• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 8 ( 30 ) 2007

Olla avoin ja rohkea – kuin lapsi

Olimme lasten leikkipuistoissa tuolloin kaksivuotiaan tyttäreni kanssa, minä luin ja hän teki hiekkakakkuja. Välillä juttelimme jotain venäjäksi. Luokseni tuli noin kymmenvuotias suomalainen tyttö ja kysyi, mitä kieltä me puhumme. Siitä lähti käyntiin keskustelu, joka oli pitkä ja perusteellinen. Nuori reportteri otti selvää, mistä olimme tulleet, minkä vuoksi, kuinka kauan olemme asuneet Suomessa, aiommeko muuttaa pois, millainen perheemme on, missä olemme töissä ja mitä teimme aikaisemmin, missä meidän mummot ja papat asuvat ja niin edelleen. Minusta on mukava vastailla tiedonhaluisten lasten kysymyksiin ja varmaan meistä molemmista oli kiva jutella yhdessä. Tuon keskustelun jälkeen Suvista tuli ystäväni. Missä tahansa tapaammekin, me tervehdimme aina toisiamme ja välillä myös juttelemme.

En muista tarkkaan, kuinka kauan ensimmäisestä muistorikkaasta tapaamisestamme oli kulunut aikaa, varmaan noin vuosi. Erään kerran Suvi alkoi puhua kanssani venäjäksi, ja näytti siltä, että hän puhui erittäin mielellään, ilman mitään jännittämistä, melkein ilman aksenttia. Olin aivan ällikällä lyöty! Kävi ilmi, että Suvin luokalla oli kaksi tyttöä, joiden äidinkieli on venäjä. Suvi oli ystävystynyt heidän kanssaan ja tämä kolmikko leikkii usein koulussa yhdessä, tarkemmin sanoen he leikkivät venäjän kielen oppituntia. Ystävättäret opettivat suomalaiselle tytölle venäjää, ei ainoastaan puhumaan ja lukemaan vaan myös kirjoittamaan.

Miksi kerron tämän kaiken? Haluan vedota aikuisiin: olkaa yhtä avoimia ja rohkeita kuin lapset, älkää pelätä juttelemista! Viha Venäjää ja venäläisiä kohtaan on entisten aikojen jäännös, monissa se vielä kytee, mitä sitä peittelemään. On yksittäistapauksia, joissa viha palaa kirkkaalla liekillä. Venäjän ja Suomen ja Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden historia, kylmä sota ja sen seuraukset – ne aiheuttavat kipua, väärinymmärrystä, pelkoa, jopa vihaa. Silti ne venäläiset, jotka asuvat Suomessa tänä päivänä, eivät ole vastuussa vuonna 1939 toimineiden politikkojen teoista. Kymmenet tuhannet suomalais-inkeriläiset joutuivat myös kärsimään Stalinin politiikasta.

Kansojen väliset suhteet rakentuvat ihmisten välisille suhteille. Jos jokainen meistä venäjänkielisistä maahanmuuttajista tutustuu ja tulee läheiseksi edes yhden Suvin tai Matin kanssa, niin jo se on hyvä. Jos tutustuu moniin, niin vuosien myötä ympärillä on vain ystäviä; ainakin minusta tuntuu niin. Ja ystävälle voi sanoa avoimesti:
- Tiedätkö, minusta on ikävää ja surullista, kun maidemme välisten suhteiden vanhat ongelmat, joihin minä en ole syyllinen, heijastuvat minuun, kun joku jostakin asiasta loukkaantunut sihisee perääni sanan ”ryssä”. Minä elän tässä ja nyt. Enkä halua, että minua nimitetään niin! Eivät suomalaisetkaan pidä siitä, miten heitä nimitetään Ruotsissa...
Halusimme sitä tai emme, niin me vaikutamme kantaväestöön, me kotoudumme tähän ympäristöön ja siinä samalla hiomme ja muutamme tätä yhteiskuntaa tehden sitä monikansallisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi.

Neekeri-sanaa on jo kauan pidetty Suomessa epäkorrektina. Luulen, että on aika siirtää myös ryssä-sana poliittisesti epäkorrektien sanojen joukkoon ja lopettaa sen käyttäminen. Haluan, että 10-20 vuoden kuluttua, kun lapseni yllättäin kuulevat tuon sanan, he joutuisivat muistelemaan: ”Mitäs se oikein tarkoittikaan? Joskus muinoin oli moinen arkaismi...” Ja he voisivat ajatella:
- Oi, onneksi siitä on jo kauan aikaa! Nyky-Suomessa ei sellaista sanaa ole!

Hilma Bukareva
Tampere

Siirry ylös