• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 9 ( 31 ) 2007

Monikulttuurisuus on uutta Suomessa

Pitäisikö Suomeen tulevat maahanmuuttajat sulauttaa valtaväestöön vai onko monikulttuurissuuden vaaliminen parempi ratkaisu? Entä miten kulttuurien yhteentörmäyksiä voitaisiin välttää?

Suomessa asuu muihin EU-maihin verrattuna vähän ulkomaalaisia, mutta määrä on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulla. Kun viime vuosikymmenen alussa ulkomaalaisia oli vajaa 30 000, viime vuonna määrä oli lähes 114 000.

Ilmiö on nähty kahtalaisena. Toisaalta maahanmuuttajien toivotaan helpottavan väestön ikääntymisen seurauksia, auttavan tulevaisuuden työvoimapulassa ja rikastuttavan kulttuuria. Toisaalta maahanmuutto on koettu uhkana. Sen on pelätty kasvattavan yhteiskunnan kuluja ja lisäävän työttömyyttä.

Jaetaanko kakku vai tehdäänkö isompi?

Tutkija Seppo Sintonen Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnasta näkee suomalaisten asennoitumisen perustuvan näkemykseen, jossa maahanmuuttajia pidetään kulueränä.

- Ajatellaan, että yhteiselle kakulle tulee lisää jakajia. Sen sijaan Kanadassa siirtolaiset on nähty resurssina – työvoimana, joka myös ostaa ja luo uutta kysyntää. Tällaisen ajattelumallin mukaan kakulle ei tule lisää jakajia, vaan itse kakku kasvaa eli yhteiskunnan hyvinvointi ja rikkaus lisääntyvät, Sintonen selvittää.

- Talouden kehityksen näkökulmasta esimerkiksi Keski-Suomi on liian harvaan asuttu. Jos täällä olisi enemmän työntekijöitä ja ostovoimaa, maakunta olisi vauraampi.
Sintosen mukaan Kanada on onnistunut hyödyntämään siirtolaisvirrat sen vuoksi, että maan maahanmuuttopolitiikka on perustunut monikulttuurisuuteen.

- Monikulttuurisuus otettiin osaksi yhteiskunnan arvoja ja sitä alettiin toteuttaa eri hallinnonaloilla.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa vallitsi sulautusuuni-ajattelu, jossa katsottiin että etniset vähemmistöt sulautuvat ajan myötä automaattisesti valtaväestöön. Siitä politiikasta on seurannut ongelmia.

- Saksassa rekrytoitiin 1970-luvulla turkkilaisia työsiirtolaisiksi tekemään hanttihommia, eikä ymmärretty, ettei heitä voi töiden loppuessa noin vain ajaa pois maasta. Iso-Britanniaan ja Ranskaan siirtolaisia on virrannut eniten entisistä alusmaista. Pohjoismaiden maahanmuutto on alkanut muita Euroopan maita myöhemmin, ja Suomi on ollut kaikkien nihkein ottamaan vastaan maahanmuuttajia, Sintonen selvittää.

Työn kautta kiinni yhteiskuntaan

Maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan ei ole Suomessa tutkittu kovin kauan. Viime vuosina maahanmuuttajamäärän kasvaessa on kiinnostus herännyt.
Tiedetään, että yhteiskunnan aktiiviset toimenpiteet auttavat maahanmuuttajien sopeutumista ja vähentävät ongelmia. Vuonna 1999 voimaan tulleen lain mukaan jokainen Suomeen tuleva maahanmuuttaja on oikeutettu maksuttomiin kieli- ja yhteiskuntaopintoihin.

Sintosen mukaan maahanmuuttajien kiinnittyminen yhteiskuntaan tapahuu työyhteisöjen kautta.

- Sen vuoksi yksityiset työnantajat yhtä lailla kuin viranomaiset ja koulutus- ja päivähoitojärjestelmä tulisi kouluttaa ymmärtämään monikulttuurisuutta, hän korostaa.
Työttömyys vaikeuttaa eritaustaisten ihmisten kohtaamista.

- Maahanmuuttajat eristyvät, eivät opi kieltä eivätkä tapoja. Tilanne on sama kuin kaikilla työttömillä: ei jää rahaa elämiseen, tulevaisuutta ei voi suunnitella eikä saa työn mukanaan tuomaa sisältöä elämäänsä.

- Myös valtaväestön on helpompi hyväksyä maahanmuutto, kun se näkee, että tulijat ovat töissä, maksavat veroja ja pärjäävät omillaan.

Mutta miten suhtautuminen muuttuu, kun maahanmuuttajien sosiaalinen nousu alkaa – kun he alkavat menestyä ja rikastua?

- Ensimmäisiä menestyjiä pidetään luultavasti rasistisesti ajattelevien mittapuun mukaan huijareina, mutta ajan myötä tilanne normalisoituu. Vanhoissa siirtolaisia vastaanottaneissa maissa, kuten Kanadassa, kunkin siirtolaisryhmän sisällä on sekä köyhiä että työllään menestyneitä rikkaita.

En ole mikään rasisti, mutta…

Rasismi määritellään sarjaksi kuvitelmia, joiden mukaan jokin ihmisryhmä on älyllisesti, kulttuurisesti ja moraalisesti toisiin ryhmiin verrattuna ylivoimainen.
Teppo Sintonen kuvailee arkipäivän rasismia tiettynä negatiivisena “lisäarvona”, ikävänä rasitteena, jonka maahanmuuttajat saavat kantaakseen.

Esimerkiksi, jos maahanmuuttajalapset mellastavat pihalla, heitä paheksutaan raskaammin kuin suomalaislapsia samassa tilanteessa.

- Rasismiin kuuluu myös se, että kielteiset ominaisuudet yhdistetään yksilöiden sijasta kaikkiin saman etnisen taustan omaaviin. Arvioijalla on silloin valmiina tietty ennakkokäsitys, “rasistiset silmälasit” silmillään, Sintonen kuvailee.

Mutta mitä on monikulttuurisuus? Ja pitääkö valtakulttuurin luopua omista perinteistään? Eli loukkaako esimerkiksi Suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlissa niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon?

- Miksi ihmeessä pitäisi luopua suomalaisista vanhoista perinteistä? Onhan jo ennestään ollut myös lapsia, jotka eivät ole kuuluneet kirkkoon, eikä heidän takiaan ole luovuttu vanhoista perinteistä.

- Uusista kulttuureista voisi sen sijaan ottaa sopivia paloja nykyisten perinteiden lisäksi.

Sintosen mielestä oman kulttuurin säilyttämisen vaatimus on perusteeton, ellei samaa oikeutta suoda myös muille kulttuureille.

Teksti: Anne Repo
Lähde: Jenergia 03/06. Julkaistaan toimituksen luvalla.

Siirry ylös