• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 29 ) 2016

Mosaiikki-Tampereen toimitukselta

Hei, rakas lukija!

Asuessamme Suomessa, monet meistä esittävät itselleen yksiä ja samoja kysymyksiä. Mikä meitä, maahanmuuttajia, ihmetytti tai ihmetyttää Suomessa? Mitä olemme saaneet tässä maassa? Mikä meitä on järkyttänyt? Luultavasti jokainen meistä on vapaaehtoisesti tai tahtomattaan verrannut Suomea siihen maahan, mistä olemme tulleet. Erityisesti venäjänkielisillä suurta ihmetystä herättää suomalainen terveydenhuolto. Jos sairastat, niin eikö lääkäri tule käymään kotona? Miksi pitää istua sairaalan päivystyksessä neljä tuntia sairaana? Lääkäriaika ei ole kuin 15 minuuttia ja vain yhtä vaivaa kohden, joten jos sinulla on kaksi vaivaa terveytesi suhteen, niin tarvitsee varata kaksi lääkäriaikaa. Miten tällaista terveydenhuoltoa voi kutsua hyväksi? Miksi sairaaloissa ja poliklinikoilla ei ole apteekkia, mistä voisi heti ostaa lääkkeitä?

On vertailua, kritiikkiä ja monilla jopa kaunaa, mutta me tulimme toiseen maahan ja täällä on toisenlaiset lait, tavat ja kulttuuri. Jopa lähin suomalainen naapuri ei jostain syystä tavatessanne tervehdi, kuten venäläinen naapuri olisi tehnyt siellä, missä asuitte aiemmin.

Mitä siis tehdä? Ensin kannattaa lakata vertaamasta ja ottaa saadut asiat vastaan. Vertaaminen ei auta tottumaan. On tavallista, että arvojen uudelleenjärjestymisessä tapahtuu ensimmäisinä vuosina muutoksia. Muutto toiseen maahan on varmasti stressaavaa jokaiselle meistä. Mutta puhukaamme vielä siitä, mikä teitä ilahduttaa tai sanokaamme, ihmetytti positiivisesti, kun saavuitte asumaan Suomeen. Kerron omia esimerkkejäni.

Jos palaan ajassa takaisin päin, niin minua ihmetyttivät monet asiat. Rappukäytävien siisteys, se, että sienet ja marjat kasvavat kodin lähellä ja oravia voi syöttää kädessä omalla pihallaan. Meidän aikuisten lastemme ei tarvitse seisoa vuosikymmeniä asuntojonossa. Täysi-ikäinen lapsi voi Suomessa kivuttomasti irrottautua vanhemmistaan, mennä asuntojonoon ja saada asunnon kolmen kuukauden kuluessa. Yllätyin siitä, että virkamiesten kanssa voi keskustella ja heitä voi jopa sinutella. Johtajien ja työntekijöiden välillä ei ole välimatkaa. Kommunikoinnin helppous.

Nyt olemme jo tottuneet näihin asioihin. Mutta ei ole vaikeaa muistaa sitä, mikä onni oli saada asunto Venäjällä. Ihmiset käyttävät puolet elämästään tämän haaveen täyttämiseksi seisomalla vuosikymmeniä jonossa. Nykyisin Venäjällä melkein kaikki asunnot ovat kaupallisia, ja jos sinulla ei ole rahaa, niin asunnon saaminen on mahdotonta.

Muistan tapauksen Suomesta, kun minulla oli kasvimaa. Eräs vanhus tuli omalle palstalleen taksilla. Se oli metsässä ja taksinkuljettaja kuljetti kohteliaasti hänen välineensä ja multapussinsa. Menin hänen luokseen ja sanoin, että se ihmetytti minua. Johon vanhus vastasi, että eläkeläiset voivat ajaa taksilla Suomessa tietyille asioilleen 3–5 eurolla. Muistan, millainen olo siitä minulle tuli.

Pihapiirissämme asuu lyhytkasvuinen tyttö. Joka aamu taksi hakee hänet ja vie kouluun. Kun näen sen, niin minulle herää kiitollisuuden tunne tätä maata kohtaan. En häpeile puhua siitä. Kun istutin oman kotini pihalle kukkia, niin monet naapurit tulivat kiittämään siitä. Mitä se sellainen on? Ihmiset olivat iloisia ja halusivat vain avoimesti ilmaista minulle tunteistaan.

Totumme nopeasti hyvään. Totumme siihen, ettei meitä kohdella töykeästi suomalaisissa kaupoissa, ja matkalla millä tahansa suomalaisella huoltoasemalla voimme syödä, siistiytyä ja huolehtia itsestämme. Tarvittaessa huoltoasemalla lämmitetään vauvalle maitoa. Meidän ei tarvitse maksaa kalliista leikkauksista, jos meillä ei ole työtä eikä varaa. Ihminen tottuu nopeasti hyvään ja se on normaalia.

Kaikki ei tietenkään aina suju niin kuin olemme halunneet tai kuten olemme kotimaassamme tottuneet. On asioita, joista emme pidä. Mutta meillä kaikilla on mahdollisuus muuttaa tilannetta positiivisempaan suuntaan ja tehdä jotain hyvää itse. Mahdollisuuksia on monia. Olisipa halua. Toivon, että arvostaisimme sitä, mitä meillä on.

Kaikille hyvää kevättä, rakkautta ja hyvää positiivista mieltä!

Kunnioittavasti, Margarita Niemi,
Mosaiikki-Tampere-lehden toimittaja-koordinaattori

Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös