Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus

Ylitarkastaja Yrsa Nyman, 10.5.2010

Oikeusministeriössä on tällä hetkellä vireillä hanke yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamiseksi. Ehdotusta laatinut toimikunta antoi joulukuussa 2009 mietintönsä oikeusministerille. Lakiehdotuksen jatkovalmistelu on oikeusministeriössä kesken. Tarkoituksena on, että ehdotus annettaisiin eduskunnalle vielä tämän hallituskauden aikana. Työn lähtökohtana oli tarve saada aikaiseksi yhdenvertaisuuslainsäädäntö, jossa kaikki syrjintäperusteet asetetaan samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Toimikunta esittääkin merkittäviä muutoksia yhdenvertaisuuslainsäädäntöön.

Nykyinen yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näitä perusteita kutsutaan syrjintäperusteiksi. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädetään laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa työelämässä, koulutuksessa, ammattiliitoissa toimimisessa, itsenäisen ammatin- tai elinkeinonharjoittamisen edellytyksissä ja elinkeinotoiminnan tukemisessa. Lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa.

Etnisen alkuperän perusteella tapahtuvan syrjinnän osalta yhdenvertaisuuslain soveltamisala on kuitenkin laajempi. Syrjintä etnisen alkuperän perusteella on kielletty, kun kysymys on sosiaali- ja terveyspalveluista, sosiaaliturvaetuuksista tai muista vastaavista tuista, alennuksista tai etuuksista tai asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisesta. Kiellettyä on myös etninen syrjintä, kun tarjotaan yleisesti saatavilla olevia asuntoja, muuta omaisuutta tai palveluja. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan kata yksityis- ja perhe-elämää.

Aukkoja lain soveltamisalassa ja valvonnassa

Nykyisen lain noudattamisen valvontaa on jaettu. Työsuojeluviranomaiset valvovat työelämän syrjintätapauksia riippumatta siitä, millä perusteella syrjintä on tapahtunut (eli mm. ikäsyrjintää, etnistä syrjintää, syrjintää vammaisuuden perusteella jne.). Työelämän ulkopuolella, mutta ainoastaan etnisen syrjinnän osalta, lakia valvoo vähemmistövaltuutettu ja syrjintälautakunta. Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumista.

Nykyisen yhdenvertaisuuslain soveltamisalassa on aukkoja: laki ei pääsääntöisesti kata esimerkiksi poliisin toimintaa, eikä palvelujen tarjontaa muutoin kuin etnisen syrjinnän osalta. Lisäksi lain valvonta on järjestetty siten, että eri syrjintäperusteet ovat eri asemassa. Vahvin oikeusturva on henkilöillä, joita on syrjitty etnisen alkuperän perusteella. Vaikka syrjintä esimerkiksi koulutuksessa on kielletty vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen ja vakaumuksen perusteella, mikään viranomainen ei nimenomaisesti valvo yhdenvertaisuuslain noudattamista näiden syrjintäperusteiden osalta. Osasyy yhdenvertaisuuslain hajanaisuuteen on se, että sen avulla on toimeenpantu kaksi EU-direktiiviä (ns. rotusyrjintädirektiivi ja työelämädirektiivi).

Tavoitteena laaja soveltamisala ja yhtenäinen oikeussuoja

Nykyisen yhdenvertaisuuslain säätämisen yhteydessä vuonna 2003 eduskunta hyväksyi lausuman, jossa edellytettiin, että hallitus valmistelee esityksen uudeksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi. Uudistuksen lähtökohtana olisivat suomalaiset perusoikeudet ja kaikkien syrjintäperusteiden asettaminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.

Tämänhetkisen ehdotuksen mukaan uusi yhdenvertaisuuslaki kattaisi kaiken julkisen ja yksityisen toiminnan. Yksityiselämän piiriin kuuluvat asiat jäisivät kuitenkin lain soveltamisen ulkopuolelle. Oikeussuoja olisi samantasoinen kaikkien syrjintäperusteiden osalta. Sukupuolisyrjinnän kiellosta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta säädettäisiin edelleen tasa-arvolaissa ja sukupuolisyrjintää valvoisi jatkossakin tasa-arvovaltuutettu. Myös sukupuolivähemmistöjen, esimerkiksi transsukupuolisten, transvestiittien, transgender- ja intersukupuolisten ihmisten syrjintä kuuluisi tasa-arvovaltuutetun toimialueeseen. Sukupuolivähemmistöjen syrjinnän on nimittäin katsottu olevan sukupuolisyrjinnän muoto.

Ehdotuksen mukaan yhdenvertaisuuslain noudattamista työelämässä valvoisivat nykyiseen tapaan työsuojeluviranomaiset. Muilla elämänalueilla lain noudattamista valvoisi uusi viranomainen, yhdenvertaisuusvaltuutettu, joka korvaisi nykyisen vähemmistövaltuutetun. Monet kansalaisjärjestöt ovat esittäneet, että työelämää koskevan syrjintäkiellon valvonta ei ole toimivaa ja että uudella valtuutetulla tulisi olla toimivaltaa selvittää myös työelämän syrjintätapauksia.

Velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta

Yhdenvertaisuuden toteutumista käytännössä pyrittäisiin toteuttamaan syrjinnän kiellon lisäksi edistämisvelvoitteilla. Tämä tarkoittaa, että viranomaistoiminnassa, koulutuksessa ja työelämässä olisi edistettävä yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja johdonmukaisesti. Yhdenvertaisuuden edistämisen keinojen olisi oltava tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia, mitä arvioitaessa otettaisiin huomioon velvoitetun toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet. Toimet, joilla yhdenvertaisuutta lisättäisiin, pitäisi myös yksilöidä yhdenvertaisuussuunnitelmassa. Velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunnitelma koskisi viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten lisäksi työnantajia, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä.

Uudesta yhdenvertaisuusvaltuutetusta esitetään, että valtuutettu muun muassa antaisi suosituksia, ohjausta ja neuvontaa; tekisi aloitteita ja ehdotuksia sekä antaisi lausuntoja; tekisi ja teettäisi riippumattomia selvityksiä sekä kouluttaisi ja antaisi tietoja lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöstä. Uuden yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät laajenisivat huomattavasti vähemmistövaltuutetun nykyisistä tehtävistä, koska yhdenvertaisuuslain soveltamisala laajenisi ja valvottavien syrjintäperusteiden määrä moninkertaistuisi. Uusien tehtävien suorittaminen tulee edellyttämään lisää resursseja sekä eri syrjintäperusteita koskevaa asiantuntemusta.

Kaksi valtuutettua ja kaksi lakia

Tällä hetkellä vähemmistövaltuutettu toimii itsenäisenä ja riippumattomana viranomaisena sisäasiainministeriön yhteydessä ja tasa-arvovaltuutettu sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Vähemmistövaltuutettu on katsonut, että vaikka tasa-arvovaltuutettua ja vähemmistövaltuutettua ei yhdistetä yhdeksi viranomaiseksi, niille tulisi harkita yhteistä sijoituspaikkaa. Tämä saattaisi helpottaa valtuutettujen yhteistyötä tapauksissa, joissa jotakuta on syrjitty useammalla kuin yhdellä perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulisi nimittäin ehdotuksen mukaan toimivalta selvittää tällaisia moniperusteisia tapauksia. Myös sukupuoli, joka siis ei sinänsä kuuluisi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimialaan, voisi olla näistä syistä yksi. Tasa-arvolakiin olisi tärkeää tehdä vastaavanlainen lisäys, jotta tasa-arvovaltuutetulla vastaavanlaisella tavalla olisi toimivalta selvittää moniperusteisia tapauksia.

Uusia syrjinnän muotoja

Ehdotuksessa mainitaan myös, että olettamaan perustuva syrjintä ja läheissyrjintä on kielletty. Olettamaan perustuvasta syrjinnästä on kyse esimerkiksi silloin, kun jotakuta on syrjitty, koska on oletettu, että henkilö on romani. Läheissyrjintä tarkoittaa, että jotakuta on syrjitty esimerkiksi sillä perusteella, että henkilön lapsi on vammainen tai sen perusteella, että hänen aviopuolisonsa on ulkomaalainen.

Yhdenvertaisuuslautakunta korvaisi nykyisen syrjintälautakunnan ja vähemmistöasioiden neuvottelukunnan tilalle tulisi yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunta, jonka kokoonpano olisi nykyisen neuvottelukunnan kokoonpanoa laajempi.

Vähemmistövaltuutettu on pitänyt tärkeänä, että yhdenvertaisuuslain uudistushankkeessa huomioidaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa olevat velvoitteet. Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen ja valmistelee sopimuksen ratifiointia. Yhdenvertaisuuslain uudistuksessa olisi myös tärkeää ottaa valmiiksi huomioon EU:ssa valmisteilla olevan uuden yhdenvertaisuusdirektiivin vaatimukset. Direktiiviehdotus koskee yhdenvertaista kohtelua uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Vähemmistövaltuutetun näkemys on, että yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistuksen eteenpäin vieminen on tärkeä ja kiireellinen tehtävä, joka huomattavasti parantaisi syrjinnän uhrien oikeusturvaa.

Siirry ylös