• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 84 ) 2013

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu vieraili Suomessa

Ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks delegaatioineen vieraili Suomessa 11.–13. kesäkuuta 2012. Vierailun aikana ihmisoikeusvaltuutettu keskusteli Suomen viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ihmisoikeuksien järjestelmällisestä toimeenpanosta, syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisesta sekä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksista.

Euroopan neuvosto perusti ihmisoikeusvaltuutetun viran vuonna 1999. Ihmisoikeusvaltuutetun tehtävänä on edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista, ihmisoikeuskoulutusta ja tietoisuutta ihmisoikeuksista Euroopan neuvoston käytettävissä olevin keinoin. Osana ihmisoikeuksien toteutumisen seurantaa ihmisoikeusvaltuutettu vierailee Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa ja antaa suosituksia ihmisoikeuksien täytäntöönpanon kehittämiseksi. Latvialainen Nils Muižnieks aloitti tehtävässään huhtikuussa 2012.

Ihmisoikeusvaltuutettu pyrkii vierailemaan kuusivuotisen toimikautensa aikana kaikissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa. Vierailut hän tekee omasta aloitteestaan, ja niiden tarkoituksena on käydä dialogia hänen valitsemistaan aiheista eri tahojen kanssa.

Vierailun tarkoitus ei ole viestittää, että vierailtavan maan ihmisoikeustilanteessa olisi jotakin erityisiä ongelmia. Vierailun pohjalta laaditaan raportti, joka sisältää ihmisoikeuksien edistämiseen liittyviä suosituksia Suomelle.

Kansallinen toimintaohjelma liittyy Wienissä vuonna 1993 järjestetyn YK:n ihmisoikeuksien maailmankonferenssin antamiin suosituksiin. Suosituksissa kannustetaan YK:n jäsenvaltioita laatimaan kansallinen toimintaohjelma, jossa määritellään ihmisoikeuksien edistämiseen ja parantamiseen tähtääviä toimia. Kansallista toimintaohjelmaa laadittaessa huomioitiin myös ihmisoikeusvaltuutetun vuonna 2009 antama suositus järjestelmällisestä työstä ihmisoikeuksien toimeenpanemiseksi kansallisella tasolla. Kansallisessa toimintaohjelmassa tarkastellaan ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa ja esitellään 67 hanketta, jotka hallitus aikoo toteuttaa vuosina 2012–2013. Toimintaohjelma liittyy hallituksen tavoitteisiin vähentää köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Ihmisoikeusvaltuutettu toteaa, että useat toimet liittyvät lainsäädännön uudistamiseen, tutkimustoimintaan ja ihmisoikeustyön koordinointiin.

Ihmisoikeusvaltuutettu on tyytyväinen Suomen viimeaikaisiin toimiin ihmisoikeuksien toimeenpanon järjestelmällistämiseksi, ja erityisesti siihen, että Suomi on hyväksynyt ensimmäisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmansa. Kesäkuussa 2012 Suomen hallitus hyväksyi uuden tasa-arvo-ohjelman vuosille 2012–2015. Ohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten verotus ja tulonsiirrot vaikuttavat miesten ja naisten taloudelliseen tasa-arvoon. Tasa-arvo-ohjelmassa käsitellään työelämään, päätöksentekoon ja koulutukseen liittyviä asioita, naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä, syrjäytymistä sekä miesten ja naisten välisiä terveyseroja.

Suomi on ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 12, jossa syrjintä kielletään yleisesti. Suomen perustuslain 6. pykälässä on seuraava yhdenvertaisuussäännös: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Suomen yhdenvertaisuuslaki (21/2004) kieltää syrjinnän iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Laki kieltää sekä välittömän että välillisen syrjinnän työelämässä, koulutuksessa ja ammattiyhdistystoiminnassa.

Suomessa rasismin ja muukalaisvihan kohteeksi näyttävät todennäköisimmin joutuvan romanit, venäjänkieliset ja somalit. Tiettyjen etnisten vähemmistöjen joutuminen työsyrjinnän, koulukiusaamisen ja viharikosten kohteeksi on merkittävä ongelma. Ihmisoikeusvaltuutettu on erityisen huolissaan rasistisesta vihapuheesta, jota myös poliitikot käyttävät, sekä nuorten somalien äärimmäisestä syrjäytymisestä. Syyttäjien ja tuomioistuinten on käsiteltävä huolellisesti tapaukset, jotka koskevat kiihottamista kansanryhmää vastaan. Viranomaisten, venäjänkielisten ja somalien välille on luotava erityisiä neuvoa-antavia mekanismeja, jotta ongelmat voidaan tunnistaa ja niihin voidaan puuttua. Venäjän kielen asemaan sekä venäjänkielisen koulutuksen ja joukkoviestinnän edistämiseen pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Vuonna 2010 vähemmistövaltuutettu käsitteli 848 tapausta. Valtaosa vähemmistövaltuutetun toimiston saamista yhteydenotoista tulee romaneilta, venäjänkielisiltä, saamelaisilta ja somaleilta. Tapaamisessaan ihmisoikeusvaltuutetun kanssa vähemmistövaltuutettu korosti, että työelämän syrjintätapausten rajaaminen vähemmistövaltuutetun tehtäväkentän ulkopuolelle aiheuttaa ongelmia, sillä kuuluminen etniseen vähemmistöön ja vieraan valtion kansalaisuus, sekä usein nämä tekijät yhdistettynä henkilön sukupuoleen, asettavat ihmisiä erittäin epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla.

Suomi on vähitellen muuttumassa maastamuuttomaasta maahanmuuttomaaksi, vaikkakin maahanmuuttajien määrä on edelleen suhteellisen pieni. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 183 133 muun maan kansalaista, mikä vastaa 3,4:ää prosenttia 5,4 miljoonan henkilön kokonaisväestöstä. Maahanmuuttajat olivat yleisimmin peräisin Virosta (18,6 %), Venäjältä (16,2 %), Ruotsista (4,6 %), Somaliasta (4,1 %) ja Kiinasta (3,4 %). Suurimmat kieliryhmät äidinkielen perusteella olivat suomi (90,04 %), ruotsi (5,39 %), venäjä (1,08 %), viro (0,61 %) ja somali (0,26 %).

Suomessa asuu arviolta 58 331 venäjänkielistä henkilöä, joista suuri osa on kertonut joutuneensa syrjinnän ja rikosten kohteeksi. Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2009 tekemän EU-MIDIS-tutkimuksen mukaan 27 prosenttia Suomen venäjänkielisistä oli kokenut syrjintää viimeisen 12 kuukauden aikana. Luku oli suurin tutkimukseen osallistuneista maista (Suomi, Viro, Latvia ja Liettua). Näistä tapauksista viranomaisille ilmoitettiin 27 prosenttia. Yleisintä oli työhön liittyvä syrjintä. Venäjänkielisistä 12 prosenttia kertoi joutuneensa rasististen rikosten uhriksi ja 2 prosenttia katsoi olleensa poliisin tekemän etnisen profiloinnin kohteena. Poliisin tilastojen mukaan 38 venäläissyntyistä henkilöä joutui epäillyn rasistisen rikoksen kohteeksi Suomessa vuonna 2010 (4 prosenttia kaikista tapauksista).

Tuoreen tilannetestauksen mukaan työnhakijoiden, joilla on venäläisperäinen nimi, piti lähettää kaksi kertaa enemmän hakemuksia kuin henkilöiden, joilla on suomalaisperäinen nimi, jotta he pääsivät työhaastatteluun. Samaan tulokseen tuli myös vähemmistövaltuutettu aiemmassa tutkimuksessaan. Lisäksi miesten, joilla on venäläisperäinen nimi, on todettu joutuvan moniperusteisen syrjinnän kohteeksi hakiessaan tietynlaisia työpaikkoja.

CNM:n neuvoa-antavaa komitea on painottanut, että venäjänkielisten koulujen suunnittelussa on huomioitava myös äidinkieleltään venäjänkielisten oppilaiden tarpeet. Komitea on kehottanut viranomaisia luomaan yhtenäisen menettelyn omankielisen opetuksen tarjoamiseksi syntyperäisille venäjänkielisille. Lisäksi komitea on todennut, ettei Suomessa ole riittävästi venäjänkielisiä tiedotusvälineitä, ja suositellut erityisen neuvottelumenettelyn perustamista venäjänkielisen väestön ja viranomaisten välille.

Ihmisoikeusvaltuutetun tapaamat kansalaisyhteiskunnan edustajat kertoivat, että venäjänkielisillä ei ole virallista kielivähemmistöasemaa Suomessa. Tämän vuoksi myös venäjänkielisiä tiedotusvälineitä ja koulutusta on erittäin vähän. Kansalais-yhteiskunnan edustajat kannattivat venäjän kielen virallistamista yhdeksi Suomen vähemmistökieleksi.

Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) annettiin vuonna 2010. Kesäkuussa 2012 Suomen hallitus hyväksyi ensimmäisen Valtion kotouttamisohjelman vuosille 2012–2015. Ohjelma perustuu arvioon, jonka mukaan Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä kasvaa vuoteen 2020 mennessä noin 330 000 henkeen ja vuoteen 2030 mennessä 498 000 henkeen. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota maahanmuuttajien työllistymiseen, maahanmuuttajalasten, -nuorten ja -naisten tukemiseen sekä kielikoulutukseen ja uudenlaiseen kotoutumiskoulutukseen.

Ihmisoikeusvaltuutettu on tyytyväinen siihen, että Valtion kotouttamisohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota maahanmuuttajien työllistymiseen. Valtaväestö suhtautuu usein kriittisesti maahanmuuttoon, ja rasismin ja muukalaisvihan kitkemiseksi tarvitaan entistä tehokkaampia toimia. Vihapuhe, jota on ilmennyt myös poliitikkojen taholta, on merkittävä ongelma. Ihmisoikeusvaltuutettu kehottaa suomalaisia syyttäjiä ja tuomioistuimia käsittelemään huolellisesti tapaukset, jotka koskevat kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Keväällä 2012 Suomen ihmisoikeusrakenteisiin liitettiin kaksi uutta elintä: riippumaton Ihmisoikeuskeskus ja siihen kuuluva ihmisoikeusvaltuuskunta. Kumpikin toimii hallinnollisesti osana eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaa. Tarkoituksena on, että nämä kolme elintä yhdessä muodostaisivat kansallisen ihmisoikeusinstituution, joka olisi YK:n niin sanottujen Pariisin periaatteiden mukainen elin. Tätä tarkoitusta varten Ihmisoikeuskeskus hakee akkreditointia YK:n alaiselta kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden koordinaatiokomitealta.

Ylipäätään ihmisoikeusvaltuutettu piti Suomen ihmisoikeustilannetta ja -rakenteita hyvinä. Keskusteluissa esiin nousseita aiheita olivat muun muassa vanhusten oikeudet. Niissä hän katsoi Suomen haasteeksi palveluiden tason vaihtelut asuinkunnasta riippuen. Valtuutettua kiinnostivat lisäksi saamelaisten oikeudet ja Suomen uudet ihmisoikeusrakenteet, kuten Ihmisoikeuskeskus.

Koko Euroopan laajuisessa toiminnassaan ihmisoikeusvaltuutettu on kiinnittänyt erityishuomiota Euroopan talouskriisin ihmisoikeusvaikutuksiin sekä sosiaalisen median käyttöön ihmisoikeustyössä.

Lähde: Raportti Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Nils Muižnieksin vierailusta Suomessa 11.–13. kesäkuuta 2012

http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=vh33512131157549&cmd=download

Kuvat: http://audiovisual

europarl.europa.eu

Siirry ylös