Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 1 ( 54 ) 2010
”Kun kylvää ajatuksia, niittää tekoja;
kun kylvää tekoja, niittää tapoja;
kun kylvää tapoja, niittää luonteita;
ja kun kylvää luonteita, niittää kohtaloita.”
Tervehdys, rakkaat lukijat!
Amerikkalainen koulutuksen uudistaja Horace Mann oli sitä mieltä, että ”tavat ovat kuin köysi. Me punomme ja punomme sitä päivästä päivään, ja pian sitä on mahdotonta purkaa”.
En ole ihan samaa mieltä tuon väitteen kanssa. Tietysti omista tavoista on aina vaikea luopua (vaikka ihminen ei niistä erityisemmin pitäisikään). Silti ajattelen, että se on mahdollista. Kaikki riippuu ihmisestä itsestään; hänen ei tule vain haluta, vaan myös asettaa itselleen tiettyjä vaatimuksia. Luopuminen sellaisista tavoista, kuten asioiden siirtäminen myöhempään ajankohtaan, nälviminen, itsekkyys ja suvaitsemattomuus, vaatii enemmän kuin pelkkää tahdonvoimaa tai pieniä muutoksia omassa elämässä.
Valitettavasti monet Suomessa pidempään asuneet maahanmuuttajat, jotka eivät ole löytäneet osaamiselleen ja työkokemukselleen käyttöä, menettävät uskonsa ja lakkaavat etsimästä omaa paikkaansa uudessa yhteiskunnassa. Vähitellen he tottuvat ”uimaan virran mukana” ja siirtävät omien asioidensa ratkaisemista tulevaisuuteen. Tilanne voi ajan myötä kehittyä apatiaksi, ja mielenkiinto elämää kohtaan katoaa. Silloin kyse on jo vakavista psykologisista ongelmista, joissa tarvitaan terveydenhuollon asiantuntijoita. Mutta pitääkö tilanteen antaa muuttua niin kriittiseksi? Ehkä kuitenkin olisi parempi ponnistella päivittäin ja yrittää parantaa omaa elämää?
Marilyn Ferguson: ”Ketään ei voi pakottaa muuttumaan. Jokainen meistä suojelee omaa muutosten porttiaan, jonka voi avata vain sisältäpäin. Me emme pysty avaamaan toisen ihmisen muutosten porttia mitenkään – emme argumenteilla emmekä tunteellisilla vetoomuksilla”. Se tarkoittaa, että kaikki on omissa käsissämme, hyvät lukijat!
Kunnioittavasti, Tatjana Doultseva,
Mosaiikki-lehden päätoimittaja