• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 56 ) 2010

Kansallisen kalastuksen erikoisuuksia Jyväskylän seudulla

On vaikea kuvitella tilannetta, että kalastuksen kaltainen harrastus puuttuisi maasta, jonka kaikki asutut ja asumattomat alueet ovat lukemattomien järvien, lammikoiden, jokien ja purojen muodostaman verkoston peitossa, ja sen lisäksi voi vielä päästä merelle. Tulee sellainen tunne, että joku on anteliaasti kaatanut ylhäältäpäin vettä kivisen Suomen päälle. Kaatanut sydämensä kyllyydestä ja olan takaa: tässä, ottakaa! Ja koska vesi imeytyy kallioon suhteellisen huonosti, niin melkein kaikki vesi jäi pintaan ja virtasi eri suuntiin pitkin Suomen kivisen vartalon notkelmia ja syvänteitä muodostaen eriskummallisia luonnon vesivarastoja. Vähintään yhtä outoa olisi olettaa, että näissä tuhansissa ja tuhansissa järvissä ja joissa ei olisi minkäänlaisia eläimiä. En yritä olla omaperäinen enkä aio pelotella teitä kertomuksilla meri- tai järvihirviöistä Loch Nessin hirviön tyyliin… Niitä ei Suomen järvissä valitettavasti ole. Ainakaan minä en ole tavannut enkä ole kuullut, että kukaan muukaan olisi niitä nähnyt. Sen sijaan tavallista kalaa on todella runsaasti. Ja jotta tämä runsaus ei – herra paratkoon – ehtyisi, niin suomalaiset vielä kasvattavat ja hoitavat näitä samaisia kaloja. Näin he täydentävät järvien varastoja ja täyttävät supermarkettien tiskit erittäin tuoreella, herkullisella syötävällä; ja mikä tärkeintä, tuo syötävä on meidän kaikkien elimistölle vieläpä terveellistä.

Vaan palataanpa kalastukseen. Suurimmalle osalle suomalaisista kalastus on samanlainen perinteinen arkinen harrastus kuin esimerkiksi kaikkien tuntemat sukset, sauna ja grillaaminen, tai kävelyretket erikoisten, suksisauvoja muistuttavien sauvojen kanssa mihin aikaan vuodesta tahansa (sauvakävely). Suomalaiset ovat tottuneet kalastamaan lapsuudesta lähtien, mutta tähän harrastukseen ei useinkaan liity kalojen pyytäminen syötäväksi, vaan se on enemmän huvia tai urheilua. Syötäväksi suomalainen ostaa mieluummin kaupasta valmiin, peratun ja käsitellyn kalan. Sitä paitsi Suomen kantaväestöön kuuluvat eivät pidä mitä tahansa kalaa täysiarvoisena, toisin sanoen syötäväksi kelpaavana. Perinteiset lohikalat – järvitaimen, siika ja pikkukala muikku – ovat ehkä niitä, joita kalastetaan ja ostetaan eniten. Muita kaloja ei niin paljon arvosteta tässä hyvinkin kalaisessa maassa. Joitakin venäläisten kalastajien mielestä aivan tavallisia ja suosittuja lajeja pidetään yleisesti roskakaloina. Mitäpä tuohon sanoisi! Ehkä vain sen, että suomalaisissa järvissä on vielä mistä valita, ja sen vuoksi kauppojen tiskeille tulee pääasiassa kaikkein arvokkainta ja ravinto- ja makuominaisuuksiltaan parasta kalaa.

Sitten meidän maanmiehistämme. Kun meikäläiset tulevat ensimmäistä kertaa tänne asumaan, suurin osa heistä alkaa harrastaa kalastamista. Sille ei voi mitään: on artikkeleita, kalastusta käsitteleviä julkaisuja, kokeneiden kalastajien kertomuksia ja «kalajuttuja» sekä loppujen lopuksi se, että käytännössä joka puolella on runsaasti vettä – tämä kaikki tekee tehtävänsä. Ennemmin tai myöhemmin tapahtuu se väistämätön. Menet kauppaan ja ostat ongen, vaikka ennen sitä et koskaan elämässäsi olisi pidellyt onkea edes kädessäsi. Tai sitten ostat jonkun muun pyydyksen, ja... siitä lähtien olet vaarassa joutua kalastajien mahtavan organisaation jäseneksi tai sinusta voi jopa tulla kaikenkokenut kalamies. Lääketieteelliseltä kannalta katsottuna voisi sanoa, että kyseessä on krooninen, onkimiseen kohdistuva mielihalu, vastustamaton vetovoima vettä kohtaan; erityisen vaikeissa tapauksissa sitä voisi sanoa jopa kalastusmaniaksi. Tästä mielihalusta kärsivät käytännöllisesti katsoen kaikki venäjänkieliset maahanmuuttajat. Mukaan luettuna naiset ja lapset. Viimeksi mainitut unohtavat kotiaskareensa, jättävät pyykinpesun ja ruoanlaiton ja lähtevät pelottominen miestensä perässä kalaan. Kyllä, kyllä, välillä heikkoille jäille, jotka ovat jähmettäneet vesien pinnat, välillä pitkin soisia rantoja, jotka kuhisevat hyttysiä, mäkäräisiä ja – pardon - muita ilkimyksiä; nämä hentoiset olennot ottavat riskin upota suohon ja sairastua ja kulkevat rohkeiden kumppaniensa perässä mielessään vain yksi päämäärä – kunpa nappaisi! Ehdottomasti pitäisi saada tää-ä-ä-mmöinen lohi, hauki tai siika! No, jos mikään noista ei satu nappaamaan, niin sitten – edes jotakin! Mutta saatava on!

Meidän kalamiehemme ei ole niin kovin valikoiva ja ronkeli kuin paikalliset. Hän on iloinen mistä tahansa - suuresta vonkaleesta, keskikokoisesta kalasta tai pikkusintistä, joka sattuu koukkuun tarttumaan! Ja tarttuuhan ne! Koska meidän kalamiehellämme on kaikki kalastajan tarvitsemat ominaisuudet, ja hän on vielä erittäin ovela ja nokkela. Hänen luontainen kekseliäisyytensä ja kokemuksensa onkimisesta sellaisista paikoista, jotka tuntuisivat olevan täysin kalattomia, tuottavat hämmästyttäviä tuloksia. Kertomukset (muuten, epäilemättä totuudenmukaiset, no... ainakin melkein...) uskomattomista tavoista pyytää kalaa ja jättisaaliista liikkuvat vuosikausia kaupungilla kasvaen ja täydentyen pikkuhiljaa kuulopuheilla ja muuttuen edelleen täysin mielikuvituksellisiksi legendoiksi, joita sanotaan kalajutuiksi. Jokaisessa kalajutussa on kuitenkin totuuden siemen, ja aloittavalle kalastajalle nämä jutut ovat erinomainen oppikirja... En lainkaan halua sanoa, että meidän (venäläinen) kalastajamme olisi parempi (tai huonompi) kuin suomalainen! Ei missään tapauksessa! Olen varma, että suomalaisten harrastajien joukossa on samanlaisia kalastajafanaatikkoja, pyynnin mestareita ja sanavirtuooseja... Myös tästä joku tulee varmasti kertomaan ennen pitkää. Sellainen ihminen, joka tuntee paikallisia kalastajia lähemmin ja paremmin.

Siispä, pyydykset on ostettu, syötit, täkyt ja muut tarpeelliset välineet ovat valmiina, on jopa vene, mikä epäilemättä onkin tärkeä... Jokohan voisi lähteä kalaan? Kyllä. Ennen sitä neuvoisin kyllä ehdottomasti tutustumaan niihin ohjeisiin ja lakeihin, jotka liittyvät Suomessa kalastamiseen. Näitä Suomen ympäristöministeriön julkaisemia ohjeita sanotaan jokamiehen oikeuksiksi. Nämä säännöt (kyse on nimenomaan ihmisen käyttäytymissäännöistä luonnossa) on julkaistu kaikkien saatavilla olevassa esitteessä, jonka voi vaivatta ostaa kaikilta kirjaosastoilta tai esimerkiksi Jyväskylässä kaikkien tuntemasta Nikolainkulmasta. Esitteen löytää helposti myös internetistä. Sitä varten kirjoitetaan mihin tahansa suomalaiseen hakukoneeseen «jokamiehen oikeudet», sen jälkeen saatte kymmeniä tarpeellisia ja hyödyllisiä osoitteita. Kalastamista varten tulee ennen kaikkea ottaa selvää vesillä käyttäytymisen säännöistä sekä meidän kalastajien oikeuksista täällä Suomessa. Tästä kaikesta kerrotaan pikkuseikkoja myöten mainitsemani esitteen sivuilla. Katsotaan silti lyhyesti kaikkein tärkeimmät asiat:

1. Suomessa voi kalastaa ilmaiseksi mato-ongella (kesällä) ja pilkkiä mörmuskalla ja uistimilla (talvella).
2. Kaikki muut kalastusmuodot (perho, virveli, katiska, verkko jne.) ovat maksullisia, jos olette 18-64-vuotias.
3. Jos olette yli 64-vuotias tai ette ole vielä täyttäneet 18:aa, niin voitte kalastaa ilmaiseksi kaikilla kalastusvälineillä. Tosin tähän liittyy muutamia poikkeuksia, ja nolojen tilanteiden välttämiseksi kannattaa ennen järvelle tai joelle lähtöä selvittää, mitä sääntöjä kullakin alueella on voimassa. Jos alue on esimerkiksi yksityisomistuksessa, teidän pitää ehkä maksaa joku summa. Myös muunlaisia tilanteita voi tulla vastaan...
4. Voitte maksaa valtion kalastuksenhoitomaksun missä tahansa R-kioskissa, postissa tai postin sivutoimipisteessä, kaupoissa ja muutamilla bensa-asemilla.
5. Sen lisäksi teidän pitää vielä ostaa oman alueenne vesialueen omistajan lupa. Luvan myöntävän henkilön tulee selittää lupaan liittyvät säännöt ja sen voimassaoloaika, antaa kyseisen vesialueen kalastuslupa sekä nimilaput, jotka teidän tulee kiinnittää verkkoon tai katiskaan (jos käytätte niitä).
6. On olemassa järviä, joissa kalastaminen on kokonaan kiellettyä, koska niissä lohikalojen kasvattaminen liittyy elinkeinon harjoittamiseen. Erillisestä maksusta niihin annetaan lyhytaikaisia lupia sekä myös sopivat kalastusvälineet. Sen lisäksi määritellään, kuinka paljon kalaa voi pyytää. Ja sitten eteenpäin!
7. Kalan pyytäminen on kiellettyä yksityisalueilla, teollisuusalueilla ja alle sadan metrin etäisyydellä lämpö- ja sähkölaitoksista, patojen ja tekoaltaiden luona jne. Merellä voi olla omia sääntöjä alueesta riippuen. Yrittäkää selvittää etukäteen kaikki ohjeet ja säännöt, jotka liittyvät suunnittelemaanne kalastuspaikkaan.

Nyt on siis maksut maksettu, olette saaneet tarvittavat paperit ja lopultakin mennään eteenpäin! On vielä kaksi turvallisuuteen liittyvää asiaa, jotka ovat mielestäni hyvin tärkeitä. Talvella, erityisesti ohuen jään aikaan, kannattaa otta mukaan erityiset kalastajien «piikit». Ne koostuvat kahdesta käteensopivasta kahvasta, joiden päissä on terävät metalliset tapit (naskalia muistuttavat). Nämä piikit ovat narulla kiinni toisissaan ja ne ripustetaan kaulaan, siten ne ovat aina käden ulottuvilla. Jos te sattuisitte putoamaan jäihin, nämä piikit auttavat teitä konkreettisesti nousemaan liukkaan jään pinnalle. Kun lähdette kalaan kesäaikaan soutu- tai moottoriveneellä tai liikutte vesillä jollakin muulla tavalla, pukekaa aina yllenne pelastusliivit! Suomen lakikin muuten edellyttää sitä, joten olette myös velvollisia käyttämään liivejä.

Luettelen tässä muutamia Jyväskylän alueella sijaitsevia järviä, joissa kalastaminen on tätä nykyä kiellettyä:
1. Kangaslampi. Kalastus on kielletty ympäri vuoden virvelillä ja heitettävillä pyydyksillä.
2. Muurikaisjärvi. Kalastus on kielletty ympäri vuoden pilkillä, virvelillä ja heitettävillä pyydyksillä.
3. Leppäveden vesialue, Ylisenkoski. Kalastus on kielletty ympäri vuoden virvelillä ja heitettävillä pyydyksillä.
4. Tuomiojärvi. Kalastus on kielletty toukokuusta marraskuuhun virvelillä ja heitettävillä pyydyksillä.
5. Köhniöjärvi. Kalastus on kielletty toukokuusta marraskuun virvelillä ja heitettävillä pyydyksillä.

Näissä järvissä varmaan kasvatetaan lohta, ja sen vuoksi niitä varten on olemassa omat säännöt, jotka kieltävät kaikilta kalastamisen tiettyinä aikoina ja tietynlaisilla pyydyksillä. Kielloista huolimatta noista järvistä voi erillisellä lupamaksulla pyytää muutama kilon järvilohta tai siikaa.

Totesin jo, että kalaa suomalaisissa järvissä riittää. Kalan paljouden lisäksi toisinaan hämmästyttää myös veden asukkien monimuotoisuus. Esimerkiksi Keski-Suomessa on 34 eri kalalajia (35 – nahkiainen kuuluu pyöreäsuisten luokkaan). Yritän luetella kaikki eri lajit. Tiedot kaloista ja niiden jaottelusta olen ottanut Keskisuomalaisesta. Meidän järvistämme voi siis saada seuraavia kaloja, jos on sitä kuuluisaa taitoa:

Ahvenkalat: ahven, kiiski, kuha.
Ankeriaskalat: ankerias.
Karppikalat: karppi, kivennuoliainen, lahna, mutu, pasuri, ruutana, salakka, seipi, sorva, sulkava, suutari, säyne, särki, toutain.
Lohikalat: harjus, hauki, järvilohi, järvitaimen, kirjolohi, kuore, muikku, nieriä, peledsiika, purotaimen, siika.
Nahkiaiset: nahkiainen.
Piikkikalat: kymmenpiikki.
Simppukalat: härkäsimppu, kivisimppu, kirjoeväsimppu.
Turskakalat: made.

Kaikkien näiden kalojen pyytämiseen on olemassa valtavasti erilaisia tapoja. Kun tietää perusasiat kalapaikoista, pyyntiajoista, syöteistä ja täkyistä, on menestys jo lähes taattu. Aluksi teidän pitää noudattaa edes muutamia edellämainituista säännöistä sekä maksaa lupamaksut. Sitten voitte aivan rauhassa nauttia aamu- tai iltaruskon kajossa pohjoisen luonnon kauneudesta sekä saada annoksen omin käsin pyydetyn saaliin tuomaa adrenaliinia. Tietenkin on myös esktremistejä, jotka tarvitsevat paljon suuremman annoksen adrenaliinia, jota voi saada suomalaisten lakien halveksimisesta ja sääntöjen laiminlyömisestä. Sanoisin kuitenkin, että se on epäilyttävä tie. Minä en koskaan suosittelisi sitä teille, Jyväskylän säädyllisille kansalaisille ja vieraille.

Teksti ja kuvat: Lev Mikaelov
JKL, 2009

Siirry ylös