Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 8 ( 51 ) 2009
Silmällä pidettävä
pronssi, Kävelykatu
Jussi Heikkilä, 2003
Pientä varpusta esittävä pronssiveistos, joka on suuren roskalaatikon alla Kävelykadulla Sokoksen vieressä, herättää hellyttävän tunteen. Olen varma, ettei sitä juurikaan huomata tai sitä pidetään elävänä varpusena, joka nokkii jotain siemeniä.
Tämän hämmästyttävän linnunpoikasen tekijä on Jussi Heikkilä (s. 1952). Hän harrastaa lintuja ja niiden tarkkailemista. Mielenkiinto lintuja kohtaan on vienyt hänet matkoille eri puolelle Suomea, meren rannoille, saarille ja asumattomille seuduille. Heikkilällä on paljon kokemusta näiden vapaiden taivaan valtiaiden käyttäytymisestä ja erityispiirteistä, ja vähitellen kaikki luontoon ja sen asujaimistoon liittyvä on muodostunut hänen tuotantonsa pääaiheeksi. Hän on taiteilija-kuvanveistäjä, joka julistaa teoksellaan rohkeasti: mutta varpusethan vähenevät koko ajan...
Lintutuoli
ruostumaton teräs, 13,7 m, Lutakonpuisto
Harald Karsten, 2005
Tämän teoksen tekijä on asunut Suomessa jo yli 30 vuotta. Niistä 17 ensimmäistä vuotta hän asui keskellä metsää sijaitsevassa talossa ja oli läheisessä kosketuksessa luontoon. Hänen teoksissaan on aina humoristinen sävy. Että tuollaista voikin keksiä: nojatuoli linnuille! Taitelija itse luonnehtii ideaansa tähän tapaan: Suomessa asuessani menin joka aamu järven rantaan ihailemaan luontoa ja tietenkin lintuja. Ne lensivät aamuisin jonnekin ja palasivat illansuussa. Mieleeni tuli ajatus, että linnut lähtevät ikään kuin työhön. Siitä syntyi idea lintutuolista, joka seisoo yhden, räpylää muistuttavan jalan varassa. Veistoksen kolmiomaiset muodot näyttävät hyvin orgaanisilta Innova-rakennuksen kolmiomuotoja vasten.
Hyöky
ruostumaton teräs, Ylistönrinne
Kimmo Schroderus, 2006
Veistoksen tekijä Kimmo Schroderus on kotoisin Jyväskylästä. Hän on lahjakas ja hänellä on rohkeita ideoita, jotka herättävät sekä kiistoja että ihastusta. Veistos on kooltaan valtava: se on viisi metriä korkea ja kuusi metriä leveä. Sen valmistamiseen käytettiin 6,5 kilometriä terästankoa. Veistos näkyy järven rannalle joka suunnalta. Hyöky-veistos dissonoi värillään ja loivilla, virtaviivaisilla muodoillaan yliopiston valkoisten rakennusten kanssa. Veistos on epätavallinen ja salaperäinen (sen työnimenä oli ”Se tuli ylhäältä”), ja se herättää levottoman tunteen siitä, että aivan kohta ”se” alkaa vieriä rinnettä alaspäin...
Unelma
lujitemuovi, Seppälä, K-Citymarket, Vasarakatu 29
Harold Karsten ja Anne Alho, 2004
Taideteos valtavan marketin pihalla! Se herättää kaikissa kävijöissä aitoa kiinnostusta ja hymyä. Valtavia valkoisia pilviä on heitelty ympäriinsä... ja tuolla riippuu pikkutakki kuin liikkeen symbolina. Takki riippuu kotona, se pitää pukea ylle ja mennä supermarkettiin, ja sen jälkeen kun on oltu valtavassa, erilaisista tavaroista koostuvassa maailmassa (joistakin niistä voi vain haaveilla!), mennään kotiin ja riisutaan takki...
Aikuiset ja lapset istuvat muovisten pilvien päällä, syövät jäätelöä ja hämmästelevät: mistähän nämä pilvet ovat tulleet...
Kahden kesken
punainen graniitti, Kävelykatu
Matti Peltokangas, 2003
Kaksi hämmästyttävää kivistä palloa vierekkäin. Tuntuu, että pienempi pallo on vierinyt isomman pallon sisästä ja tuosta prosessista syntyivät hammaslaitaiset urat. Suuri pallo on sileäpintainen, mutta pieneen on veistetty 70 uraa. Pieni urapintainen pallo taittaa valoa ja muuttaa muotoaan päivän kuluessa. Tuntuu siltä, että pienempi pallo on kierimässä poispäin suuremman luota...
Taiteilija Matti Peltokangas (synt. 1952) ohjaa ajatuksiamme oman ideansa suuntaan: tässä vanha äiti on tavannut vanhanapoikana elävän poikansa...
Artikkelin on koonnut Veera Reimann
Lähde: www.jyvaskyla.fi/kulttuuri
Kuvat: Natalia Savela