Tässä numerossa:
Arkisto:
№ 1 ( 19 ) 2015
Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalissa järjestettiin taas 6. tammikuuta kauan odotettu lastenjuhla, joka on tarkoitettu seurakuntalaisten lisäksi aivan kaikille halukkaille. Juhla on järjestetty perinteisesti jo useamman vuoden ajan teofania-päivänä eli Jumalan ilmestymisen päivänä, loppiaisena, Venäjällä taas on tuolloin jouluaatto. Juhla rakentuu venäjänkielisen teatteriesityksen ympärille. Joka vuodeksi tehdään uusi esitys, sitä tulee mielellään katsomaan aina myös itse Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo sekä muu papisto: he seuraavat tapahtumia mielenkiinnolla ja ajoittain lapsenomaisella välittömyydellä.
Esitys on itse asiassa kaukana uskonnollisesta tematiikasta, vaikka se esitetäänkin seurakunnassa. Se on lapsille tarkoitettu satu, joka muistuttaa ennen uuttavuotta venäläisissä kouluissa ja lastentarhoissa pidettäviä tapahtumia eli kuusijuhlia (venäjäksi ’jolka’, sananmukaisesti ’kuusi’, suom. huom.). Suomessa ei yleensä ole tapana järjestää jouluksi ja uudeksivuodeksi hauskoja teatteriesityksiä, siksi järjestäjät haluavat, että Kuopiossa asuvillakin lapsilla olisi mahdollisuus osallistua perinteiseen venäläiseen kuusijuhlaan. Ja mitä tarinoiden sankareita täpötäydelle salille vielä ei olisikaan esitelty: Jemelja ja Lumiukot, Maša ja Karhu, Rosvot ja Kaštšei, Noita-akka ja Henki, Tuhkimo, Prinssi sekä tietenkin Pakkasukko. Käsikirjoituksessa käytetään tunnettujen venäläisten satujen ja piirrettyjen juonia. Näytelmä vuorottelee katsojille tarkoitettujen pelien ja kilpailuiden kanssa, ja näytös loppuu perinteiseen piirileikkiin V lesu rodilas jolotška -laulun (suom. syntyi metsässä kuusi) tahdissa ja ehdottomasti Pakkasukolta saataviin lahjoihin. Venäjällä asuville lapsille tämä on aivan tuttu juttu, mutta pienille kuopiolaisille ainut mahdollisuus juhlia venäläiseen tapaan.
Juhlan järjestäjät aloittavat jo syksyllä käsikirjoituksen työstämisen, miettivät puvut, valitsevat musiikin ja rekvisiitan sekä pitävät harjoitukset joka viikko. Työryhmään kuuluu seurakunnan venäjänkielisen komitean väkeä, aikuisia ja seurakunnan kerhoissa käyviä lapsia.
Paljon työtä vaatii myös asian käytännön puoli. Juuri ennen juhlaa on valmisteltava sali ja tarjoilut 100–150 hengelle, ostettava ja pakattava lapsille jaettavat lahjat ja lopuksi tietenkin pestävä suuri määrä astioita. Hyvä, että seurakuntalaisten joukossa on aina vapaaehtoisia avustajia!
Kaikki tämä vaatii tietenkin luovuuden lisäksi aikaa, ponnistuksia ja suurta antautumista. Kuitenkin salissa olevien lapsukaisten tunteet ja riemu, vanhempien hymyt ja kiitolliset sanat ovat niin arvokkaita, että heti esityksen jälkeen aletaan keksiä satua seuraavaksi vuodeksi.
Juhlan järjestäjät haluavat esittää suuret kiitokset seurakunnan johdolle mahdollisuudesta järjestää vastaavia tilaisuuksia sekä kaikille vapaaehtoisille, jotka auttoivat leipomusten ja lahjojen valmistelussa, pöytien kattamisessa ja salin siivouksessa! Erityinen kiitos tietysti näytelmätyöryhmälle iloisesta ja mielenkiintoisesta esityksestä!
Teksti: Ilona Lipatova
Kuvat: Natalia Ahonen
Suomennos: Tiia Moilanen