• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3-4 ( 105-106 ) 2015

SYDÄMEN MUISTOJA

9.5. eli fasismin kukistamisen 70-vuotisjuhlapäivänä Art-Master kutsui katsojat Sydämen muistoja -esitykseen.

Muualla pauhaavien kovaäänisten paraatien ja korvia huumaavan fanfaarin rinnalla teatterin uusi työ kuulosti niin hiljaiselta, sydämelliseltä, jopa surulliselta ja valoisalta tarinalta yksinkertaisesta ihmisestä sodassa ja siitä, kuinka maailman mullistukset vaikuttavat tavallisen perheen kohtaloon.

Teatterin näyttelijät esittivät lauluja sodasta: B. Okudžavan Anteeksi jalkaväki,
J. Vizborin Veteraanin kertomus, V. Vysotskin Hän ei palannut taistelusta,
N. Bogoslovskin Tumma yö, M. Fradkinin Satunnainen valssi ja monia muita.
Yleisö lauloi innokkaasti näyttelijöiden mukana.

Erityisen sydämellisiltä kuulostivat esityksessä S. Aleksijevitšin dokumentaalisen kirjan ”Sodalla ei ole naisen kasvoja” otteet, koska tekijää ja esiintyjiä kiinnostivat ”pienen ihmisen” kohtalo sodassa.

Katsojat ottivat uskomattoman koskettavasti vastaan näyttelijöiden perheistä kertovat tarinat ja muistelut sodasta. Esimerkiksi tarinat vanhemmista, isoäideistä ja isoisistä, tavallisia kohtaloita, tavallisia tilanteita ja tekoja, jotka aluksi vaikuttavat sankarittomilta, mutta kuitenkin nimenomaan näistä vahvoista henkilökohtaisista tarinoista eikä vain suurien taisteluiden kertomuksista me jokainen saamme luotua todellisen kuvan sodasta, Suuren isänmaallisen sodan voiton historiasta.

Esityksen päätähtinä olivat tietenkin veteraanit, jotka olivat tulleet juhlaan. Yleisö kuuli joidenkin heidän tarinat esityksessä ja sali antoi seisten aplodit sodan läpikäyneille.

Esityksessä kuultiin katkelmia sotilaan testamentista, jonka on kirjoittanut yksi parhaimpia sotakronikoita tehnyt kirjailija Viktor Astafjev: ”Opiskelkaa, kunnioittakaa vanhempia älkääkä unohtako meitä, vanhoja sotilaita! Hoitakaa hautojamme älkääkä tahratko muistoamme likaisilla teoilla. Älkää vaivatko meitä tyhjillä suurilla sanoillanne, me väsyimme kuulemaan niitä jo eläessämme. Olkaa rehellisiä itsellenne jatkossakin sikäli kun rohkeutenne siihen riittää.”

Minuutin pituinen hiljainen hetki yhdisti näyttelijät ja katsojat sekä ajatukset elämästä ja kuolemasta, oikeudesta, rakkaudesta, rauhasta… Ehdotus hiljaiseen hetkeen tuli vilpittömästi näyttelijöiltä: ”Olkaamme vain hiljaa. Jättäkäämme inhottava, tyhjä kansalliskiihkoinen valheellisuus ja sotilaalliset riidat. Muistelkaamme ja tulkaamme järkiimme. Rukoilkaamme sen puolesta, etteivät tankit ja ohjukset menisi paraateista rintamalle tappamaan naisia, lapsia ja vanhuksia. Älköön pauhatko moottoripyörät tai televisiopropagandistit huutaisi hysteerisesti. Voitto on saavutettu silloin, kun tulee rauha.”

Teksti: Lia Aleksandrova
Kuvat: Daniil Ivanov
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös