Mosaiikki-Helsinki
Tässä numerossa:
Hyvät lukijat!
Kirje tulevalle laulukerholaiselle
Kehittyvät vammaisten oikeudet
Arkinen ihme - puhdas vesi
Arkisto:
№ 4 (08)
№ 3 (07)
№ 2 (06)
№ 1 (05)
№ 1 ( 05 ) 2011
Kirje tulevalle laulukerholaiselle
Suomi-Venäjä-seuran Länsi-Helsingin osaston aktiivit olivat jälleen kerran matkustamassa laajalla Venäjän-maalla, kun esiin tuli ongelma: ympäristö innosti laulamaan venäläisiä lauluja, mutta laulujen sanat olivat hukassa.
Syntyi idea laulukerhosta, jossa laulettaisiin yhdessä uusia ja vanhoja venäläisiä lauluja. Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus tarjosi ystävällisesti kerholle musiikkisalinsa käyttöön joka toinen maanantai-ilta. Harmonikkasäestäjäksi houkuteltiin Tapani Hattula. Tämä tapahtui vuonna 2005.
Laulukerholaiset Rossotrudnitšestvon 85-vuotisjuhlissa,
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa joulukuussa 2010.
Valokuva: Olli Heikinheimo
Hyvä ystävä!
Joudutko laulamaan yksin tai häveliäästi suihkussa? Tuntuuko siltä, että missään ei kuulu sielukkaita venäläislaulelmia? Onko kalenterissa tyhjää maanantai-illan kohdalla? Vai oletko ihminen, joka haluaisi parantaa venäjänkielen taitoaan miellyttävällä tavalla?
Jos vastaat myöntävästi yhteenkään näistä kysymyksistä, tule laulamaan kanssamme seuraavan kerran, kun kokoonnumme Venäjän tiedekeskuksen musiikkisalissa. Meitä on yleensä paikalla ainakin parikymmentä lauluintoista ihmistä, kaikenikäisiä ja -kokoisia, eri äänialoilla ja musiikillisilla lahjoilla varustettua henkilöä. Ensikertalainen saa sanat lainaksi, mutta jättämällä sähköpostiosoitteensa kerhon vetäjälle, saa ikiomat sanat haltuunsa.
Lauluharrastuksemme terveysvaikutuksetkin ovat kiistattomat. Tiedämme sen, että laulaminen hieroo ihmiskehoa sisältä ja on sikäli terveellistä. Vieraalla kielellä laulaminen törmäyttää lisäksi aivosoluja sopivasti yhteen, joten impulssit kulkevat päässä vapaammin. Yhdessä laulamisen tiedetään myös lisäävän ryhmän keskinäistä sitoutumista.
Olemme edenneet kaikkien tuntemista ja ehkä hiukan kuluneistakin kansanlauluista laulamaan elokuvasävelmiä, estradilauluja, lastenlauluja sekä poppia ja rockia. Klassikot ovat kuitenkin aina mukana, sillä venäläiset runot ovat herkistäneet paatuneimmankin mielen. Venäjän kielen sanavarastomme on laajentunut, tunnemme nyt sanontoja kuten ”pöytäliinana avautuu eteemme pitkä tie” tai ”ajurin saappaanvarteen työnnetty ruoska” tai tunnistamme tekstistä harvinaisen sanan, kuten ”elosalama”. Koskaan ei tiedä, missä tilanteessa näitä tarvitaan.
Kerhomme on monenkirjava. Joku on käynyt venäläistä koulua, joku taas työskennellyt Venäjällä vuosikymmeniä, useat ovat löytäneet kielen ja kulttuurin rakkaaksi harrastukseksi matkojen, kirjallisuuden, elokuvien tai ystävyyssuhteiden kautta. Venäläis- ja inkeriläistaustaiset kerholaisemme auttavat ilahduttavasti tekstien ja niiden sisältöjen ymmärtämisessä. Kerhomme kuopukset konttaavat lattialla ja tapailevat sieltä käsin nuotteja ja tunnelmaa.
Jostain syystä laulukerhoamme pyydetään jatkuvasti esiintymään eri paikoissa. Yleensä harjoittelemme silloin muutaman laulun tunnollisesti, kampaamme tukat ja nousemme lavalle sydän pamppaillen. Kerran olimme valmistautuneet esiintymään presidentinpuoliso Medvedevalle, ja hän saikin nauttia laulannastamme muutaman sekunnin, ennen kuin esiintymisvuoro siirtyi lapsille. Olemme kiitollisia pienimmästäkin suosionosoituksesta.
Tällä hetkellä muokkaamme lauluvihkoa uusiksi. Jatkuvasti tulee mieleen vanhoja ja uusia venäläisiä lauluja, jotka haluamme opetella ja ottaa ohjelmistoon. Jokainen voi ehdottaa kappaleita oman kiinnostuksensa pohjalta ja tulla opettamaan meille lempilaulunsa.
Toivottavasti näemme lähiaikoina Nordenskiöldinkadun musiikkisalissa!
Toivovat kerholaiset Helka Leinonen ja
Liisa Rimpiläinen
