• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 8 ( 30 ) 2007

Leikitään teatteria

Haluan kertoa lehden lukijoille vaatimattomista kokemuksistani. Asun ja työskentelen Moskovassa ja olen ollut työni puolesta monta vuotta tekemisissä teatterin kanssa. Nyt olen tutkijana Valtion taideinstituutissa ja opetan teatterihistoriaa Moskovan taiteellisen akateemisen teatterin Studiokoulussa. Sen lisäksi minulle ehdotettiin muutama vuosi sitten leikki-ikäisille ja alaluokkalaisille suunnatun teatterikoulun perustamista. Tällä hetkellä pienen teatterimme ohjelmistossa on kuusi näytelmää, jotka olemme itse suunnitelleet ja valmistaneet oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Käyn usein Suomessa, sillä ystäväni asuvat täällä. Heidän lapsensa ovat syntyneet Jyväskylässä, ja olen omin silmin nähnyt, millaisia ongelmia liittyy äidinkielen ja oman kulttuurin säilyttämiseen. Väitetään, että ”positiivinen motivaatio” on tärkeää missä tahansa lasten toiminnassa. Olen täysin samaa mieltä. Myös äidinkielen oppimisen täytyy tietysti tapahtua luontevasti leikin varjolla; kieliharjoitusten ja -leikkien tulee olla ennen kaikkea väline, ei niinkään itse tavoite. Voidaan esimerkiksi perustaa ”kotiteatteri”, jonka valmistelu koostuu osaltaan myös puhetta kehittävistä tehtävistä. Tämä ei tietenkään ole yksinkertaista, mutta kun on halua, ja mikä tärkeintä, luova lähestymistapa, niin kotinäytelmät voivat kehittää äidinkielen oppimisen lisäksi myös monia muita lapsen kokemuksia ja taitoja.

Ensimmäinen vaihe kotiteatterin valmistelussa on näytelmän valinta (se voi olla mikä tahansa satu, jota voi tietysti muunnella, yksinkertaistaa, yhdistellä lastenrunojen ja -laulujen kanssa jne.). Valitessanne runkoa tulevalle esitykselle tulee kiinnittää huomiota siihen, että kaikille lapsille ja mahdollisesti koko kotiväelle tulisi edes pieni rooli. Kun valmistaudutte esitykseen, lukekaa lapsen kanssa useampia satuja. Voitte myös yhdessä kirjoittaa yksinkertaisen tarinan ja elävöittää sitä helposti opittavilla lastenrunoilla. Aikuisten kannattaa ottaa itselleen ohjaajan rooli esityksessä. Voitte esimerkiksi valita omaksi rooliksenne velhon tai haltijattaren, joka kertoo satua yleisölle lasten ollessa eläviä satuhahmoja.

Esityksen puvustuskin riippuu täysin mielikuvituksestanne. Ei ehkä kannata varta vasten ostaa pukuja kotona esitettävää satua varten, vaan on parempi tehdä kaikki itse. Ei haittaa, jos puvuista tulee yksinkertaiset, sillä ainakin ne ovat omin käsin tehdyt. (Tämä on erinomainen askare lapsille, sillä siinä kehittyy sekä visuaalinen luovuus että kekseliäisyys.)

Lasta, joka tuntee jo kirjaimet ja osaa hieman kirjoittaa, on joskus vaikea saada harjoittelemaan kirjoittamista. Kun valmistatte näytelmää, tämä ongelma ratkeaa helposti, sillä teidänhän täytyy tehdä yleisöä varten mainos, käsiohjelma ja liput. Tällöin lapsi ei vain harjoittele taitojaan, vaan valmistelee yllätystä katsojille. Kun lapset ovat innoissaan tulevasta näytelmästä, he tarttuvat mielellään lyijykynään ja tussiin ja (tietysti teidän avullanne) kirjoittavat ahkerasti.

Näytelmän musiikki voi koostua äidinkielellä lauletuista lauluista, joita voi opetella yhdessä lasten kanssa, tai venäläisestä instrumentaalimusiikista. Siihen tutustuminen näytelmän valmistelun aikana on tärkeä osa venäläisen kulttuurin omaksumista.

Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että näyttämölle tuotu leikinomainen toiminta on yksi parhaista keinoista auttaa lasta avautumaan ja olemaan pelkäämäättä julkisia esiintymisiä, sekä kehittää hänen mielikuvitustaan. Pienten lasten on hyvä aloittaa kaikkein yksinkertaisimmista asioista, kuten lyhyistä runoista ja repliikeistä. Vanhempien lasten tehtäviä voi vaikeuttaa, sillä he pystyvät keksimään tai oppimaan monimutkaisempia vuoropuheluja ja kohtauksia. Esitykseen valmistautumiseen voi sisällyttää puheharjoituksia, sillä täytyyhän oikean näyttelijän osata lausua vuorosanansa selkeästi ja kauniisti. Sen lisäksi suosittelen täydentämään esitystä ilmaisuharjoituksilla. Esimerkiksi satujen eläinhahmot liikkuvat eri tavoilla ja niillä on erilaiset eleet. Tässä teitä auttavat lasten eläinkirjat värikkäine kuvineen.

Tärkeintä on, ettei lapselle tyrkytetä mitään, vaan ideoidaan yhdessä. Ei kannata laittaa lasta ”pänttäämään” tekstiä. Riittää, kun vanhemmat itse lukevat muutamia kertoja ääneen kyseessä olevan käsikirjoituksen tai katkelmia siitä, ja uskokaa pois, leikistä innostuneet lapset ”nappaavat” nopeasti roolinsa. Kun materiaali on rajattu ohjausta varten,  jakakaa näytelmä pieniin osiin ja keksikää niille nimet, esimerkiksi: ”Suden sisääntulo”, ”Jäniksen ja oravan tapaaminen niityllä”, ”Karhu nukkuu” jne. Alkakaa sitten näytellä ja improvisoida. Lapsia ei pidä ylirasittaa. Kun näette, että lapsi on väsynyt, lykätkää harjoituksia ja alkakaa tehdä jotain muuta. On tärkeää, ettei kiinnostus näytelmää kohtaan katoa. Esittäkää näytelmä jonkin perhejuhlan yhteydessä, vaikkapa yllätykseksi sukulaisille ja ystäville.

Olen varma, että venäläisten satujen pohjalta tehdyn esityksen valmisteleminen ja näytteleminen auttaa lapsia säilyttämään ja kehittämään äidinkieltään. Teatteri on myös monipuolinen taidemuoto, johon sisältyy sekä kirjallisuutta että musiikkia ja kuvataidetta. Kaiken kaikkiaan teatterinomainen toiminta edesauttaa lapsenne kokonaisvaltaista kehitystä.

Toivotan menestystä!
Kira Mirutenko
Valokuvat kirjoittajan arkistosta

Siirry ylös