• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 22 ) 2015

Oodi kirpputorille

Suomen kielessä ja venäläisessä ääntämyksessä sanayhdistelmä kirpputori kuulostaa kirpuhalta tai kirpuškalta, koska venäläinen sana блоха tarkoittaa kirppua ja рынок toria, niin koko sana kirpputori käännetään venäjäksi блошиный рынок. Mutta harvat venäläiset sanovat, että menevät kirpulle eli ven. на блошку. He menevät kirpparille eli ven. в кирпушку, koska näin on totuttu sanomaan jo pitkään ja tämä ilmaisu on ymmärrettävämpi.

Kirppareita on Suomessa joka kaupungissa, jokaisessa pienessä kylässä ja kesäisiä kirppareita järjestetään myös maaseudulla kuin myös suurissa kaupungeissa, toreilla, urheilukentillä, suurten kauppakeskusten parkkihalleissa, omakotitalojen pihoilla, nuorisokeskuksissa viikonloppuisin, asumisyhteisöissä ja kirkkojen yhteydessä. Lyhyesti sanottuna kirpputori on suomalaisten rakkain harrastus ja niillä kiertäminen on kuin juhlaa.

Kaupankäynnin sääntöjen mukaan jokainen tavara odottaa ostajaansa. Suomalaisten säästäväisyyden tietäen tarpeettomat tavarat viedään ullakolle tai varastoon ja unohdetaan noin 20-30 vuodeksi, josta ne sitten kaivetaan esiin ja viedään kirpputorille. Suomessa kirpputorit ovat jo kauan olleet "kultakaivoksia" vanhojen tavaroiden etsijöille, keräilijöille, filatelisteille ja numismaatikoille. Jotkut myyvät tarpeettomia tavaroita joskus vain nimellisellä hinnalla, ja jotkut hankkivat sitä, mistä ovat kauan haaveilleet.

Kirpputorien kulttuuriin liittyy piilotettu mutta tärkeä pointti aivan kuin luonnonsuojeluunkin: säästäminen ja taloudellisuus, koska joskus kirppareilta voi ostaa muutamalla sentillä täysin uusia tavaroita tai muutamalla eurolla hankkia lapsille niin vaatteita, urheiluvälineitä, leluja ja jopa erilaisia huonekaluja. Tästä syystä kirpputorit ovat nuorten perheiden, pienituloisten, työttömien, maahanmuuttajien ja opiskelijoiden suosiossa. Mutta usein pääkaupungin suurimmalla kirpparilla Valtterilla, mistä näytettiin joka viikko sunnuntaisin televisiolähetyksiä, ostajajoukoissa pystyi näkemään myös julkkiksia: näyttelijöitä, laulajia, poliitikkoja eivätkä ihmiset nähneet tässä mitään outoa. Tämä on osa suomalaisen ihmisen elämäntapaa sekä suomalaista mentaliteettia, ja siksi erottamaton osa niitä.

Neuvostoliiton, ja sittemmin Venäjän, läheisyys on selvästi vaikuttanut kirpputorien tarjontaan Suomessa. Käytännössä jokaisessa loossissa voi törmätä venäläisiin esineisiin joskus merkittävän paljon halvemmalla kuin alkuperäismaassa. Monet suomalaiset ovat saaneet venäläisiltä ystäviltään lahjaksi posliinia, keramiikkaa, kristallia, maatuskoita sekä tekstiilejä, ja monet ovat keränneet vinyylilevyjä. Toiset ovat säästäneet lahjojaan, mutta vieneet ne loppujen lopuksi myytäviksi, kun taas toiset ovat keränneet suuret määrät tavaroita Neuvostoliitosta, maasta, jota ei enää pitkään ole ollut olemassa, ja myyvät nyt niistä joitakin.

Jokainen Suomen asukas voi ryhtyä joksikin aikaa kauppiaaksi. Tätä varten pitää varata pöytä, tuoda kotoa tarpeettomat tavarat paikalle, kiinnittää hintalappu ja pistää tavara myyntiin. On kahdenlaista myyntitapaa: omaisuuttaan voi myydä itse tai antaa ne myytäväksi kirpputorin omistajalle ja tuolloin tavarat ovat saatavilla itsepalveluperiaatteella. Kesäkirpputoreille, joita pidetään kauppatoreilla, kerääntyy tuhansia ihmisiä. Valtavan kokoiset markkinat sijoittuvat kaupunkien keskustaan ja niitä pidetään yleensä viikonloppuisin, esineet asetellaan mielikuvituksellisille pöydille, maahan, vaunuihin ja mihin tahansa, ja se kenen tarvitsee, niin huomaa tarvitsemansa esineen tarpeellisten tarpeettomuuksien joukosta. Näilläkin kirppareilla voi juoda sivussa kahvia, lounastaa ja ostaa kotitekoisia leipomuksia, hunajaa ja karkkeja.

Monet myyjät tekevät yhteistyötä ystäviensä ja sukulaistensa kanssa säästääkseen vuokrakustannuksissa ja jakavat pöydän vuokra-ajan ja myynnin keskenään. Menetelmiä on monia ja kaikki ovat omalla tavallaan hyviä. Täytyy huomauttaa, että jotkut yrittäjähenkiset ihmiset pitävät kirpparilla pöytää pysyvästi ja harjoittavat näin pientä yritystoimintaa. He ostavat tai keräävät tavaroita toisaalta ja pistävät myyntiin muualle. Täytyy kuitenkin mainita, ettei pöydän tai kahden pitäminen ole aivan halpaa, koska viikon vuokra vaihtelee 25 ja 30 euron välillä. Tällaisissa pöydissä ei yleensä ole keräilijöille mitään arvokasta. Kuitenkin, jos onni on myötä, niin voi löytää hyvän pöydän. Kaikki riippuu sijainnista, alueesta ja monista muista tekijöistä, jotka vaikuttavat esineiden valikoimaan. Gardnerin, veljekset Kornilovien sekä Kuznetsovien ennen vallankumousta ja sotaa tehtyä posliinia olen löytänyt täysin sattumalta hyllyiltä, jotka ovat olleet täynnä kaikenlaisia esineitä.

Monet vievät tavaroitaan myyntiin alhaisella hinnalla vain sen takia, ettei heidän tarvitse heittää pois siistejä tavaroitaan, jotka voivat kelvata vielä jollekin. Kirppareilla on omat erikoisuutensa, joita olen tutkinut useamman vuoden ajan. On myös virallisia sääntöjä, joita tulee noudattaa, kun vuokraa myyntipaikan.

Innokkaana keräilijänä voin sanoa, että olen käynyt kymmenillä kirpputoreilla käytännössä kaikissa kaupungeissa ja kaikkialla Suomessa. Olen todella usein löytänyt satavuotista posliinia, neuvostoaikaista vintage-tavaraa, seteleitä ja maksuosoituksia, jotka ovat vapautuneet kauan aikaa sitten, kolikoita ja vanhoja kirjoja. Löytöjeni joukosta löytyy vanha kuva synnyinkaupungistani ja 1800-luvun aikainen taulu, joka on säilynyt melko hyvin. Jumaloin kirpputoreja, sitä tunnelmaa, mielenkiintoisen löydön tekemisen tunnetta ja itse etsintäprosessia.

Minulla on ollut kauan eräs rituaali ja omat tavat, joita noudatan, ja vain niiden ansiosta venäläinen posliinikokoelmani on täydentynyt harvinaisuuksilla ja vaikeasti saatavilla esineillä.

Tärkein edellytykseni kirpparikäynneilleni on silmälasien tai suurennuslasin mukana olo, koska ilman niitä en pysty määrittelemään löytämääni esinettä, katsomaan posliiniesineen leimaa, sen kuntoa ja laatua. Kirpparille mennessä pitää muistaa, että miksi olet tullut sinne ja mitä etsit, koska muutoin silmät "harhailevat" tavarapaljoudessa ja loppujen lopuksi saatat lähteä tyhjin käsin. Mutta kaikkein tärkeintä on se, ettei kiirehdi vaan suunnitelmallisesti ja rauhallisesti kulkee pöydältä toiselle, hyllyltä hyllylle, rivi riviltä, silmäilee myös hyllyjen alta, tarkistaa, esimerkiksi koko lautaskasan, kunnes koko "alue" on tutkittu. Kirpparikäynti ei ole turhuutta, ja jos suunnitteilla on kiertää muutama kirppis, niin aikaa menee paljon. Mutta kärsivällisyyden palkintona voi olla harvinainen esine, joka koristaisi mitä tahansa kokoelmaa.

Internetistä löytyy kaikki tieto suomalaisista kirpputoreista ja jos omistaa navigaattorin, niin löytää mihin tahansa paikkaan kaikkialla Suomessa. Toivon, että löydätte sen, mistä olette haaveilleet, mutta olkaa kärsivällisiä, koska ehkä teitä ei onnista tänään vaan ehdottomasti vasta huomenna! Viettäkää kesällä päivä vanhassa Porvoossa. Nauttikaa antikvariaatin runsaudesta kaikissa hienoissa mauissa! Saatatte yllättyä myös kesäisestä kirpparista Hietsussa Helsingissä Hietalahdessa, missä voi osoittaa myös omat kykynsä tarpeettomien esineiden myynnin suhteen.

Teksti ja kuvat: Irina Romanova, Helsinki
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös