään ole leijona eikä tiikeri... Se on kaukana jopa omista «sankarillisista» jyrsijätovereistaan Tikusta ja Takusta sekä Mikki-Hiirestä. Usein «jäniksiksi» nimitetään myös ilman lippua kulkevia matkustajia Venäjällä ja jälkineuvostoliittolaisissa maissa... Joissakin uskomuksissa jäniksen tapaaminen tuottaa onnettomuutta ja jopa kuoleman. Ainoastaan hyväsydäminen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja Kotjonotškin on hieman kohottanut jäniksen rankingia tehtyään mielenkiintoisen jäniksestä ja sudesta kertovan piirroselokuvan, jonka muistamme lapsuudestamme. Eikä sekään ranking kestänyt pitkään... On kuitenkin syytä kertoa hieman tästä harmittomasta eläimestä, jonka me olemme aivan unohtaneet ja torjuneet täysin aiheettomasti. Kiinalaisessa kalenterissa kuluva vuosi on nimittäin julistettu Kaniiniin (jäniksen) vuodeksi. Ja eiväthän viisaat kiinalaiset ihan tuosta vaan nimeäisi kokonaista vuotta minkä tahansa kunniaksi... Ymmärrättehän? Jos neljännes planeetan asukkaista on sitä mieltä, niin kyllä siinä pitää jotain olla... Katsotaanpa, missä muissa asioissa kaniini tai jänis on saanut mainetta kuin satujen pelokkaana tai ovelana sankarina?

Maapallollamme on olemassa 18 erilaista jänis- ja kaniinilajia. Ne ovat levittäytyneet laajalle, lähes kaikille maapallon mantereille... Esimerkiksi kaniinit ovat levittäytyneet eri puolille maapalloa ihmisen avustuksella. Niitä vietiin (välillä ajattelemattomasti) Australiaan, Kanarian saarille ja Azoreille ja laskettiin siellä vapaiksi, jotta ensimmäiset siirtolaiset olisivat voineet hyödyntää niitä ravinnokseen riistaeläiminä. Kaikki tietävät, mitä tuo hanke sai aikaan Australiassa: suotuisissa olosuhteissa kaniinit alkoivat lisääntyä erittäin nopeasti... Ihmiset eivät ehtineet syödä niin paljon tuoretta kaniininlihaa... Sen sijaan kaniinit ehtivät syödä puolet koko mantereen ruohopeitteestä ja muuttaa vihreät laitumet elottomiksi autiomaiksi. Toisin sanoen kaniinia voi joissakin tapauksissa aivan hyvin käyttää myös halpana elävänä biologisena aseena.

Palataan kiinalaisiin. Missään muualla maailmassa ei kaniineja kunnioiteta niin paljon kuin Kiinassa, sillä kaniini on yksi eläinradan kahdestatoista pyhästä eläimestä! Ja suurimmassa osassa Aasian maita eläinrataan perustava kalenteri ei ole vain muotijuttu julisteen tai pehmolelun tapaan. Siellä ihmiset elävät tämän kalenterin mukaan noudattaen tarkasti lakeja, perinteitä ja tapoja, jotka ovat periytyneet heille korkeasti kehittyneiden idän kulttuurien kaukaisesta historiasta. Itämaisen kalenterin mukaan Valkoinen eli Kuun jänis symbolisoi pitkää ikää ja työteliäisyyttä, se kerää ikuisesti ruohoa ja rohtoja jumalille, ja se on kuolemattomuuden symboli. Sen vuoksi se on myös lääkäreiden talismaani. Jäniksen vuonna syntyneen henkilön sopii hyvin omistautua lääketieteelle, sillä häntä suojelee itse jänis - jumalien lääkitsijä!

Jänissaaren lähellä oleva jänisveistos, johon on heitetty kolikoita.

Monissa maissa on vaikka minkälaisia jäniksille omistettuja muistomerkkejä. Esimerkiksi Taiwaniin on pystytetty valtava betonijänis, jolla on korvalappustereot ja matkapuhelin. Tuo nykyaikainen jänisjättiläinen hoitaa kuitenkin omaa hommaansa - hakkaa huhmareessa rohtoja jumalille... Pietarissa Pietari-Paavalin linnoituksessa on sillan puisiin paaluihin kiinnitetty puolimetrinen värimetalliseoksesta tehty valkoinen jänis symboloimaan tulvien aikana pelastuneita (vai Nekrasovin ”Ded Mazai i zaitsy” -runon?) jäniksiä. Huligaanit kiusasivat kauan tätä pietarilaista jänisparkaa: välillä se varastettiin tai sen korvat sahattiin irti, kunnes tuo eläinhahmo lopulta kiinnitettiin asiaankuuluvalla tavalla pitkillä, lujilla teräspulteilla ja jalusta siirrettiin (jänikselle) turvallisempaan paikkaan. Nykyään siltaa ylittävät ja huviveneillä matkustavat turistit viskelevät rahojaan «tuuleen» jänistä kohti toivoen osuvansa kolikolla puiseen paaluun: se nyt ainakin tuo onnea...

Mihailovskojen kylän «puškinistit» ovat menneet vieläkin pidemmälle: vuonna 2000 sinne pystytettiin muistomerkki jänikselle, joka oli loikannut tielle itsensä Puškinin eteen. Kerrotaan, että Puškinilla olisi tuona päivänä ollut kova kiire Pietariin dekabristien kapinaan, sillä hän oli kutsuttu kunniavieras. Mutta kävikin huono tuuri! Hänen ohittaessaan Mihailovskojen kylää hevosen kavioiden alle meinasi yhtäkkiä rynnätä salamannopea paikallinen mihalilovskojelainen ristihuuli, joka oli juoksemassa pakoon kettuja, pöllöjä ja kaikkea muutakin... Aleksandr Sergejevitš huomasi tarkoilla silmillään onnettoman jäniksen ja sanoi ajurille:

- Odotahan, veliseni, äläpä hoputa nopeaa hevosta... Näethän, että harmaa jänis juoksi tien yli... Se on huono enne, veli hyvä, huono! Käännähän aisat takaisin päin!

- Mutta miksi niin, herra!? Meitähän odotetaan Pietarissa! huudahti ajuri.

- Käänny poispäin, piruvie, niinhän sanotaan! Piru periköön!!! käski Puškin päättäväisesti. Ja hän oli aivan oikeassa. Kansannousu tukahdutettiin, ja osa dekabristeista lähetettiin Siperiaan ja osa hirtettiin.... Eli tällä tavalla yksinkertainen ristihuuli pelasti koko Venäjänmaan tunteman ja rakastaman runoilijan äärimmäisen epämiellyttäviltä seurauksilta...

Venäjän lisäksi jäniksille ja kaniineille on pystytetty muistomerkkejä Ruotsiin, Koreaan, Japaniin, Tšekkiin, Liettuaan ja Yhdysvaltoihin ja olen varma, että vielä moniin muihinkin maihin... Mutta meistä on tietenkin mielenkiintoisinta tietää, miten jänisasiat ovat Suomessa ja Jyväskylässä. Suomi on kiistämättä jänisten maa. Täällä on hyvin, hyvin paljon jäniksiä, ei vain metsissä, vaan myös kaupungeissa. Sitäpaitsi täällä juoksentelevat ristihuulet ovat suurikokoisia, ne muistuttavat jotenkin pienoiskenguruita. Suomalaiset eivät kuitenkaan suhtaudu näihin ristihuuliin erityisen kunnioittavasti. Jänistä pidetään haitallisena maataloudelle, ja täällä se on ennenkaikkea metsästettävä riistaeläin. Sen vuoksi meidän pohjoisessa maassamme ei ole erityisen paljon tälle pitkäkorvalle omistettuja muistomerkkejä. Silti löytyy paikkoja, joissa jäniksiä on tavalla tai toisella ikuistettu muistomerkkeihin, paikannimiin, koristeisiin jne. Esimerkiksi Oulussa Nykytaiteen museon katolla ovat mustan ja valkean jäniksen hahmot. Keski-Suomessa Lievestuoreella on mielenkiintoinen eläintarha, jossa on jänissaari. Siellä on kesäisin kymmeniä ja taas kymmeniä kaniineja. Peurungassa Multamäen reitillä voi nähdä puusta taitavasti veistettyjä jänishahmoja luonnonpuiston sisäänkäynnin luona.

Betonijänis koulun pihalla Pupuhuhdassa.

Jyväskylän Pupuhuhdassa on koulun edessä olevalle aukiolle pystytetty suurikokoinen jänis tai betonipupu. Se on tosin ihan loogista alueen nimestä johtuen. Pupuhuhta nimittäin tarkoittaa jänisten kaskimaata. Kaskeaminen on alkeellinen maanviljelymenetelmä, jota käytettäessä metsä hakataan, kannot ja pensaat raivataan juurineen ja poltetaan. Maaperä lannoitetaan poltetun puun tuhkalla, ja sen jälkeen se kynnetään ja kylvetään. Ennen muinoin maata muokattiin pelloksi tuolla tavoin. Todennäköisesti Pupuhuhdan alueella oli joskus laajoja metsiä, joissa oli suuri jäniskanta. Kun metsää kaskettiin peltomaaksi, maanviljelijät saivat ihmetellen katsella, kun pitkäkorvaiset metsäneläimet pelastautuivat suurina joukkoina tulen alta. Silminnäkijät sitten nimesivät paikan Pupuhuhdaksi, ja siitä sai alkunsa nykyisen Pupuhuhdan kaupunginosan nimi. Betonisen Pupu-muistomerkin lisäksi kaupungissa on vielä kuuluisa ravintola Pupujussi, joka sijaitsee läheisellä Huhtasuon alueella.

Jäniksiä voi myös ihailla Harjulla sijaitsevassa Keski-Suomen luontomuseossa, kuten myös matkamuistokaupoissa ja supermarketeissa. Pian nimittäin alkavat pääsiäisalennusmyynnit, joissa on tarjolla suklaasta, marsipaanista ja posliinista tehtyjä jäniksiä. Pääsiäispupulla on oma historiansa, jonka juuret ulottuvat esikristilliseen pakanalliseen aikaan. Niihin aikoihin jänis oli Länsi-Euroopassa kevään ja hedelmällisyyden symboli. Legenda kaniinista, joka piilotteli munia puiden alle, on todennäköisesti syntynyt Saksassa, sitten se levisi koko Eurooppaan ja edelleen ensimmäisten siirtolaisten mukana myös Yhdysvaltoihin. Nykyään monissa maissa (ja myös Venäjällä, joka kokoaa yhteen kaikki tavat ja kulttuurit) on pääsiäisjuhlien aikaan tapana antaa lähinnä lapsille lahjaksi sekä munia että myös suklaisia jänis- ja kaniinihahmoja.

Lev Mikaelov. JKL. 2011

Siirry ylös