• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 19 ) 2014

Perhonen

Ivan Filipchenko

Yhtenä aurinkoisena kesäaamuna eräs perhonen avasi ihanat siipensä ja lehahti lentoon. Se lensi kukasta kukkaan nauttien lämpimistä auringonsäteistä ja keräsi tuoksuvien kukkien mettä. Sen suurten siipien kirkkaat kuviot loistivat ja kimmelsivät aivan kuin iloiten yhdessä sen kanssa.

Suurella niityllä sen kanssa lenteli myös muita hyönteisiä: mehiläisiä, kimalaisia, sudenkorentoja ja jopa kärpäsiä, mutta kauniita perhosia oli vain tämä yksi! Se istahti terälehdelle, hoiti pitkään siipiään puristamalla ne yhteen ja avaamalla ne uudestaan ja lensi sitten seuraavaan kukintoon. Erilaisten kukkien tuoksu houkutteli tulemaan luokseen ja huumasi…

Yhtäkkiä sen tuntosarvet havaitsivat uusia tuoksuja! Ne kantautuivat jostakin etelästä päin, sieltä, missä talo sijaitsi ja ihmisiä asui. Perhonen lehahti lentoon helposti ja lensi ihanien tuoksujen perään, jotka houkuttelivat sitä voimakkaasti luokseen.

Kukat olivat maljakossa ikkunalla. Ne oli tuotu tänä aamuna ja tuoksuivat niin voimakkaasti, että niiden tuoksu leijaili kaikkialla huoneessa, ja kun ikkunan avasi, se levisi kauemmaksi. Suuri luonnonkukkakimppu tuoksui kesälle ja lämmölle…

Perhonen lensi ikkunan luokse ja alkoi pyöriä sen lähellä tietämättä miten pääsisi sisään. Olja, joka oli juuri noussut sängystään, huomasi sen ja hieroi silmiään. Tyttö oli niin lumoutunut tämän perhosen kauneudesta, että unohti kaikki maalliset asiat ja tuijotti sitä katsettaan irrottamatta.

Perhonen jatkoi lentelyään ikkunan takana, sen siipien salaperäiset kuvioinnit ja heilautukset johdattivat todelliseen satuun, aivan kuin muinaiset riimukirjoitukset tai hieroglyfit olisivat heränneet henkiin ja alkaneet takoa ikkunaan! Se liukui ylös ja alas lasia pitkin löytämättä sisäänpääsyreittiä.

Olja ei malttanut enää odottaa, vaan hyppäsi sängystä ja juoksi avaamaan ikkunan. Perhonen lensi helpottuneena huoneeseen, ja tehtyään muutaman pyörähdyksen katon rajassa, se istahti kimpun päälle. Kevyesti haistaen se painoi imukärsänsä paljaaseen nuppuun ja sitten piiloutui kokonaan! Olja katseli keskeytyksettä.

Käytyään joka kukassa, perhonen istahti ikkunalaudalle ja alkoi ehostaa itseään. Nuoltuaan pitkään siipiään ja katseltuaan sivuilleen, tuntui kuin se olisi kiittänyt tyttöä siitä, että hän oli päästänyt sen luokseen kylään. Olja oli seitsemännessä taivaassa, kun perhonen antoi silittää itseään eikä lentänyt pois!

Ja samassa huoneeseen astui äiti! Yhdessä kädessä hänellä oli vesiämpäri ja toisessa rätti. Hän yllättyi, kun näki avonaisen ikkunan, muttei sanonut mitään. Hän vain otti ja sulki sen. Perhonen lehahti paikaltaan lentoon, mutta äiti oli kuin ei olisi huomannut sitä! Hän kastoi rätin ämpärissä ja alkoi pestä ikkunoita.

Perhonen säikähti toisen ihmisen ilmaantumista ja alkoi lennellä päin ikkunaa yrittäen päästä ulos, mutta se ei onnistunut siltä mitenkään. Muutaman kerran rätti huitaisi kauniin perhosen lasilta, mutta se ei lannistunut… Olja seisoi ja katsoi jähmettyneenä, kun hyönteisparka pyrki pääsemään ulos! Jälleen kerran heilauttaessaan rätillä äiti liiskasi perhosen lasiin eikä huomannut edes sitä, vaan jatkoi hommiaan…

Lapsen silmiin nousi kyyneleitä, aluksi pieniä, melkein huomaamattomia ja sitten vuolaasti valuvia ja suuria kuin kuollut perhonen. Olja itki katkerasti, ja hänen äitinsä ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä oli tapahtunut.

Ja miksi olisikaan? Hän on unohtanut täysin, että on joskus ollut lapsi.

Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös