• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 17 ) 2009

Kuka auttaa kriisin aikana?

Kristillinen moraali (ja tietääkseni myös muslimien moraali) opettaa auttaamaan niitä, jotka ovat hädässä, niitä, joilla on vaikeaa: köyhiä, työttömiä ja sairaita. Meitä on opetettu huolehtimaan heikoista ja antamaan paikka vanhuksille (ei kovin ajankohtaista Suomessa, mutta kuitenkin) ja antamaan ”hairahtuneelle” vielä yksi mahdollisuus. Kukas se olikaan, joka riisui itseltään viimeisen paidan?

Kuten kaikki tietävät, meillä on nyt kriisi. Siitä puhuvat ja kirjoittavat paljon sekä asiantuntijat että tavalliset ihmiset. Kaikki tietävät myös sen, että kriisi on vaikeaa aikaa, silloin ei köyhiä pysty auttamaan, kunhan itselle riittäisi leipää, mielellään voin kera. Onko joillakin vielä vaikeampaa kuin minulla? Se on heidän ongelmansa! Sanotaan, että oma paita on lähempänä kroppaa...

Sanomalehtiä ja joitakin nettisivuja lukiessani syntyy vaikutelma, että tämä ”maailmanlaajuinen kriisi” on kuin joku samea aalto, joka nostaa pintaan ei niitä kaikkein parhaita ihmisluonteen piirteitä. Mitä heikompien auttamista, mitä erilaisuuden hyväksymistä, mitä yleisinhimillisiä arvoja? Puolustakoon jokainen itseään – se on viidakon laki! Ja kuten tiedetään, se joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Ja se, joka ei ole samanlainen kuin me, on itse syyllinen – mehän olemme oikeassa, niillä muilla on ongelmia... Erilaisuus, se että ei ole samanlainen kuin suuri massa, ärsyttää aina tätä massaa – on sitten kyse maahanmuuttajista (jotka tietenkin tulevat Suomeen ainoastaan käyttääkseen hyväksi sosiaalietuja ja tuodakseen mukanaan huumeita, rikollisuutta ja aidsia), seksuaalisten vähemmistöjen edustajista (jotka ärsyttävät sillä, että kuuluvat seksuaaliseen vähemmistöön) tai punatukkaisesta rillipäästä, jota kiusataan koulussa vain sen vuoksi, että hän on punatukkainen ja hänellä on silmälasit. Finassikriisin aikana kaikki tuollainen ärsyttää vielä enemmän.

Maahanmuuttajat ovat kaksinkertaisen paineen alla. Toisaalta he eroavat massasta, he ”eivät ole samanlaisia kuin me”. Toisaalta he ovat usein heikossa asemassa ja tarvitsevat lisätukea. Ei ole salaisuus, että maahanmuuttajien työttömyysprosentti on huomattavasti korkeampi kuin kantaväestön. Minusta tosin tuntuu yhä useammin siltä, että maahanmuuttajista on joillekin politikoille tullut pelinappuloita, joita voi käyttää hyväkseen: jonkunhan pitää olla syyllinen kaikkeen, miksi ei siis nämä tänne ”rynnänneet”? Nationalististen, äärioikeistolaisten liikkeiden nouseva suosio pakottaa olemaan varuillaan: ”Suomi vain suomalaisille” tai ”Venäjä venäläisille” kuulostaa liian samanlaiselta kuin ”Saksa saksalaisille”. Toivon, että kaikki muistavat, miten kaikki silloin päättyi?

Kuten suuri venäläinen kirjailija Mihail Bulgakov sanoi, rappio on pään sisällä. Kriisi ei ole vaarallinen sen vuoksi, että öljyn hinta laskee eikä kasvavan työttömyyden vuoksi. Kaikkein suurin vaara on minun mielestäni siinä, että me lakkaamme olemasta ihmisiä. Me lakkaamme auttamasta heikkoja ja huolehtimasta toinen toisistamme. Me unohdamme lopullisesti kyvyn hyväksyä erilaisuus ja kunnioittaa niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Meistä tulee vihaisia. Me sulkeudumme neljän seinän sisään, jotta kukaan ei häiritsisi, kun syömme leipäpalaamme voin kera...

Haluaisin kuitenkin uskoa, että me voitamme tämän kriisin. Varmaankin...

Svetlana Sivil
ja Mosaiikki-Vaasa-lehden porukka
puh. 045 633 1903

Siirry ylös