• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 63 ) 2011

Kuuma kesä kiviviidakoissa

BRYSSEL - LÖWEN - WERCHTER - BRUGGE
Osa 1. Bryssel - vastakohtien kaupunki

Ei ollut minun ideani lähteä käymään Belgiassa tuosta vain, aivan yllättäin… Minulla ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia vierailla tuossa maassa lähiaikoina. En ollut edes uneksinut sellaisesta! Miksi olisin? Ajatuksen heitti ilmaan nuorin sisareni, joka asuu Pietarissa. Hän oli tuttuun tapaansa täynnä erilaisia suunnitelmia ja projekteja, jotka yleensä ovat hieman monimutkaisia ja kaoottisia johtuen hänen nuoruudestaan, ja hän ei ollut muistanut ilmoittaa minulle tulevansa meille kylään. Eikä hän ollut tulossa katsomaan, miten me asumme Suomessa, vaan hänellä oli aivan tietty päämäärä: käväistä suosikkirockbändinsä konsertissa…Belgiassa. Kyllä, nimenomaan näin: Pietarista Jyväskylän kautta Werchterin rockfestivaalille, joka pidetään samannimisessä kylässä, joka sijaitsee lähellä Löwenin kaupunkia Belgiassa.

Mitäs sanotte? Eikö teillekään tulisi moinen mieleen? Ei minullekaan! Mutta te ette tunnekaan sisartani! Tietenkin hän ehdotti, että minä lähtisin hänen matkatoverikseen, saattajakseen ja henkivartijakseen matkalle, joka suuntautui meille täysin tuntemattomille seuduille. Hän tiesi vielä loistavasti senkin, että minä tuskin kieltäytyisin kiusauksesta päästä kuuluisaan, maailmanluokan tähtien rock-tapahtumaan. Etenkään kun en ollut vielä koskaan käynyt sen tason konserteissa.

Tuohon aikaan tietoni Belgiasta olivat hyvin, hyvin epämääräisiä. Tietysti tiesin sen, että Brysseli on EU:n pääkaupunki ja kaalin kotimaa, että Belgiassa puhutaan huonoa ranskaa, että Hercule Poirot on belgialainen ja että hän on monien A. Christien romaanien päähenkilö. Sisareni Lera kertoi vielä, että hän oli joskus nähnyt elokuvan ”Zaleths na dno v Brugge” (engl. In Bruges, su. Kukkoilijat) ja että tuossa elokuvassa häntä miellytti eräs aukio, jolla oli kirkko. Lisäsimme myös elokuvan maata koskeviin tietoihimme… Minä järjestin kaikki matkaan ja majoitukseen liittyvät asiat, ja Lera onnistui internetin kanssa käydyssä julmassa taistelussa hankkimaan festivaaliliput… Ja niin me lähdimme kolmeksi päiväksi Euroopan keskipisteeseen.

Bryssel - vastakohtien kaupunki

Lentomme saapui Brysseliin hieman myöhässä. Amsterdamissa, jossa vaihdoimme konetta, meidän lähtöämme siirrettiin koko ajan, sinne tänne; tietoa koneeseen pääsystä annettiin kyllä tiuhaan tahtiin, mutta se oli ristiriitaista. Sitä tuli tähän tapaan:

- Hyvät matkustajat! Lento myöhästyy tunnin teknisten syiden vuoksi.

Sitten noin 20 minuutin kuluttua:

- Pyydämme siirtymään koneeseen!

Viiden minuutin kuluttua:

- Pahoittelemme, mutta lento myöhästyy vielä tunnin!

Puolen tunnin kuluttua:

- Pyydämme siirtymään… ei sittenkään! Se myöhästyykin vielä!

Vielä viiden minuutin kuluttua:

Pyydämme kaikkia pysymään paikoillaan! Koneeseen siirtyminen voi alkaa millä hetkellä tahansa, tai olla alkamatta!

Lopulta koneemme laskeutui onnistuneesti Brysseliin, me siirryimme terminaalin uumeniin ja… eksyimme. Kaikki info valtavassa monikerroksisessa lentokenttärakennuksessa oli kahdella kielellä: ranskaksi ja flaamiksi (hollanniksi), ja me emme ymmärtäneet juuri mitään. Todettakoon sekin, että Lera puhuu kohtalaista englantia ja osaa myös ranskan alkeita. Kun olimme pyöriskelleet rakennuksessa noin puoli tuntia, päätimme pyytää apua henkilökunnalta. Onneksi suurin osa heistä osasi englantia ja saimme lopulta selville, että lentokentältä pääsee keskustaan kolmella tavalla: autolla, linja-autolla tai junalla. Sitä paitsi ne kaikki lähtevät suoraan terminaalin uumenista. Koska hotellimme saamiemme tietojen mukaan sijaitsi aivan Midi-aseman vieressä, me kiiruhdimme junaan. Junat kulkivat sähköjunien tapaan, usein ja sujuvasti.

Noin puolen tunnin kuluttua olimme Brysselin keskustassa Midin asemalla. Halusimme kävellä hotelliin, mutta kun emme tienneet suuntaa, niin päätimme ottaa ensimmäisellä kerralla taksin. Pysäkillä luoksemme kiiruhti tummaihoinen nuori mies ja kysyi kohtalaisella venäjän kielellä: ”Haluaisitteko, öö, ajelulle? Ja vauhdikkaasti taksilla?” Kuultuaan mitä halusimme, hän sanoi: ”Teille meillä on paras auto, joka vie minne vain!” Hetken kuluttua paikalle rullasi mukiinmenevä ”renu”, ja afrikkalaisen näköinen kuski istutti meidät autoon: ”Skandinaviastako? Haa, tietysti tiedän!” Ja todellakin, hän kiidätti meidät muutamassa minuutissa hotellille.

Poistuimme autosta ja kävi ilmi, että olimme tulleet … johonkin toiseen maailmaan, joka ei näyttänyt lainkaan eurooppalaiselta… Meidän katumme, Chaussee de Mons, sijaitsi keskellä Brysselin ”mustaa” korttelia! Sen, mitä tarkoittaa kiinalainen, latinalainen ja musta kortteli, ja tietenkin Brighton Beach, venäläinen kortteli, tiesin ennen sitä vain Hollywood-elokuvista, joissa kerrotaan New Yorkin rikollisten vaarallisista slummeista. Jouduttuamme ensimmäistä kertaa sellaiselle alueelle tunsimme olomme lievästi sanottuna oudoksi. Tosin jo pienen hetken kuluttua olimme sopeutuneet tilanteeseen ja kestimme helposti joka suunnalla olevien kymmenien mustien ja ruskeiden silmien tarkkaavaisia katseita.

Hotellimme sijaitsi Anderlechtin alueella, joka on aika lähellä Brysselin ydinkeskusta. Kaupungin suurin aukio, Grand Place, sijaitsi vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä. Meidän kadullamme asui vain arabeja ja Afrikasta tulleita tummaihoisia. Muuten, he eivät vain asuneet siellä, he olivat myös töissä lukemattomissa arabialaisissa ja afrikkalaisissa kahviloissa, baareissa ja pikkukaupoissa… He harjoittivat myös ajurinammattia, jotkut olivat töissä useammissa hotelleissa ja toiset istuskelivat vuorokausitolkulla oviensa liepeillä ja jalkakäytävillä kuunnellen musiikkia ja pelaten itämaisia pelejä. Mustassa korttelissa heitettiin roskat suoraan jalkakäytävälle, ulko-ovien viereen, eivätkä ne aina olleet edes pusseissa, vaan ne heitettiin suoraan maahan. Roskia sai kerääntyä muutama päivä, ja niistä kertyi ihan kunnon kasoja. Kun lämpätila oli +30-35 astetta, tuo kaikki tietenkin lemusi voimakkaasti, eivätkä hotellissa olevat mustat torakat hämmästyttäneet meitä lainkaan. Aluksi nämä kaikki ihanuudet shokeerasivat meitä aika lailla. Tosin aamuisin tuli siivousauto, roskat korjattiin pois, ajoradat pestiin ja imuroitiin, ja vähän aikaa vallitsi puhtaus…

Kun hotellilta lähdettiin kävellen kohti Brysselin keskustaa, niin jo muutaman sadan metrin kuluttua siirryimme afrikkalais-arabialaisesta maailmasta tavalliseen eurooppalaiseen kaupunkiin, jossa on loistavaa vanhaa arkkitehtuuria, kimaltelevia kultauksia ja nykyaikaisia putiikkeja. Ja ihmiset siellä ovat aivan erilaisia… Sen vuoksi Brysseliä voi epäilemättä sanoa vastakohtien kaupungiksi.

Hotellimme oli kolmen tähden hotelli, mutta se ei vastannut sitä tasoa. Emme tosin odottaneetkaan enempää. Meille tärkeintä ei ollut asuminen elegantissa hotellissa, vaan itse rock-festivaali, sen vuoksi muutamaa yötä varten kelpasi mikä tahansa hotelli. Emme juurikaan kiinnittäneet huomiota valojen puuttumiseen käytävästä tai tyhjään ja toimimattomaan minibaari-jääkaappiin, ilmastoinnin puuttumiseen ja toimimattomaan television kauko-ohjaimeen, itse televisiossakin toimi vain puolet nappuloista... Sen sijaan huoneessa oli puolen seinän kokoinen kummallinen laite: myöhemmin kävi ilmi, että se oli tarkoitettu housujen silittämiseen. Löysimme myös eri paikoista kolme fööniä ja jopa minitallelokeron, jossa oli elektroninen lukko. Tallelokeron sai vain avattua, sillä sähköinen koodi ei millään halunnut sulkeutua... Hotellin henkilökunnan mukaan nämä kaikki mukavuudet auttoivat mitä parhaimmalla tavalla taistelussa kesän kuumuuden kanssa. Öisin ikkunat piti avata levälleen, jotta olisi saatu viilennettyä huoneen kuumaa ja tunkkaista ilmaa edes hieman. Mutta raikkaan ilman sijaan ikkunoista tunkeutui kebabin, shaurman ja muun paistetun ruoan aromeja sekoittuneina arabialaisten laulujen «lumoaviin» ääniin.

Ruuasta

Me ruokailimme oman alueemme kahviloissa. Aluksi kokeilimme varovaisesti ohueen leipään käärittyä sapuskaa, murekkeella täytettyjä patonkeja ja kebabeja. Mutta kävikin ilmi, että ruoka oli tuoretta, herkullista ja itämaiseen tapaan tulista ja maustettua sekä tarpeeksi halpaa. Tutkiessamme kortteliamme ensimmäisenä päivänä, löysimme tutun, silmää ilahduttavan keltaisen Lidl-kyltin. Kauppa erosi suomalaisesta siten, että siellä oli myynnissä alkoholijuomia ja että siellä ei ollut lainkaan pakkaamiseen tarkoitettuja pusseja. Meidän piti tehdä niinkuin kaikki muutkin: etsiä kadulta sopiva laatikko, laittaa ostokset sinne ja mennä suorinta tietä hotellihuoneeseen. Sekin oli meille shokki. En muista, että edes kaikkein vaikeimpina Neuvostoliiton «pysähtyneisyyden» aikoina tai Venäjän kriisiaikoina olisi tavarataloissa ollut moista holtittomuutta. Mutta näköjään mustissa kortteleissa on omat lakinsa.

Kävelyretkiä Brysselissä

Meillä oli vain kolme päivää aikaa, ja halusimme käyttää sen mahdollisimman hyvin. Tulopäivänä lähdimme katselemaan Brysseliä. Koska asuimme melkein pääkaupungin keskustassa, se ei tuottanut mitään vaikeuksia. Ostettuamme hyvän kartan lähdimme kävelemään omaa katuamme, Chaussee de Monsia, itäänpäin kaupungin suurimman aukion Grande Place'n suuntaan. Rakennusten arkkitehtuuri ja niiden koristelut sekä ihmisten ulkonäkö vaihtuivat aivan silmiemme edessä, ja jo 10-15 minuutin kuluttua olimme aivan toisenlaisessa Belgian pääkaupungissa: goottilaiset kirkot ja barokin arkkitehtuurin loisto ja ylellisyys sekoittuivat eurooppalaisten baarien, pienten kauppojen ja ylellisten hotellien runsauteen. Vastaan tuli yhä enemmän eurooppalaisia ihmisiä, etupäässä turisteja. Kadut olivat tietenkin puhtaita ja hyvinhoidettuja. Kuljimme pitkin kapeita, kivettyjä, jalankulkijoiden täyttämiä katuja kohti Belgian tärkeintä aukiota.

Grande Place osoittautui todella kauniiksi ja vaikuttavaksi paikaksi: se on neliön muotoinen ja sitä ympäröivät joka puolelta palatsit, tornit ja ikivanhat kaupunkitalot... ja lisäksi oli vielä paljon muuta kaunista! Kullatut veistokset loistivat rakennusten julkisivuilla... Kaupungintalo, jota ensin luulin goottilaiseksi kirkoksi, oli suurenmoinen! Olen samaa mieltä, että tätä aukiota pidetään ansaitusti eräänä Euroopan kauneimmista kauppatoreista. Myöhemmin, kun olimme käyneet muutamissa muissa belgialaisissa kaupungeissa, vakuutuin lopullisesti siitä, että belgialaiset kauppatorit ovat maailman kauneimpia. Teitä ehkä ihmetyttää sana «kauppatori»? Sana johtuu siitä, että ennen aikaan kaupungin tärkein paikka oli tori. Se sijaitsi aina keskustassa, aivan kaupungin sydämessä, ja sen ympärille sitten rakennettiin kaupungin hallintorakennuksia, kirkkoja, palatseja jne.

Kerrotaan, että Brysselin Grande Place -aukiolle ”levitetään” kerran pari vuodessa matto elävistä kukista. Tällä kertaa kukkamattoa ei ollut, mutta siellä oli kuitenkin näyttämöjä, joissa istui katsojia varmaankin odottelemassa jonkun esityksen alkamista. Mekin istahdimme hetkeksi… Ja todella, muutaman minuutin kuluttua alkoikin esitys. Pitkä, paljasjalkainen intialainen fakiiri esitti erilaisia rohkeita ja kummallisia numeroita: pyöritti tulipalloja, söi ja nieli liekkejä. Tuonkaltainen ”sapuska” ei tainnut sulaa kovin hyvin, sillä hän muuttui tulilohikäärmeeksi: muutaman minuutin ajan hänen suustaan purkautui liekkejä, sitten hän pyöritteli vielä hieman palloja ja nuijia, ja sitten, kuten kaikki katutaiteilijat, alkoi kerätä katsojilta rahaa. Me taas lähdimme eteenpäin tutkimaan Brysselin näkymiä.

Aukion ympärillä oli paljon mielenkiintoisia matkamuistokauppoja sekä suklaatuotteisiin ja olueen erikoistuneita kauppoja. Me emme kulkeneet Pissivä poika (holl. Manneken Pis, ransk. Petit Julien) -pronssiveistokselle saakka, sen sijaan näimme eräässä risteyksessä pronssisen pissivän pihakoiran. Brysselin pissivien veistosten teema ei lopu vielä tähänkään: jossain on myös pissivän tytön hahmo. Löwenin kaupungissa törmäsimme lammikossa makaavaan täti-ihmiseen ja oletimme, että se on varmaankin pissivä nainen. Luulenpa, että jostain päin Belgiaa löytyy vielä muitakin, kuten esimerkiksi: pissivä mies (kun on kerran pissivä nainen), pissivä kissa (vrt. koira) jne. Toisin kuin Belgiassa, eräissä pohjoisissa maissa ihmiset eivät vaivaa päätään valamalla jalometalleista pissiviä hahmoja. Sen sijaan siellä voi pimeään vuorokaudenaikaan tavata useinkin oikeita pissiviä ihmisiä kaupunkien talojen nurkilla ja sivukaduilla...

Mitä muuta meille jäi mieleen Euroopan pääkaupungista, mitä ehdimme näkemään tuon lyhyen ajan, muutaman tunnin, aikana? Näimme neoklassisista tyyliä edustavan pörssirakennuksen, jonka loisteliaisuus muistutti teatteria, muutaman vanhan kirkon, valtavia talojen seiniä, jotka oli maalattu täyteen sarjakuvia sekä pilvenpiirtäjän lähellä Midin asemaa. Onnistuimme näkemään ehkä vain kymmenesosan Brysselin nähtävyyksistä, mutta sen sijaan saimme aidon kosketuksen kuuluisan megapoliksen loistoon ja kurjuuteen.

Jatkuu seuraavassa numerossa.
Teksti ja kuvat: Lev Mikaelov,
JKL, kesä 2010.

Siirry ylös