• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 05 ) 2011

Arkinen ihme - puhdas vesi

«...On järjetöntä puhua siitä,
että vesi on välttämätöntä elämälle.
Vesi on itse elämä.»
Antoine de Saint-Exupéry

Veden merkityksen huomaa erityisen selvästi silloin, kun sitä ei ole - ja tässä puhutaan siis puhtaasta vedestä. Jos ihmisen elimistö ei saa 2-3%:a tarvitsemastaan vesimäärästä, se johtaa sisäelinten toimintahäiriöihin, ja 10%:n menetys tarkoittaa jo väistämätöntä kuolemaa. Ja nimenomaan veden ansiosta maapallolla on suotuisa ilmasto. Vesi on myös kaikkein tehokkain luonnollinen liotin: veteen liukenevat jossain määrin lähes kaikki aineet, joko hajoten erillisiksi molekyyleiksi, kuten sokeri teekupissa, tai latautuneiksi ioneiksi, kuten keittosuola. Tällöin vedessä ei tapahdu kemiallisia reaktioita siihen liukenevien ainesosien kanssa. Vesi pystyy turvaavaan monia elintärkeitä prosesseja, mutta samalla se likaantuu merkittävästi sekä siihen liukenevien myrkkyjen että pienkasviston vaikutuksesta.

Vesihuoltoon liittyviä ongelmia - veden saaminen, puhdistaminen, jakelu ja viemärivesien poisjohtaminen - on ollut jo kauan. Niitä oli jo silloin, kun maailmaan alkoi muodostua ensimmäisiä kaupunkeja. Esimerkiksi muinaisessa Roomassa suhtauduttiin juomaveden puhtauteen vakavasti. Jo tuolloin ymmärrettiin veden laadun ja sairauksien välinen vääjäämätön yhteys. Nykyajan tilastot osoittavat, että 80 % kaikista maailman sairauksista liittyy huonolaatuiseen juomaveteen ja vesihygienianormien laiminlyöntiin. Maailmassa on liian paljon seutuja, joilla on valtava pula jopa likaisesta vedestä.

Vesihuollon historiaa

1800-luvulla tehtiin paljon keksintöjä, ja se oli käänteentekevä vuosisata monilla tieteen ja tekniikan aloilla. Vesijohtojen kehittäminen ei myöskään jäänyt vaille huomiota. 1800-luvun toisella puoliskolla Helsinki oli pikkukaupunki, jossa oli vain 25 000 asukasta; kaupunginisät päättivät kuitenkin rakentaa vesijohtoverkoston. Sekä suunnittelusta että sen käytännön toteuttamisesta vuosina 1872-76 vastasi saksalainen firma Neptun, jota johti insinööri Robert Huber.

Vettä otettiin läheisistä vesistöistä ja se puhdistettiin klooraamalla. Kuitenkin tiedämme, että klooratun veden pitkäaikainen käyttäminen aiheuttaa syöpää! Tiedemiehet monissa maailman maissa ovat etsineet vaihtoehtoja tälle menetelmälle. Niinpä Ranskassa keksittiin täysin uusi vedenkäsittelymenetelmä, otsonointi, jossa vesi selkeytetään ja desinfioidaan aktiivisella hapella. Ensimmäistä kertaa otsonointia sovellettiin käytäntöön vuonna 1911 Pietarin vesijohtovesien käsittelyssä. Valitettavasti tuota käytäntöä ei pystytty kehittämään ja säilyttämään; Venäjä joutui vallankumouksen myrskyjen kouriin, ja niiden myötä tämä menetelmä unohtui historiaan… Tuolloin vesi ei ollut kaikkein tärkein huolenaihe. Otsoni on erittäin voimakas hapetin, se pystyy tuhoamaan mikrobit ja bakteerit, eikä se mitenkään huononna veden laatua, vaan lisää sen raikkautta ja antaa vedelle miellyttävän maun ja tuoksun.

Helsingin ainutlaatuinen vesihuoltosuunnitelma

Helsingissä vettä kuitenkin kloorattiin vuoteen 1982 saakka. Jo 1960-luvulla kävi ilmeiseksi, että silloinen vesihuoltojärjestelmä ei enää tyydyttänyt kasvavia tarpeita, koska vesi on hyödyke muiden joukossa, ja sen tulee olla hyvälaatuista. Syntyi ainutlaatuinen suunnitelma Helsingin ja sen ympäristön (Espoo, Vantaa, Kauniainen) vesihuollon turvaamiseksi.

Mikä tämä ihme - Helsinkiin tuleva vesijohtoputki - siis on, ja miksi tätä menestystarinaa ei ole kopioitu muihin pääkaupunkeihin ja megapoliksiin? Suomen pääkaupunkiin tulevat vieraat kauhistelevat nähdessään ihmisiä, jotka juovat nautiskellen vettä suoraan hanasta. Vielä enemmän he ihmettelevät kuullessaan, että juomavesi ei tule maanalaisista lähteistä vaan järvestä. Koko salaisuus piilee siinä, mistä ja miten se tulee.

Vesi tulee Helsinkiin 120 kilometrin pituista tunnelia pitkin (luvulle ei ole vertaa maailmassa), ja se on rakennettu graniittisiin kalliokerroksiin. Tunneli alkaa vedenottamolta, joka sijaitsee metsäisellä seudulla Päijänteen, Suomen toiseksi suurimman järven, rannalla. Suljetussa tunnelissa kulkeva vesi on suojattu luotettavasti siten, ettei siihen pääse epäpuhtauksia. Tunnelin koko tilavuus on 2 miljoonaa kuutiometriä. Tunnelin läpi voi kulkea 10 kuutiometriä vettä sekunnissa. Tämänhetkinen tarve on 2,5-3 m3, eli vesimäärää voidaan suurentaa vielä huomattavasti. Vedenottamo sijaitsee Päijänteellä Asikkalan selällä, ja se on 36 metriä korkeammalla kuin Helsinki. Tällä seikalla onkin tärkeä merkitys: vesi johdetaan luonnon menetelmällä ilman pumppuja. Sen lisäksi veden tarjoamaa luonnonvoimaa hyödynnetään sähköntuotannossa.

Päijänteeltä kuluttajalle

Päijänne on eräs suurimpia ja myös puhtaimpia järviä Suomessa, sen vesi on juomakelpoista jopa ilman mitään käsittelyä. Siitä huolimatta itse vedenottopaikka sijaitsee 26 metrin syvyydessä veden pinnasta ja 350 metrin etäisyydellä rannasta, jotta voitaisiin välttää oikullisen sään mahdolliset vaikutukset ja taata veden raikkaus kaikkina vuodenaikoina. Vedenottamossa vesi kulkee erityisten ristikkojen ja suodattavien verkkojen läpi edelleen tunneliin. Vuodessa vettä otetaan 70 milj. kuutiometriä; suomalaisten hydrologien mukaan se ei kuitenkaan millään tavalla häiritse järven vesitasapainoa, koska se on vain 1 % veden luonnollisesta valumasta.

Helsingin vesi -liikelaitokselta kerrotaan, että tunnelia pitkin tuleva vesi käsitellään Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistamoissa. Prosessi alkaa veteen liuenneiden aineosasien sedimentoinnilla ja etukäteissuodatuksella. Sen jälkeen vesi otsonoidaan lisäämällä siihen hiilihappoa. Veden happo-emästasapaino normalisoidaan ns. kalkkiveden avulla; veden pH:ta pidetään 8,5:ssä eli lievästi emäksisenä. Sen jälkeen vesi suodatetaan uudelleen hiilisuodattimilla, ja se kulkee ultraviolettidesinfioinnin läpi. Viimeisessä vaiheessa veden emäksisyyttä säädetään vielä, veteen lisätään säilöntäainetta ja sitten vesi lähtee tuhatkilometristä vesijohtoverkostoa pitkin kuluttajille.

Mihin säilöntäainetta tarvitaan?

Nyt tulemme erääseen arkaluonteiseen seikkaan. Helsingin kuluttajille tuleva vesi on - ilman mitään epäilyksiä - puhdasta ja se vastaa EU:n ja Suomen juomavedelle määriteltyjä standardeja. Kuitenkin huolellisen lukijan mieleen voi nousta kysymyksiä siitä, miksi veden happo-emästasapainoa pitää säädellä, ja mitä ihmeen säilöntäaineita veden «tuotannon» loppuvaiheessa käytetään, ja onko puhdasta vettä yksinkertaisesti edes olemassa.

Helsingin Vesi ilmoittaa täysin avoimesti, että veden emäksisyyttä nostetaan vesiputkien korroosion vähentämiseksi, ja kloramiineja lisätään sen vuoksi, että vesi ei pilaantuisi putkissa matkalla puhdistamolta kuluttajalle. Itse asiassa kaikki juomaveteen tehtävät lisäykset johtuvat nimenomaan vesiputkistosta. Kaikesta pitää maksaa, ja jos te hakisitte itse omalla kannulla vettä «vesitehtaalta», niin saisitte vettä, jota ei ole mukautettu vesiputkiston vaatimuksiin. Silti suurimalle osalle kaupunkien asukkaista eri puolilla maailmaa jopa Helsingin vesijohtoveden kaltainen vesi on vain haavetta.

Vesivarannot pienenevät

Maanalaisia vesivarastoja pidettiin pitkän aikaa lähes loppumattomina vesivarastoina, mutta 1990-luvun alkuun mennessä ne alkoivat vähentyä huomattavasti. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan suurin maanalainen makean veden esiintymä Ogallala pienenee vuosittain 12 miljardia kuutiometriä. Myös Pariisin ja Moskovan arteesisten vesivarantojen vesi on vähentynyt huomattavasti. Joissakin tapauksissa maanalaiset vesivarastot ovat alkaneet voimakkaan käytön seurauksena täyttyä pintavesillä, merivedellä ja yksittäisissä tapauksissa jopa jätevesillä. Ja vaikka joukkomyrkytysten epätodennäköisyydestä puhuttaisiin kuinka paljon tahansa, niin ei se juurikaan rauhoita ihmisiä. Kysehän ei ole vain siitä, miten vesi puhdistetaan, vaan myös siitä, millainen tuote alun perin oli. Juuri sen vuoksi useimpien maiden terveysviranomaiset eivät suosittele juomaan suoraan hanasta otettua keittämätöntä vettä.

Juokaa hanavettä!

Tilanne on samanlainen monissa maissa, vaan ei Suomessa, eikä etenkään Helsingissä. Täällä suoraan kuluttajalle tuleva raakavesi ei ole vain turvallista, ei vain maultaan, väriltään ja tuoksultaan hyvää, vaan sillä on myös hoitavia ominaisuuksia. Vesi sisältää juuri sellaisen yhdistelmän suoloja ja mineraaleja, joita ihmiselimistö tarvitsee toimiakseen normaalisti. Suomalaiset lääkärit suosittelevat juomaan vettä suoraan hanasta!

Eurooppalainen kansainvälinen veden laatua ja käyttöä valvova järjestö on määritellyt sallitut normit sille, kuinka paljon vedessä voi olla kemiallisia aineita ja yhdisteitä. Arseeni, elohopea, kromi, lyijy, nikkeli, nitraatit, alumiini, sinkki ja fosfori - tämä tunnetuimpien nimikkeiden luettelo ei ole läheskään täydellinen. Itse asiassa niitä on huomattavasti enemmän.

Kun Helsingin vesijohtoveden laatua analysoidaan ja sitä verrataan eurooppalaisiin standardeihin, nähdään selvästi, että veden laatu ei vain vastaa ko. standardeja, vaan ylittää ne monien osoittimien osalta. Vesijohtoveden korkea laatu ei johdu vain siitä, että vesi otetaan puhtaasta luonnonlähteestä, vaan myös siitä, että vesi käsitellään vedenpuhdistamoissa selkeyttämällä, suodattamalla ja otsonilla desinfioimalla.

Myös vesiputkien kunto vaikuttaa veden laatuun sekä siihen, että kuluttajat saavat vettä ilman keskeytyksiä. Sen vuoksi Helsingissä tehdään korjaus- ja ennaltaehkäisytyöt ajallaan ja valvotaan verkostossa olevan veden laatua.

Sieniä kaupunkien yllä

Tärkeä rooli vesijohtoveden hyvän laadun ylläpitämisessä on vesitorneilla, jotka sijaitsevat korkeammilla paikoilla eri puolilla kaupunkeja. Ne ovat erikoisia arkkitehtuuriltaan muistuttaen suuria sieniä, ja ne tuovat maalauksellisen lisän kaupunkimaisemaan. Vesitorneihin varastoidaan vettä hätätilanteiden ja tulipalojen varalle noin 60 % vuorokautisesta vedentarpeesta. Nämä tornit myös pidentävät vesijohtoverkostojen käyttöikää (niiden päätarkoitus), koska ne tasaavat vesiputkien suuria painevaihteluita estäen niiden ennenaikaista rikkoutumista. Sen lisäksi vesitornien ansioista kaupunkilaiset saavat tarpeeksi vettä vedenkäytön huippuaikoina, aamuisin ja iltaisin, mikä loppujen lopuksi johtaa huomattavaan sähköenergian säästöön.

Jätevesien puhdistus

Vähintään yhtä tärkeää on myös viemärivesien puhdistus ja se, että ne johdetaan ympäristöön turvallisella tavalla. Ennen 90-luvun alkua Helsingissä oli 11 vedenpuhdistamoa, joissa käytettiin vanhentunutta tekniikkaa. Uusiin vedenpuhdistusmenetelmiin siirryttiin vuosina 1992-94. Tuona aikana kaikki 11 puhdistamoa suljettiin asteittain ja niiden tilalle rakennettiin Viikin kaupunginosaan vedenpuhdistamo, jossa hyödynnettiin tieteen ja tekniikan viimeisiä saavutuksia. Toiminnan keskittäminen yhteen paikkaan paransi viemärivesien puhdistusprosessin luotettavuutta ja käyttömenot pienenivät; samalla vapautui maa-alueita, ja niille alettiin rakentaa uusia rakennuksia.

Päijänne-tunnelin tapaan myös vedenpuhdistamo rakennettiin kallion sisään. Kiveä räjäytettiin 1,1 miljoonaa kuutiometriä, mikä vastaa tilavuudeltaan kymmentä Suomen eduskuntataloa. Louhinnan jälkeen kivi myytiin rakennusfirmoille, ja näin voitiin kattaa huomattavasti kalliiden räjäytystöiden kustannuksia.

Puhdistetut viemärivedet johdetaan kalliotunnelia pitkin avomerelle ja ne lasketaan veteen Katajaluodon saaren lähelle, eli noin 8 km päähän rantavyöhykkeestä. Suurin osa sadevesistä ja sulamisvesistä, jotka sisältävät ympäristölle haitallisia aineita, johdetaan myös puhdistettuina mereen.

Vuosittain Helsinkiin rakennetaan noin 10 km uutta vesijohtoa ja noin 20 km uutta viemäriputkea. Tätä valtavaa järjestelmää johdetaan ohjauskeskuksesta. Monimutkaiset laitteet kontrolloivat koko ajan laitteiden kuntoa, ja ne ilmoittavat välittömästi pienimmistäkin vioista. Vesihuollon henkilökuntaan kuuluu 400 työntekijää.

Ilman pulloja ei selvitä

Vaan palataanpa vielä vesiputkiin. Monilla alueilla ympäri maapalloa tunnetaan epäluuloa putkien sisältöä kohtaan. Reaktiona tämän «universaalisen liuottimen» sisältämää mahdollista uhkaa kohtaan ihmiset haluavat saada sisäiseen käyttöönsä takuuvarmasti puhdasta vettä. Sehän tarkoittaa, että ilman pulloja ei selvitä!

Jo monia vuosia on ollut sekaannusta kolmen määritelmän välillä: «mineraalivesi», «juomavesi» ja «puhdas vesi». 1900-luvun lopulla määriteltiin mineralisoinnin määrä, toisin sanoen se liuenneiden suolojen määrä, jonka alittuessa vettä voidaan pitää makeana. Se on yksi gramma litraa kohti. (Englannin kielessä tuonkaltaisesta vedestä alettiin käyttää nimitystä «fresh water», joka tarkoittaa puhdasta vettä.) «Mineraalivedeksi» määriteltiin vesi, joka sisältää 1-10 grammaa suoloja litraa kohden, ja jos niitä on enemmän, niin vesi on suolaista. Angloamerikkalaiset, toisin kuin venäläiset, alkoivat käyttää termiä «mineral water» tarkoittaessaan - ei veden suolaisuutta - vaan sen alkuperää, kuten esimerkiksi maanalaisesta lähteestä otettua vettä. Nimenomaan siksi venäläiset ovat hämillään juodessaan täysin makeaa «mineraalivettä», ja Venäjällä ulkomaalainen hämmästelee kaataessaan suuhunsa suolaista nestettä.

Vesikauppa kasvaa

Maanalaisesta lähteestä peräisin oleva vesi, joka on puhdistettu käänteisen osmoosin avulla liioista suoloista ja lietteestä, ja joka on kaiken varalta desinfioitu otsonilla ilman mitään säilöntäaineita, on löytänyt markkinansa. Esimerkiksi Venäjällä ja Baltian maissa se ei minun mielestäni ihmetytä lainkaan. Mutta kyseinen tuote on löytänyt markkinat myös Suomessa, vaikka täällä juomaveden laadussa ei pitäisi olla mitään ongelmia. Silti faktat ovat faktoja: puhtaasta säilöntäaineettomasta vedestä on tulossa yhtä haluttu tuote kuin puhtaat elintarvikkeet, joita muuten ei voisi ajatellakaan, jos tätä puhdasta vettä ei olisi saatavilla.

Lopuksi haluan vielä kertoa, että raikkaan veden kaupasta on tulossa tärkeä liiketoiminnan ala mitä erilaisimmilla tasoilla, alkaen vähittäiskauppiaiden kilpailusta yksittäispakatuilla tuotteilla ja päätyen valtioiden välisiin sopimuksiin jättiläismäisistä toimituksista. Saudi-Arabia ostaa Suomesta puhdasta vettä juuri tuonkaltaisissa mittasuhteissa. Siten vedestä on tulossa tärkeä vastine vaihtokaupassa... öljyyn. Kenellä on mitäkin paljon...

Kerrottakoon vielä, että vuonna 2009 kuuluisa lontoolainen tavaratalo Harrods valitsi suomalaisen VEEN Waters Finland Oy:n tuotteen, VEEN-lähdeveden, «omaksi» vedekseen. Se tarkoittaa, että korkeista tavaroiden ja palvelun laatuvaatimuksista tunnetun tavaratalon lähes 30 ravintolassa asiakkaille tarjotaan suomalaista vettä. VEEN-vettä on myynnissä myös Harrodsin elintarvikeosastolla. Tämä lontoolainen tavaratalo sai myös ensimmäisenä valikoimiinsa yrityksen viimeisimmän uutuustuotteen eli VEEN LongJohn33 -juomaveden.

Suomessa on kertynyt erittäin hyödyllistä kokemusta vesivarantojen suojelusta, ja nyt siitä on tulossa tärkeä vientituote. Maailmassa ei ole kovinkaan monta valtiota, joilla on perusteita kehuskella jollakin vastaavalla.

Artikkeli on koonnut Tatjana Koski

Helsinki 2010

Kuvat: Natalia Savela

Siirry ylös