• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 94 ) 2014

Olga Kolari, runoilija, muusikko ja… yrittäjä!

Eräissä juhlissa, jotka järjestettiin Monikulttuurikeskus Gloriassa, kuulin satumaisen melodian, jossa oli jotain ennen kokematonta ja koskematonta. Viulua soitti nuori hymyileväinen nainen, Olga Kolari. Hänen esiintymisensä jälkeen me tutustuimme ja juttelimme:

– Kerro vähän itsestäsi.

– Synnyin vuonna 1988 Pietarin lähistöllä, ja kuten monet venäläiset lapset, harrastin pianon soittoa koulun ulkopuolella. Suhteet vanhanaikaisiin opettajiin eivät lämmenneet: heitä häiritsi sitkeyden puutteeni ja suurten klassikkoteosten improvisointi uuteen sävellajiin. Opettajien, vanhempien ja koko ympäröivän yhteiskunnan tuomio oli seuraava: minusta ei tulisi mitään, paitsi keskinkertainen harrastelija-muusikko.

– Eli matkasi musiikkiuralle ei ole ollut helppo?

– Aivan, ja koska en nähnyt itselleni tulevaisuutta klassisen musiikin (tai akateemisen kansanmusiikin) taiteilijana, opiskelin Pietarin valtion yliopistossa kirjallisuutta. Runous ja musiikki ovat lähellä minua. Minua on aina kiinnostanut näiden kahden taiteen rajamailla olevat teokset – olkoon Walt Whitmanin runous tai suomalainen kansallinen runolauluperinne täynnä musiikkisäkeitä, missä musiikkia ja runoutta ovat yhdistäneet jotkut ilmaisukeinot. Muuttaessani Suomeen jatkoin opiskeluani Jyväskylän yliopistossa, missä avasin itselleni oven etnomusiikin, eri kulttuureista tulevan musiikin ja improvisaatiotaiteen maailmaan. Minulle selvisi, ettei improvisaatio tarkoita harrastelijamaisuutta tai taidon puutetta, vaan sillä on täysin oma kielensä, joka eroaa eurooppalaisesta klassisesta musiikista. En näe järkeä eri musiikkilajien asettamisessa vastakkain eli akateemisen ja ”rehellisen kansanmusiikin ” vertailua. Erilaisista musiikkikulttuureista ei saa sanoa, mikä niistä on parempi tai huonompi, mutta minun henkilökohtaisiksi intohimoikseni ovat nousseet nimenomaan kansanmusiikki, loputon improvisaatio, resonanssien väreily, jotka vievät taiteilijaa sekä kuuntelijaa toiseen maailmaan.

– Olet vielä nuori nainen, joten mistä intohimosi kansanmusiikkiin kumpuaa?

– Minä pidän kansanmusiikkia nykyaikaisena ja ajankohtaisena – vanhanaikaiset soittimet voivat kuulostaa uudenlaisilta, muuttua yhdessä muuttuvan maailman kanssa ja kertoa nykyihmisen tunteista ja ajatuksista. Jyväskylässä toimii maailman ainoa Kantelemuseo, ja konservatoriossa (nyt osana Jyväskylän Ammattikorkeakoulua) konserttikanteleen soittoa opetetaan korkealla ammatillisella tasolla. Erilaisiin musiikkikulttuureihin tutustuminen on rikastuttanut luomistyötäni, vaikka en ole tavoitellut alkuperäisyyttä tai menneeseen paluuta.

– Sävellätkö tällä hetkellä musiikkia tai kirjoitatko runoja?

– Kyllä, kirjoitan aktiivisesti sekä runoja että sävellän kappaleita. Jos siitä voi sanoa ”säveltää musiikkia”, koska minun taiteellinen lähestymistapani eroaa hyvin paljon läntisistä sävellyksistä. Keski-Suomi on hyvä ympäristö luomistyölleni. Kun taustalla on rauhalliset ja kauniit maisemat saan inspiraation. Runous ei myöskään ole hävinnyt elämästäni – olen jatkanut runojen kirjoittamista suomen, englannin ja venäjän kielillä ja täydennän näitä tietoja Jyväskylän yliopistossa.

– Miten muutit Suomeen?

– Muutin Suomeen opiskellakseni Jyväskylän yliopistossa. En ole saanut vielä mitään akateemista uraa valmiiksi, koska monet suunnitelmistani ovat muuttuneet. Tajusin, ettei minusta tule musiikkitieteilijää, koska haluan säveltää ja soittaa musiikkia enkä kirjoittaa siitä väitöskirjaa.

– Oliko sinulla vaikeuksia suomen kielen kanssa?

– Pidän erittäin paljon suomen kielestä, suomalaisesta kirjallisuudesta ja opiskeluissani minua on auttanut vastustamaton halu lukea suomalaisia klassikoita kuten Kalevalaa, Seitsemää veljestä, Minna Canthin näytelmiä, Aino Kallaksen novelleja… Tiedän, että monet (onneksi eivät kaikki) minun maamiehistäni yhdistävät suomalaisen kulttuurin pääasiassa tsuhna-vitseihin, mutta jos sitä lähestyy ennakkoluulottomasti, niin voi löytää valtavan rikkaan kulttuurin. Suurin ongelma suomen kielen opiskelussa oli se, että suomalaiset eivät halunneet puhua ulkomaalaisen kanssa omalla kielellään. Nykyisin on muodissa olla kansainvälinen, ja kuulin jatkuvasti yhtä ja samaa mantraa: You speak English, you know, Finland is becoming international… Ymmärrän, että ihmiset haluavat olla kohteliaita ja suvaitsevaisia, mutta hyvät aikomukset tasoittavat tien helvettiin. Jos ulkomaalaiselle ei puhuta suomea, niin ilman harjoitusta kielen unohtaa, ja suomalaisessa yhteiskunnassa on erittäin vaikeaa selvitä ilman kielen osaamista.

– Mikä oli suurin haaste Suomeen kotoutumisessa?

– Asun Äänekoskella, ja se on todella pieni kaupunki. Ympärillä puhutaan vain suomea, kaikki ihmiset tuntevat toisensa ja on helppo tuntea itsensä ”ylimääräiseksi”, etenkin silloin, kun en vielä puhunut suomea. Tarvittiin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta minut hyväksyttiin pikkukaupungissa ”tasavertaiseksi ihmiseksi”. Tämä on tietenkin minun oma valintani, eikä suurin osa venäläisistä maahanmuuttajista turhaan halua asua Helsingissä tai Tampereella, missä tällaisia ongelmia on vähemmän. Pidän erittäin paljon suomalaisesta luonnosta, ja tarvitsen suuren talon, missä on paikka kaikille tarvikkeilleni ja soittimilleni. En ole rikas, joten suuremmissa kaupungeissa en voinut edes haaveilla tällaisesta.

– Kerro hieman yritystoiminnastasi.

– Esiinnyn konserteissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, meillä on lisäksi mieheni kanssa äänitysstudio, missä me äänitämme omia teoksiamme ja muiden muusikoiden kappaleita. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että sellainen nykyaikainen keksintö kuin monikanavainen tallentaminen auttaa minua täysinäisesti välittämään perinteisten soitinten, kuten kanteleen tai kelttiläisen harpun, äänet. Lisäksi meillä on kokoelma syntetisaattoreita, joissa on edustettuina soittimia 1970-luvulta näihin päiviin. Tämä kokoelma antaa meille valtavan paljon mahdollisuuksia elektronisen musiikin tekemiseen. Tämän lisäksi kerään kansansoittimia ja etnisiä soittimia. Ne esiintymiset, joissa soitan kelttiläistä harppua, ovat erittäin suosittuja. Se on epätavallinen soitin, ja monet eivät ole kuulleet sen soittoa ”luonnossa”. Lisäksi teen käännöksiä (suomi, venäjä, englanti) turismin kasvavalla alalla.

– Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

– Jatkan sitä, mitä teen tälläkin hetkellä: musiikkia, runoutta, yrittäjyyttä.

– Mitä haluaisit sanoa muille Suomessa asuville maahanmuuttajille?

– Maahanmuuttajat ovat hyvin erilaisia ihmisiä enkä tiedä, mitä voisin sanoa niin suurelle toisiaan muistuttamattomalle ihmisjoukolle. Joku haluaa sopeutua, joku elää eristyksissä muista ja joku palata takaisin kotimaahansa. Nämä ovat kaikki hyvin henkilökohtaisia asioita, joihin ei ole ”oikeaa” tai ”väärää” vastausta, kuten ei menestykseenkään ole valmiita reseptejä. Viime aikoina minulle on tullut erittäin tärkeäksi ja kiinnostavaksi työ monikulttuurisissa järjestöissä, kuten esimerkiksi Monikulttuurikeskus Gloriassa, missä me tapasimme teidän kanssanne. On mielenkiintoista tavata eri maista ja kulttuureista tulevia ihmisiä ja jakaa kokemuksia sekä vaikutelmia.

– Onnea sinulle Olja ja menestystä luomistyössä! Toivon, että kuulisin vielä monta kertaa kappaleitasi.

Niille, jotka haluavat tietää tarkemmin Olga Kolarista ja tutustua hänen teoksiinsa, suosittelen käymään sivuilla www.aospalvelut.net.

Teksti ja kuva: Natalia Savela

Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös