№ 4-5 ( 57-58 ) 2010

Saimaan kanava: menneisyys, nykypäivä ja tulevaisuus

Haluan kertoa Saimaan kanavasta ihan yksinkertaisesta syystä: olen asunut melkein kaksi vuotta kahdessa paikassa, koska työpaikkani sijaitsee kanavan läheisyydessä. Käyn usein kävelyllä tämän käsintehdyn vesiväylän rannoilla, ihastelen auringonlaskuja korkealta sillalta, seuraan täällä kevättä ja syksyä, näen ensilumen, saattelen katseillani puutavaralla lastattuja proomuja, matkustajalaivoja ja yksittäisiä purjeveneitä; sielu lepää katsellessani rauhallista veden pintaa, johon puut ja pilvet heijastuvat.

Kerran mieleen tuli idea siirtää omia ajatuksia paperille. Ymmärsin samantien, että kauniiden maisemien ihastelun lisäksi minulla ei ole juuri muuta kirjoittettavaa. Sen vuoksi ryhdyin lukemaan historiaa käsitteleviä kirjoja, matkustin muutaman kerran kanavaa pitkin, tutkin vanhoja ja uusia sulkuja ja kauniita puistoja, ihastelin hyvin hoidettuja mökkejä, puhtaita laitureita ja kanavan perustajien kunniaksi tehtyjä muistomerkkejä. Lyhyesti sanottuna halusin nähdä Saimaan kanavan omin silmin kaikessa mahtavuudessaan; vasta sen jälkeen pystyin tarttumaan kynään.

Kanavan historia

Saimaan kanavasta on kirjoitettu paljon. Idea kanavan rakentamisesta syntyi noin kolmesataa vuotta sitten. Kun ideaa alettiin totettaa vuosina 1845-1856, kaikki merkittiin huolellisesti muistiin ja dokumentoitiin. Meille on säilynyt valtavasti vanhoja valokuvia, piirustuksia ja luonnoksia, suunnittelijoiden, insinöörien ja rakentajien nimiä, kanavasta on kirjoitettu historiallisia tutkimuksia ja silminnäkijöiden kertomuksia, jopa runoja. Taiteilijat ja runoilijat ovat ylistäneet kanavaa omissa teoksissaan. Kaikki, jotka edes kerran ovat matkustaneet höyrylaivalla kanavan maalauksellisilla kalliorannoilla, ovat ihastelleet sen vehreyttä, puhdasta ja hyvinhoidettua ympäristöä ja niiden tuhansien tavallisten ihmisten työtä, jotka jättivät muiston itsestään lähes puolitoista vuosisataa sitten.

Suomi on tuhansien järvien maa; eräs niistä on Saimaa, joka on Euroopan neljänneksi suurin järvi. On aivan ymmärrettävää, miksi aikoinaan tarvittiin vesitietä, joka avaisi väylän Suomen lahteen ja ennenkaikkea Itämerelle. Tuohon aikaan ei vielä ollut rautateitä, vaan kaikki kuljetukset tehtiin vesiteitse. Ajatus kanavan rakentamisesta syntyi hyvin kauan sitten, mutta sen toteuttaminen ei vielä ollut mahdollista. Tämä valtava rakennustyömaa alkoi vasta 1800-luvulla Venäjän keisari Nikolai I:n myötämielisyyden ansiosta. Kanavan myötä avautui suora ja lyhyt vesitie merelle. Kanavan rakentaminen antoi sysäyksen kaupan ja puunjalostusteollisuuden kehitykselle, ja sen myötä alettiin rakentaa uusia kaupunkeja ja kyliä.

Kun kanavasuunnitelmaa alettiin toteuttaa, tuli siitä maan suurin rakennustyömaa. Suomen suuriruhtinaskunnan joka kolkasta ja sen lähialueiltakin tuli rakennukselle tuhansia työläisiä, ja asiantuntijoita kutsuttiin Ruotsista saakka. Rakentamisessa käytettiin uutta teknologiaa ja sovellettiin rohkeita teknisiä ratkaisuja.

Kanavan rannoille nousi nopeasti uusia asutuskeskuksia, järven rannoilla sijaitsevien kaupunkien elämä aktivoitui, pieniä höyrylaivoja ja uusia sahoja alettiin rakentaa kiihtyvään tahtiin, kaupankäynti kasvoi ja kanavan työntekijöille ja huoltohenkilökunnalle rakennettiin taloja. Elämä kanavan ympärillä vilkastui monien vuosien ajaksi.

Heti laivaliikenteen alettua turismi alkoi kehittyä; kävi ilmi, että rakentaminen oli kannattanut. Päivittäin sadat varakkaat pietarilaiset tekivät matkoja puhtaalle järviseudulle, vesistöjen rannoille alettiin rakentaa parantoloita, hotelleja, saunoja ja huviloita. Lähes 43 kilometriä pitkä kanava, joka alkoi Lauritsalan kylästä ja päättyi Lavolan niemeen, avasi vesitien Viipuriin. Kaikki tavara- ja matkustajaliikenne Viipuriin ja Pietariin kulki Saimaan kanavaa pitkin aina siihen saakka, kunnes rakennettiin rautatie.

Kylät kasvavat kanavan rannoilla

Kanava alkoi Saimaan rannalla sijaitsevasta Lauritsalan kylästä. Sen rakentamisen aikana kylä kasvoi voimakkaasti, sinne ilmestyi kauniita rakennuksia, hotelleja ja ravintoloita. Myös puunjalostusteollisuus alkoi kehittyä voimakkaasti. Vielä nytkin rehevän vehreä Lauritsala vaalii huolella tuon ajan vanhoja rakennuksia, kauniita huviloita ja kartanoita. Lauritsalasta alkaa polkupyöräilijöille tehty turistireitti; varjoisaa tietä pitkin voi ajaa koko kanavan pituudelta.

Nuijamaan kylä perustettiin vuonna 1866 kanavan rakentamisen ansiosta. Kanava kulkee kylän lähellä maalauksellisissa paikoissa laskien Nuijamaa-järveen, jossa se jatkuu merkittyllä vesireitillä. Järvi on Venäjän rajalla, ja siitä eteenpäin kanava kulkee Venäjän puolella. Nuijamaalla voi käydä museossa, johon on koottu paljon suuresta rakennustyömaasta kertovia näyttelyesineitä. Siellä on myös korkea siirtolohkare; tarinan mukaan sen päältä seurattiin kanavan rakennustöitä.

Vanhoista valokuvista näkee, miten jokainen kanavaa pitkin kulkenut höyrylaiva herätti paikallisissa ihmisissä suurta kiinnostusta. Suluille kerääntyi paljon ihmisiä katselemaan höyrylaivoja. Liikenne kanavalla oli hyvin vilkasta. Alukset kulkivat kanavan läpi yhdessä päivässä. Suluille, joita oli 28, muodostui höyrylaiva- ja proomujonoja. Matkustajalaivat olivat etusijalla, ja ne pääsivät läpi jonottamatta.

Sotavuodet ja sodanjälkeinen aika

Sotavuosina kanava vaurioitui pahoin. Viimeiset Viipurista lähteneet alukset kulkivat siinä vuonna 1944, sen jälkeen laivaliikenne loppui moniksi vuosiksi. Vähitellen sulut muuttuivat käyttökelvottomiksi: uoma madaltui ja siinä alkoi kasvaa rahkasammalta. Osa kanavaa oli jäänyt rajan taa Neuvostoliittoon.

Heti sodan jälkeen alettiin keskustella kanavan tulevasta käytöstä. Suomalainen osapuoli yritti muutaman kerran aloittaa neuvotteluja kanavan kohtalosta, mutta Neuvostoliitto kieltäytyi niistä joka kerta. Muuten, kaikki suomalaiset poliitikot eivät myöskään tukeneet ajatusta siitä, että kanava otettaisiin uudelleen käyttöön. Kuitenkin muutamien yritysten jälkeen – joissa aloitteentekijänä oli suomalainen osapuoli – neuvottelut päättyivät myönteisesti, vuokrasopimus allekirjoitettiin ja se ratifioitiiin vuonna 1963.

Tätä tapahtumaa oli kahden naapurimaan suhteissa odotettu pitkään.Heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen alettiin rakentaa uusia leveämpiä sulkuja ja korkeita avattavia rautatie- ja maantiesiltoja, uomaa syvennettiin ja paikoitellen kanavaa uudistettiin kokonaan, jotta nykyaikaiset laivat voisivat kulkea siinä. Rakennustyöt kestivät noin viisi vuotta, ja vuonna 1968 laivaliikenne kanavalla alkoi jälleen. Jäljelle jäi 28 sulusta vain kahdeksan, joista kolme, Mälkiä, Mustola ja Sokua, ovat Suomen puolella ja Venäjän puolella loput viisi: Pälli, Iljistoje, Svetotšnoje, Iskrovka ja Brusnitšnoje. Suomen puolella kanavaa on 23,3 kilometriä ja vuokratulla alueella 19,6 kilometriä. Kuten aiemminkin, kanavan rannat ovat hyvin hoidettuja ja maalauksellisia. Kanava on hyvässä toimintakunnossa, jota suomalaiset työntekijät pitävät yllä.

Museo Mälkiän sululla

Saimaan kanavan syvimpiä sulkuja ovat vanha säilytetty Mälkiän sulku ja uusi sulku, joka rakennettiin sen jälkeen kun kanava-alue saatiin vuokralle. Korkeisiin graniittilaattoihin on kaiverrrettu vanhan kanavan rakennusaika sekä siihen tehtyjen korjausten ajankohdat.

Mälkiän sulun ja laiturin lähellä sijaisevassa museossa on paljon näyttelyesineitä. Museon työntekijöiden huolehtivaiset kädet pitävät huolta vanhasta kartanosta, kauniissa puistossa kukkii ja tuoksuu syreeni, teräväkärkiset kuuset kurkottelevat taivaan korkeuksiin. Rakennuksen sisällä on säilynyt ikivanhoja huonekaluja, sen seiniä koristavat kanavan perustajien ja rakentajien muotokuvat, siellä on myös valokuvia ja maalauksia. Museo avataan kävijöille kesäkuun puolivälissä, ja se toimii koko kesän.

Kanavan varrella oleva varjoisa puisto vuosisatoja vanhoine puineen on kuin ulkoilmamuseo. Puistossa on muutamia kanavan perustajien muistomerkkejä. Pienellä korokkeella on graniittinen holvikaari, johon on kahdella kielellä kultaisin kirjaimin kirjoitettu, että keisari Nikolai I aloitti kanavan rakentamisen vuonna 1845 ja keisari Aleksanteri II päätti rakennustyöt vuonna 1856.

Vanhan sulun lähellä korkean terävälatvaisen kuusen ja eksoottisen tuijan vieressä on vielä eräs muistomerkki, se on omistettu kreivi Menshikoville. Nimenomaan hän käynnisti kanavan rakentamisen. Uuden sulun lähellä olevaan muistolaattaan on kaiverrettu Suomen presidentin U. K. Kekkosen nimi. Hänen ansiostaan Suomi sai Saimaan kanavan vuokralle ensimmäisten 50 vuoden ajaksi. Matkailijoita ja muita Saimaan kanavan historiasta kiinnostuneita varten on jokaisen sulun luo pystytetty info-tauluja, joissa kerrotaan kanavasta ja sen historiasta valokuvien kera.

Kanavan menneisyys, nykypäivä ja tulevaisuus

Saimaan kanavalla on rikas historia. Se rakennettiin oikeaan aikaan ja nopeasti, rakennustyöt tehtiin laadukkaasti, ja kanava myötävaikutti Suomen kehitykseen monien vuosien ajan. Kanavan korjaaminen edisti myös talouden ja kansantalouden kasvua.

2000-luvulla rahtikuljetusten määrä on vuosi vuodelta kasvanut taukoamatta. Esimerkiksi vuoden 2005 avovesikaudella suomalaiset ja ulkomaiset laivat kuljettivat lastia 1268 tuhatta tonnia ja venäläinen laivasto 960 tuhatta tonnia (noin 43 % kuljetetun tavaran määrästä). Kanavan läpi kulki 2850 alusta, joista 1280 oli venäläisiä ja 1570 oli joko Suomesta tai muista maista. Venäjältä tulee Suomeen lähinnä puuta ja muita raaka-aineita, joiden kuljetuksessa on tärkeää hyödyntää edullisempia vesireittejä.

Suomelle kanavalla ei ole vain taloudellista, vaan myös sosiaalista merkitystä: kuljetuksiin liittyvissä töissä toimii yhteensä noin 30 000 henkilöä. Maailman talouskriisi on heijastunut myös Saimaan kanavan toimintaan; tällä hetkellä rahtikuljetuksia on jonkun verran vähemmän. Vuoden 2010 avovesikaudella laivaliikenne on ollut tähän saakka vähäistä ja kanavalla on aika hiljaista.

Onko kanavalla tulevaisuutta? Onko se vielä yhtä ajankohtainen kuin 150 vuotta sitten? Vastaus tähän kysymykseen saatiin talousfoorumissa, joka pidettiin toukokuun 2010 lopussa Lappeenrannassa. Foorumissa kahden naapurimaan, Suomen ja Venäjän, pääministerit allekirjoittivat sopimuksen Venäjän puolella sijaitsevan kanavan vuokra-ajan pidentämisestä vielä 50 vuodella, toisin sanoen vuoteen 2063.

Kanavamatkalle

Lopuksi haluan antaa teille vinkin: viettäkää viikonloppu Saimaan kanavalla. Avovesikaudella Lappeenrannasta Viipuriin liikennöi M/s CARELIA -laiva. Se lähtee aikaisin aamulla Lappeenrannasta, reitti kulkee pitkin puhtaita järviä ja ihmisen tekemää uomaa; matkalla näette pystysuoria graniittikallioita, hyvin hoidettuja puistoja, kuusi- ja koivukujia, kauniita ja korkeita veteen heijastuvia siltoja sekä vanhoja sulkuja, jotka on jätetty muistoksi jälkipolville. Vakuututte itse siitä, miten mukavaa Saimaan kanavalla on matkustaa. Nykyään suomalaisilla on mahdollisuus ihastella graniittirantojen kauneutta ja ihmiskäsien luomuksia ilman byrokraattisia esteitä, sillä yhden tai kahden päivän matkaan ei vaadita viisumia.

Teksti ja kuvat: Irina Romanova.
Lähde: http://ru.wikipedia.org

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика