Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 8-9 ( 100-101 ) 2014
Joulutähti on kotoisin Väli-Amerikasta ja Meksikosta. 1960-luvulla norjalaiset kehittivät joulutähdestä matalia ja väriltään joulunpunaisia kasveja. Kasvia oli sitä ennen käytetty vain leikkokukkana, koska se teki pitkät varret eikä sopinut sellaisena ruukkukasviksi. Joulutähti on Suomen suosituin joulukukka: sitä ostaa kaksi kolmasosaa kotitalouksista.
Hyasintti on joulutähden rinnalla suosituin joulukukka. Hyasintti kuuluu Suomen vanhimpiin joulukukkiin ja on yhä suosittu monen jouluperinteissä. Tarinan mukaan ensimmäinen kukkiva, vaaleanpunainen hyasintti nähtiin kukkakaupan ikkunassa Helsingissä jouluna 1879. Hyasintteja kasvatettiin Turussa jo 1600-luvulla, jolloin ne olivat varakkaiden himoitsemia luksuskukkia; koteja hyasintit ovat koristaneet 1900-luvun alusta.
Joka vuosi Suomessa viljellään 1,8 miljoonaa joulutähteä ja hyasintteja 2,5 miljoonaa.
Joulukuusi eli joulupuu on jouluna tavallisesti sisällä pidettävä koristeltu puu, joka Suomessa on yleensä kuusi. Joulupuu voi olla myös kataja, mänty tai pihta. Puu koristellaan erilaisin koristein kuten sähkökynttilöin ja värikkäin nauhoin. Latvaan sijoitetaan usein tähti.
Perinne joulukuusen hankkimisesta saapui Suomeen ensin 1800-luvulla säätyläiskoteihin, sitten talonpoikaisiin tupiin 1870- ja 1880-lukujen tienoilla. Joulukuusi yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Ensimmäiset joulukuuset olivat aina ulkona yleisillä paikoilla. Perinteen mukaan joulukuusi viedään pois viimeistään Nuutinpäivänä (13. tammikuuta). Joulukuusen arvellaan koristavan Suomessa noin miljoonaa kotia joka joulu.
Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa alkunsa ilmeisesti vanhasta suomalaisesta perinteestä, kun pukin taljaan pukeutunet nuoret kiertelivät nuutinpäivän aikana taloissa kerjäämässä joulun tähteitä. Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan, joulupukki asuu siis joulumuorin, tonttujen ja porojen kera Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Suomessa Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan "Onkos täällä kilttejä lapsia?"
Kynttilät tuovat jouluun valoa, eloisuutta ja lämpöä, sitä kaikkein aidointa joulun tunnelmaa. Kynttilän elävänä palava liekki symboloi elämän ja valon voimaa vuoden pimeimpänä aikana ja levittää ympärilleen myös uskonnollista sanomaa siitä, että Jeesus on syntynyt. Tarvitaan niin vähän, vain pieni tuikkiva liekki, murtamaan mustin pimeys. Suomessa kynttilät, ja siten myös joulukynttilät, tulivat kansan käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Parafiini keksittiin vuonna 1830 ja steariini hieman myöhemmin, ja kynttilät aloittivat voittokulkunsa savupirteissä, syrjäyttäen sitä ennen yleiset päreet.
Talonpojat sytyttivät vuotuiskynttilänsä jouluaattoiltana. Talojen tyttärillä oli tapana viedä joulukirkkoon mukanaan kolmisydäminen kynttilä, jonka he asettivat sytytettynä lukulaudalle eteensä.
Joulukinkku on Suomessa keskeisin joulun ajan ruokalaji. Tämä siasta saatava ruokalaji on perinteinen osa pohjoismaista joulujuhlaa. Jokainen suomalainen syö jouluna keskimäärin kilon kinkkua, sillä sitä menee kaikkiaan noin kuusi miljoonaa kiloa. Muinais-skandinaavien talvipäivänseisausjuhlassa ennen kristinuskoa uhrattiin ja syötiin pyhitetty sika Freyr-jumalalle. Sianteurastamisen perinne jouluna jatkui kristinuskon tulon jälkeen ja säilyi useina perinneruokina (makkaroina ja leipänä kostutettuna sianläskiin), joista joulukinkku on keskeisin.
Suomalaisiin perinteisiin jouluruokiin ovat kuuluneet kauan peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot. Lanttu- ja perunalaatikko olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä ja niitä käytettiin harvoin arkiruokana. Vanhin ja tavallisin laatikkoruoka näyttää olleen koko maassa tunnettu perunalaatikko.
Paistoastia selittänee, miksi laatikot tulivat kansan pitoruoaksi 1800-luvulla. Vielä 1700-luvulla peltilaatikko olisi ollut satumaisen kallis paistoastia tavalliselle talonpojalle, mutta 1800-luvun nykyaikainen teollisuus mahdollisti uudenlaisten tuotteiden ostamisen.
Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne. Jo viikingit «joivat joulua». Uskottiin myös, että jouluviinaryyppy siunaa sadon. Ryyppy tarjottiin jokaiselle, lapsillekin, ja viinaa ripoteltiin tuvan jouluoljille sekä hevosen heinille.
Glögi on perinteinen joulun alusajan juoma, jota on nautittu Ruotsi-Suomessa keskiajalta lähtien. Se on syntynyt aikoinaan siten, että laadultaan vähemmän hyvää viiniä maustettiin kanelilla, neilikalla, kardemummalla ja appelsiininkuorella. Tätä maustettua viiniä lämmitettiin ja kuumennettu viini lämmitti kylmissä asumuksessa asuneita ihmisiä.
Glögiä on tiettävästi valmistettu jo Kustaa Vaasan hovissa 1500-luvulla, vaikka juomaa ei tuolloin vielä glögiksi kutsuttukaan. Glögiksi juomaa alettiin kutsua Ruotsin kartanoissa vasta 1800-luvulla. 1960-luvulla glögi saavutti suosion myös tavallisten suomalaisten joulun alusajan juomana, jonka sekaan lisätään manteleita ja rusinoita. Glögin kanssa nautitaan usein myös piparkakkuja ja muita joululeivonnaisia.
Piparkakkujen valmistaminen kuuluu ensimmäisiin jouluvalmisteluihin ja usein ensimmäiset piparkakut paistetaan ensimmäisen adventin aikoihin. Piparkakuilla on suorastaan ruhtinaallinen perinne, sillä alun perin ristiretkeläiset toivat niitä Eurooppaan idäntuliaisina. Niitä alettiin valmistaa yleisesti Saksassa 1300-luvulla. Piparkakkuja käytettiin lääkkeenä moniin eri vaivoihin. Pippurilla maustettuja ja hunajalla makeutettuja mesileipiä valmistettiin erityisesti luostareissa. Myöhemmin 1600-luvulla piparkakkuperinne siirtyi Ruotsiin, josta se 1700-luvulla tuli myös Suomeen. Vasta 1900-luvulla piparkakkuja alettiin valmistaa myös kotikeittiöissä.
Piparkakkutaloja alettiin pystyttää 1920-luvulla. Niiden esikuvana on Grimmin Hannu ja Kerttu -sadun piparkakkutalo.
Vanhimmat joululaulut ovat yhtä vanhoja kuin joulu itse. Yksi vanhimpia joululauluja on Kuului laulu enkelten (Gloria in excelsis Deo), joka määrättiin laulettavaksi jouluyönä vuonna 129. 300-luvulla Roomassa alettiin esittää jouluaiheisia hymnejä. 1200-luvulla yleistyi varsinainen joululauluperinne Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Martti Luther runoili vuonna 1535 virren Enkeli taivaan, ja vuonna 1539 loi sille sävellyksen. Suomessa käytetyssä vuonna 1582 ilmestyneessä Piae Cantiones -kokoelmassa on hengellisiä joululauluja, joita edelleen lauletaan niin latinan kuin suomen kielellä.
Kun Suomen lähetysseura viime vuonna teki kyselyn kauneimmista joululauluista, kotimaisuus jyräsi: 1. Sydämeeni joulun teen (säv. Kalervo Halonen, san. Vexi Salmi ), 2. Varpunen jouluaamuna (säv. Otto Kotilainen, san. Sakari Topelius, suom. K.A. Hougberg ), 3. Sylvian joululaulu (säv. Karl Collan, san. Sakari Topelius, suom. Martti Korpilahti ).
Materiaalin on koonnut Irina Senkina.
Lähde: http://fi.wikipedia.org
www.ruokatieto.fi/keittokirja/sesonkien-ja-juhlien-herkut/joulu/jouluruokien-historiaa
www.tunturisusi.com/joulu/kynttilat.htm
Venäjännös: Lidia Popova