2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 7-8 (129-130)


№ 5-6 (127-128)


№ 3-4 (125-126)


№ 1-2 (123-124)

№ 7-8 ( 129-130 ) 2017

Uudenvuoden satu, Pakkasukon apulaiset

Joulupukin ja Pakkasukkon tapaaminen rajalla.
Joulupukin ja Pakkasukkon tapaaminen rajalla.
Kuva: Svetlana Ranta.


Olemme kaikki erilaisia. Mutta vuodessa on yksi juhla, joka yhdistää todellakin kaikkia. Sitä odottavat kärsimättöminä niin aikuiset kuin lapsetkin kaikkialla maailmassa. Se saapuu kaikkiin koteihin 31.12.—1.1. välisenä yönä klo 24. Tällä tietyllä hetkellä katseemme suuntautuvat sekuntiviisariin, joka vähentää askeleitamme menneisyydestä tulevaisuuteen. Jätämme kaikki vaikeudet ja murheet vanhan vuoden puolelle. Edessä on uusi vuosi. Edessä on onnea ja toiveiden täyttymistä!

Tänä satumaisena yönä satuolennot saapuvat onnittelemaan meitä. Jokaisella kansalla on omansa, mutta yhteisenä tekijänä niillä on uusi vuosi. Suomen ja Venäjän perinteet ovat samanaikaisesti hämmästyttävän samanlaisia ja samalla todella erilaisia.

Meidän ylhäisyyttämme Pakkasukkoa ja nuorta kumppaniansa Lumityttöä ei sekoiteta muiden maiden kollegoihin ja sukulaisiin. Aiemmin hän asui Lapissa ja muutama vuosi sitten hän muutti omaan venäläiseen taloonsa, joka sijaitsee Vologdan alueella. Pohjois-Lappiin jäi hänen suomalainen ystävänsä nimeltään Joulupukki.

Pakkasukolla on lapsenlapsi Lumityttö, joka auttaa häntä. Vastaavanlaista Lumityttöä ei ole apulaisena kellään muulla. Ilman Lumityttöä Pakkasukko ei selviäisi vaikeasta tehtävästään. Hän auttaa Pakkasukkoa valmistamaan ja jakamaan lasten lahjat, ilahduttaa lauluilla ja mukavilla sanoilla ja viihdyttää lapsia juhlan aikana. Siksi voikin rohkeasti sanoa: Lumityttö ei ole vain apulainen vaan Pakkasukon oikea käsi. Lumityttö on Pakkasukon rakkain, jäästä syntynyt lapsenlapsi, mutta mistä hän on kotoisin?

Täysin venäläistynyt ja maahan asettunut Pakkas Ivanovitš otti vaimokseen Tuisku Burevnan, joka rankaisee laiskoja ja palkitsee ahkeria ihmisiä. Pakkaselle ja Tuiskulle syntyy poika Kylmyys, joka vanii öisillä teillä jäisen susilauman kanssa yksinäisiä matkalaisia ja jäisellä tikarillaan hän leikkaa auki onnettomien vaatteita ja valtavan suurella jääkirveellä hakkaa talojen kulmat auki. Hän otti vaimokseen Talvikin (Moržana, venäjänkielinen vanha nimitys talvelle). Tunteettomana ihmisiä kohtaan hän kuitenkin antaa heille viimeisen armon vaivuttamalla heidät kuolettavaan uneen ja esittämällä kuvia lämpimästä kesästä. Mutta näille kahdelle ilkeälle henkilöhahmolle syntyi todella romanttinen, Lumityttö, lempeä olento, jota kansansaduissa alettiin yhdistämään varhaiseen kevääseen. A. N. Ostrovskin lempeiden kirjoitusten vuoksi Lumityttö tuli kuuluisaksi venäläisten uudenvuoden juhlinnassa. Nykyaikaisen Lumitytön hahmo on imenyt itseensä kolmen vaikuttavan venäläisen maalaustaiteen mestarin teoksista parhaat piirteet: V. N. Vasnetsovin, M. A. Vrubelin ja N. K. Rerhihin. Lumityttö on ainutlaatuinen. Uudenvuoden hahmona hän elää vain venäläisessä kulttuurissa. A. N. Ostrovski ja N. K. Rerih toivat hänen satumaisen menneisyytensä Kiovan Venäjän alueella asuvien muinaisten venäläisten keskuuteen. Nykypäivänä tutkijat ovat selvittäneet, että Lumityttö on vanha hahmo, ja hänen esi-isänsä on pakanallinen Kostroma, jonka hahmo on punottu kuoresta (tästä nimitys Kostroma, suom. huom. кора — kuori) ja oksista, joissa on vasta puhjenneita lehtiä. Tämä nukke poltettiin ennen kylvötoiminnan alkua, mikä symboloi, että kevät päättyy ja kesä tulee.


Miten venäläinen Pakkasukko ja suomalainen Joulupukki sitten eroavat toisistaan?!

Pakkasukolla on lapsenlapsi Lumityttö. Suomalaisella Joulupukilla on vaimonaan Joulumuori ja apulaisinaan tontut.

Joulupukki-nimi juontaa juurensa kauas keskiajalle. Suomen kielessä sana ’joulu’ on skandinaavinen lainasana, joka tulee muinaisgermaanisesta keskitalvella juhlitusta jol-juhlasta.

Toinen osa sanasta, pukki, tulee vanhoista suomalaisista pakanallisista perinteistä — nuuttipukista ja kekripukista. Nuuttipukkeina toimivat usein nuoret, jotka olivat pukeutuneet nurinkäännettyyn turkkiin ja tuohinaamariin, joka esitti sarvellista olentoa shamanismin tyyliin. Joskus pukin esittämiseen tarvittiin kaksi henkilöä: toinen henkilö oli olennon pää ja toinen esitti takapuolta. He kiersivät taloissa antaen lahjoja kilteille lapsille ja pelottelivat tottelemattomia.

1800-luvulta lähtien Joulupukki alkoi tuoda joululahjoja koteihin. 1920-luvulla radiossa esitettiin lapsille suunnattua Lasten tunti -ohjelmaa. Markus-setä kertoi lapsille tarinaa punaturkkisesta vanhuksesta. Kerrotaan, että tuo valkopartainen vanhus kiersi koko maapallon ja saapui Lappiin. Hän nojasi keppiinsä ja harteilla hänellä roikkui painava säkki. Vanhus väsyi, istahti kivelle lepäämään ja tuli murheelliseksi. Hänellä ei ollut apulaisia eikä hän ehtinyt ilahduttamaan lapsia ajoissa ja jakamaan lahjoja. Keijut ja tontut kuulivat vanhuksen valituksen ja päättivät: autamme ukkia ja ilahdutamme lapsia. Mutta yhdellä ehdolla: ukko jääköön asumaan kanssamme Lappiin ainiaaksi. Tonttujen avun ansiosta pukki ehti ilahduttaa kaikkia lapsia. Ja siitä asti hän on asunut Lapissa. Joulupukki asettui asumaan Korvatunturille, joka muistuttaa jäniksen korvia ja auttaa kuulemaan lasten toiveet kaikkialta maailmasta. Tunturilla on myös toinenkin ominaisuus: jollakin ovelalla tavalla se saa tietää, ovatko lapset käyttäytyneet hyvin vai huonosti vuoden aikana. Korvatunturi ilmoittaa nämä uutiset Joulupukille ja hän päättää itse, kenelle antaa lahjoja juhlapäivänä.

Joulupukki on naimisissa ja hänen sydämensä valittua kutsutaan Muoriksi. Hän huolehtii kotiasioista. Tontut, joita on yli kolme tusinaa, asuvat yhdessä avioparin kanssa ja auttavat heitä vaikeissa hommissa.

Joulupukki ja Muori eivät ole ainoita, jotka ovat monien vuosien aikana saaneet apua tontuilta. Kotitonttujen perinteet ovat peräisin antiikin ajoilta, yli 2000 vuoden takaa. Kotitonttu on aina ollut hengellinen suojelija, joka on suojellut kotia salassa ja äänettä. Suomessa tällaiset tontut ovat aina suojelleet maan asukkaita ja auttaneet heitä kotitöissä. He ovat lämmittäneet saunaa, vahtineet lapsia, huolehtineet viljasta, karjasta ja hevosista tallissa. Ne ovat olleet kissojen ja koirien parhaita ystäviä. Tontut ovat myös olleet erittäin sitoutuneita vanhoihin taloihin, joissa he elivät. Ihmiset arvostivat tonttuja ja maksuksi palveluistaan he antoivat niille ruokaa. Monissa taloissa jouluaattona johonkin nurkkaan laitettiin kuppi riisipuuroa, eikä ollut ihme, että aina aamuisin se oli tyhjänä.

Suomessa nämä olennot olivat tonttuja. Niiden historia muistuttaa paljon norjalaista vastinetta: olipa kerran pieniä ilkivallan tekijöitä, jotka yllättäen rakastivat antaa lahjoja kilteille lapsille. Tottelemattomien kiukuttelijoiden tuli juhlina pitäytyä kauempana näistä lahjanantajista. On totta, että tonttua pystyi miellyttämään jättämällä sille kulhoon puuroa.

Saksalaisissa saduissa 1600—1800-luvuilla Grimmin veljeksille, Willhelm Hauffille ja Ernst Theodor Amadeus Hoffmannille tontut olivat niin positiivisia (Lumikki) kuin negatiivisiakin hahmoja (Tittelintuure, Lumivalko ja Ruusunpuna), ja joskus tämä johtui ihmisten käytöksestä. Tontut voivat palkita hyvyydestä ja rankaista ankarasti välinpitämättömyydestä tai ahneudesta (esimerkiksi, mitä tapahtui Selma Lagerlöfin kirjoittamassa sadussa Peukaloisen retket villihanhien seurassa).

Pienet haltijat pystyvät kuulemaan kaikkia lapsia maailmassa. Tontut seuraavat tarkkaan, kuinka lapsi käyttäytyy vuoden aikana ja kirjaa kaiken ylös erityiseen taikakirjaan. Kirjan tekstit viedään Joulupukin kylään säännöllisesti eikä yksikään lapsi jää huomaamatta. Kirjaan kirjoitetaan, millaisia hyviä tekoja lapsi on tehnyt, onko hän kuunnellut vanhempiaan ja millaisia esimerkkejä käyttäytymisestä on antanut pienemmille kavereilleen. Mutta myöskään epämukavilta kirjauksilta ei voida välttyä, koska kyllähän lapset usein kiukuttelevat ja rakastavat tehdä kepposia. Ne eivät jää huomiotta. Ennen joulua tontut tarkistavat jokaisen talon, missä asuu lapsia, koska heidän tulee huolellisesti tarkistaa kotiolot.

Millä nimellä tahansa tonttuja kutsuttiinkaan, niin he ovat aina olleet kovia tekemään töitä. Ennen joulua tontut lajittelevat joulupostin, auttavat valmistamaan ja pakkaamaan lahjat. Rovaniemen Pääpostissa työskentelee pääpostitonttu. Hän tekee erityiselle taululle merkintöjä siitä, paljonko Joulupukille on saapunut kirjeitä. Joulupukki tekee töitä ilman taukoja, ja vuosittain hänen tulee vastata yli 700 000 kirjeeseen. Joulupukki lukee ne kylässään itse ja tekee tiettyjä johtopäätöksiä, minkä jälkeen hän päättää, millaisilla lahjoilla lasta ilahduttaa.

Jouluaattona ja uutenavuotena Joulupukki valmistautuu matkalle. Hän pakkaa hopeisin tähdin koristeltuun suureen säkkiin lahjoja kaikille kilteille ja hyväkäytöksisille lapsille. Ja hänen apulaisensa, tontut, valjastavat nuoret porot supernopean reen eteen.

Tunnetuin suomalaisen Joulupukin poro on tietenkin punanenäinen Petteri. Mutta Joulupukki ei voi matkata joka taloon vain tällä yhdellä porolla, joten Petteri on yksi monista.

Porot ovat vahvoja, jotta ne pystyvät kuljettamaan Joulupukkia ja vetämään rekeä täynnä lahjoja pitkiä matkoja. Petterin olemassaolo on tärkeää, koska sen punainen nenä valaisee pimeinä jouluiltoina, kun Joulupukki lähtee matkaan.

Samaan aikaan kaukana Lapista, mutta samanlaisella pohjoisella alueella, missä taigametsät ovat lumipeitteiset ja joet jäässä, toinen Pakkasen ukko valmistautuu yhdessä lapsenlapsensa Lumitytön kanssa pitkälle matkalle. Hän kerää helmiäisillä lumitähdillä kirjailtuun säkkiin uudenvuoden lahjoja lapsille. Pakkasukon palatsissa on valmiina lähtöön Joulupukin kanssa samanlaiset nykyaikaiset todella nopeat reet. Niihin on valjastettuna voimakkaiden nuorten hevosten troikka.

Joulupukki jakaa lahjoja länsimaiden jouluyönä 24.—25.12. ja Pakkasukko tervehtii kaikkia lapsia länsimaisen joulun, uudenvuoden ja ortodoksisen joulun 6.-7.1. aikana. Tullessaan taloon sisään ukko kysy: Onko täällä kilttejä lapsia? Ei-vastausta Joulupukki eikä Pakkasukko ole luonnollisesti kuulleet kertaakaan.

Suomessa on perinteenä järjestää pikkujoulut ennen varsinaista joulua. Tällaisia pikkujouluja voidaan viettää marraskuusta lähtien. Pikkujouluja juhlitaan isoissa porukoissa kouluissa, työpaikoilla ja yhdistyksissä. Joulupukki ja Pakkasukko voivat yllättäen tulla myös puikkujouluihin käymään.

Joulupukki on Pakkasukon veli ja työkaveri, ja joskus kun he tapaavat, niin heillä on aina aihetta juttelulle.


Materiaalin kokosi Irina Senkina
Lähteet: Internet-sivut
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös