• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 8 ( 51 ) 2009

EU:sta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue

Enemmän vapautta turvallisemmassa ympäristössä! Tämä lausahdus ei ole tällä kertaa mielenosoituksessa nähdystä kyltistä, vaan se on Euroopan komission motto ohjelmalle, joka ohjaa EU-jäsenmaiden oikeus- ja sisäasioiden hoitamista vuosina 2010-2014. Ohjelman tavoitteena on edistää EU-kansalaisten oikeuksia, helpottaa EU-kansalaisten elämää, suojata EU-kansalaisia ja tukea solidaarista yhteiskuntaa.

Komissio antoi kesäkuussa 2009 tiedonannon tästä uudesta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ohjelmasta. Tästä käynnistyi ohjelman virallinen valmistelu, ja tämä järjestyksessään kolmas oikeus- ja sisäasioiden monivuotinen ohjelma, eli ns. Tukholman ohjelma, hyväksytään lopullisesti Eurooppa-neuvoston joulukuun kokouksessa. Tätä ennen sitä kuitenkin valmistellaan monissa eri työryhmissä ja tämän prosessin avainsanoja ovat avoimuus ja läpinäkyvyys. Niin jäsenvaltioiden kuin kaikkien muidenkin tahojen tulee voida osallistua prosessiin ja sanoa oma mielipiteensä, joten Suomen sisäasiainministeriö kutsui kansalaisjärjestöjen edustajia koolle Helsingissä 28.8.2009 järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, jossa kolme naisministeriä esitteli oman ministeriönsä alaisuuteen kuuluvat asiat ohjelmasta.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin avaussanojen jälkeen oli oikeusministeri Tuija Braxin vuoro esitellä kansalaisten perusoikeuksia ja kansalaisten oikeusturvaa yhdentyvässä Euroopassa. Brax halusi puheenvuorossaan tuoda painokkaasti esille sen, että hänen mielestään vapaus ei tarkoita ainoastaan tavaroiden ja ihmisten vapaata liikkumista EU:n sisällä, vaan sitä, että perusoikeuksien tulisi liikkua ihmisten mukana niin, että ne saataisiin turvatuksi prosessioikeudessa koko EU:n alueella. Hänen mielestään on kuitenkin täysin perusteltua epäillä sitä, miten asia saadaan toteutettua käytännössä, sillä esimerkiksi tulkkauspalvelut eivät toimi rikostutkinnassa ja oikeudenkäynneissä suurimmassa osassa jäsenmaita riittävän hyvin. Vastavuoroisen tuomioiden tunnustamisen on tarkoitus muodostaa jatkossa Euroopan oikeudenkäyttöalueen perusta. Erot oikeudellisissa kulttuureissa ovat kuitenkin Braxin mielestä edelleen niin isoja, ettei oikeuskäytäntöjä voida yhdenmukaistaa kovin nopeasti.

Ensimmäisen kommenttipuheenvuoron käytti Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, joka kiitti sisäasiainministeriötä siitä, että se oli järjestänyt tällaisen tilaisuuden ja että päätöksenteko on näin tuotu avoimemmaksi ja lähemmäs kansalaisia. Nuotio kritisoi Tukholman ohjelmaa siitä, että sisäasioissa on lähdetty liikkeelle väärästä päästä ja keskitytty uhkakuviin, eli terrorismin ja rikosten torjuntaan, ennen kuin perustaso kansalaisoikeuksien turvaamisessa on saavutettu. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros oli toinen kommentoija, ja myös hän toi tämän saman asian esille. Hänen mielestään on erittäin ristiriitaista, että ohjelmassa toisaalta lupaillaan vapautta, mutta samalla esitellään uhkakuvia, joista suurin osa liittyy maahanmuuttoon (ohjelmassa on mm. kohta, jossa käsitellään laittoman maahanmuuton torjunnan tehostamista). Kouros protestoi myös köyhyyden sivuuttamista ohjelmassa. Myönteistä hänestä oli kuitenkin se, että perusoikeuksien merkityksestä sentään edes puhutaan tällä hetkellä.

Suomesta EU:n turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä

Toisena varsinaisena puhujana oli sisäasiainministeri Anne Holmlund, teemanaan kansalaisten suojelu. Puheensa aluksi hän kritisoi mediaa siitä, että kolmeen paikalla olevaan naisministeriin viitataan usein nimityksellä ´kolme kelpo naisministeriä` – miksi vain miehistä puhutaan kunnon ministereinä? Varsinaisessa puheessaan hän keskittyi viranomaisten yhteistyön parantamiseen niin Suomessa kuin EU:ssa. ”Koetan olla nostamatta esille liikaa uhkakuvia, mutta ne vain ovat tarpeen”, hän totesi ja jatkoi, että vapaan liikkuvuuden vastapainoksi tarvitaan lisää turvallisuusviranomaisten yhteistyötä, sillä rikolliset ja terroristit pääsevät liikkumaan EU:n sisällä vähintään yhtä vapaasti kuin kunnon kansalaiset, mikä johtaa erilaisiin ongelmiin ja vaikeuttaa rikosten tutkintaa. Holmlund haluaa parantaa rajaturvallisuutta mm. lisäämällä Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin resursseja. Hänen mielestään ohjelmassa pitäisi hakea myös luovia ratkaisuja lainvalvontaviranomaisten operatiiviseen yhteistyöhön. Holmlund päätti puheensa asettamalla tavoitteeksi sen, että Suomi olisi EU:n turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä.

Holmlundin puhetta seurannut ensimmäinen kommenttipuheenvuoro oli annettu Euroopan parlamentin jäsenelle Sirpa Pietikäiselle. Hän totesi heti aluksi, että Tukholman ohjelma sisältää paljon kauniita ja suuria sanoja, kuten solidaarisuus, vapaus jne, mutta miten tämä kaikki aiotaan toteuttaa käytännössä? Hänen mielestään hyvinvoinnin lisäämisen, demokratian ja valistuksen tulisi olla keskeisinä työkaluina laajan turvallisuuden tavoittelussa. Demokratia tarvitsee toimiakseen korkean sivistystason ja avoimen tiedonvälityksen – kansalaisjärjestöillä on tässä erittäin tärkeä rooli kansansivistäjinä, joten niiden toimintaedellytysten parantaminen olisi Pietikäisen mukaan pitänyt nostaa ohjelmaan. Pietikäisen mukaan poliisiviranomaisilla on EU:n sisällä hyvin erilainen suhtautumistapa viha-, nais- ja vähemmistörikoksiin, ja tästä syystä poliiseja tulisi kouluttaa entistä paremmin laintulkintakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Hän myös kaipasi selkeämpiä, parempia ja inhimillisempiä toimintamalleja ihmiskaupan uhrien kohtelemiseen – pelkkä nopea kotimaahan palauttaminen ei riitä, heidät tulee nähdä uhreina eikä laittomina maahanmuuttajina.

Seuraavan kommenttipuheenvuoron esittäjä, Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Teija Tiilikainen aloitti puheensa moittimalla ohjelman kieliasua ja pohtimalla sitä, peittääkö nykyinen kaunis otsikointi ohjelman todelliset tavoitteet. Mitä esimerkiksi tarkoittaa ohjelman sanapari ”kansalaisten suojelu”? Ketkä uhkaavat? Keneltä meitä pitäisi suojella? Ohjelmasta saa hänen mukaansa sellaisen käsityksen, että vihollinen on erittäin aggressiivinen ja on jo käymässä päälle. Tiilikainen päätti puheensa tuomalla esiin, että ”Fortress EU” (linnoittautunut EU) herättää pelkoja EU:n ulkopuolella, ja että olisi hyvä miettiä, miltä yhteisen ulkorajapolitiikan tulisi näyttää ulospäin. Hän myös totesi, että meillä on vain yksi maailma ja rajojen rakentamisen asemesta tulisi ennemminkin keskittyä etsimään ratkaisuja näihin EU:n ulkopuolella uhkaaviin ongelmiin, kuten esimerkiksi ihmismassojen köyhyyteen.

Maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat

Viimeinen varsinainen puheenvuoro oli maahanmuuttoministeri Astrid Thorsilla. Hänen aiheensa oli luonnollisestikin maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat. Hän harmitteli sitä, että yhdessä vuodessa neuvottelutilanne on hankaloitunut merkittävästi yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan osalta. Tasapainoisen kokonaisuuden saavuttaminen on nyt paljon vaikeampaa, sillä taloudellinen tilanne on sitä, mitä se on. Hänen mukaansa vielä vuosi sitten oli mahdollista puhua EU:n ulkopuolelta tulevan työperusteisen maahanmuuton edistämisestä, mutta asenteet ja mielipiteet sitä kohtaan ovat kiristyneet huomattavasti. Suurista ihmisoikeusongelmista Thors otti esimerkiksi turvapaikanhakijoiksi tulleiden tšetšeenien erilaisen kohtelun eri maissa sekä romanien tukalan tilanteen. Thorsinkin mielestä poliisit tarvitsevat parempaa koulutusta ihmiskaupan uhrien kohtelemiseen, jotta voitaisiin varmistua siitä, että uhrit ohjautuvat heitä auttavien tahojen luokse.

Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala puhui kommenttipuheenvuorossaan siitä, että turvapaikkaprosessit eivät hänen mielestään toimi tällä hetkellä monessa EU-maassa ja olosuhteet, joihin turvapaikanhakijat laitetaan odottamaan päätöstään, ovat monissa maissa ala-arvoisia (esim. Italia, Puola ja Kreikka) ja tästä syystä ns. Dublin-palautukset näihin maihin ovat epäeettisiä. (Dublin-palautus tarkoittaa henkilön palauttamista siihen maahan, jossa hän on ensimmäisenä hakenut turvapaikkaa. Järjestelmän tarkoituksena on estää samaa henkilöä tekemästä useita hakemuksia eri EU-maissa.) Turvapaikkamenettelyä tulisi hänen mielestään myös voida valvoa nykyistä paremmin. Ohjelmassa esitettyjen Schengen-viisumien myöntäminen on hänen mukaansa epärealistinen tavoite, sillä hän ei usko, että valtiot halua-vat luovuttaa pois oikeuttaan päättää itse siitä, kenelle viisumin myöntävät. Hautala nosti esiin Mikael Storsjön tapauksen (syytettynä törkeästä maahanmuuton järjestämisestä) esimerkkinä Suomen omista ongelmista, ja hänen mielestään tämän oikeudenkäynnin ainut tarkoitus on se, että Suomen ulkomaalaislaista saataisiin poistettua humanitaariset poikkeukset sallivat pykälät. Hautala kritisoi koko EU:ta siitä, että EU on kovin innokas neuvomaan muita ihmisoikeusasioissa ja kuitenkin EU:n sisällä on ihmisoikeusrikkomuksia. Hän painotti hyvin voimakkaasti, että EU on saatava toimimaan käytännössä niiden kauniiden arvojen mukaan, joita se paperilla noudattaa.

Etukäteen valmisteltujen puheenvuorojen jälkeen kansalaisjärjestöille annettiin tilaisuus kommentoida ohjelmaa ja esittää ministereille kysymyksiä. Aikaa oli kuitenkin hyvin vähän, ja keskustelussa ehdittiin nostaa päällimmäiseksi naisten ja vammaisten oikeuksien turvaaminen sekä romanien kohtaama uusi holokausti. Monet olivat huolissaan siitä, miten on mahdollista, että EU:n sisällä elää syntyperäisiä EU-kansalaisia (romaneja), joilla ei ole juuri lainkaan ihmisarvoa ja joille Kanada myöntää turvapaikkoja – on kovin häpeällistä, että joku joutuu edes harkitsemaan turvapaikanhakijaksi lähtemistä pois EU:sta samalla kun monet tulevat tänne EU:n ulkopuolelta paremman elämän toivossa. Tilaisuuden lopuksi kaikki kolme erittäin pätevää ministeriä kiittivät kansalaisjärjestöjä niiden esille tuomista näkökulmista. (Huomaavatkohan kunnioitetut ministerit, että toisin kuin muut joukkotiedotusvälineet Mosaiikki-lehti nimitti heitä niin kuin he haluavat, siis vain ministereiksi…)

EU-komission tiedonanto löytyy kokonaisuudessaan suomeksi osoitteista
www.intermin.fi/suomi/eu
www.om.fi/Etusivu/Ministerio/OikeusasiatEUssa

Nina Laurila

Siirry ylös