Pilottinumero 2015

Käsityötaiteilija Vantaalta

Päivää, rakkaat lukijat!

anticafe
Lilija Heiskanen

Mosaiikki-Vantaan pilottinumeron julkaisemisen takia sain mahdollisuuden kertoa omasta luovasta toiminnastani Venäjällä sekä Suomessa sekä jakaa kokemuksiani kotoutumisesta, vaikeuksistani ja onnistumisistani.

Venäjällä, eli tuohon aikaan vielä Neuvostoliitossa, kävin lapsesta asti hyvin erilaisissa kerhoissa, valmistuin taidekoulusta, ompelin ja neuloin vaatteita Burdan eri ohjeilla, joka omaksi ja ystävieni iloksi alkoi ilmestyä myös venäjän kielellä.

Muutin pienestä pohjoisesta kaupungista läheltä Norjan rajaa, niin sanotulta Venäjän Lapin alueelta, Karjalan pääkaupunkiin Petroskoihin hakiessani opiskelemaan vieraita kieliä instituuttiin. Yritys epäonnistui eikä seuraavaa yritystä voinut jäädä odottamaan, joten aloin jälleen tehdä luovia töitä päästen opiskelemaan Karjalan kulttuuriopistoon, jota muistelen aina mielelläni. Opiskeluaika täyttyi oppiaineista kuin myös eri tilaisuuksista. Taideteollisuuslaitos perustettiin tuolloin, ja olin yksi sen ensimmäisistä opiskelijoista. Tämän takia opettajat ja opiskelijat käyttivät paljon voimavaroja opiskeluprosessin lisäksi laitoksen perustamiseen ja työtulosten esittelemiseen. Kaupungin hallinto ja lehdistö kiinnittivät avaamiseen paljon huomiota, monia näyttelyitä pistettiin pystyyn ja opintomatkoja tehtiin. Me kävimme piirustus- ja maalaustunneilla, opiskelimme myös taidehistoriaa ja kansantaiteen historiaa, ompelua, kirjontaa, neulontaa, kangaspuilla kudontaa, gobeliinin ja mattojen tekoa, kansallispukujen suunnittelua ja ompelemista, värjäystä ja batiikkia, pedagogiikkaa ja psykologiaa, taideteollisuuden opetusmetodiikkaa jne. Opetukseen kuului käytännön harjoittelua kerhojen järjestämisestä ja vetämisestä. Tuolloin tutustuin ensimmäistä kertaa suomen kieleen ja siitä lähtien päässä ovat olleet laulut ja sanonnat, joita päntättiin tunneilla enkä voinut tuolloin edes aavistaa, että niistä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa.

anticafe

Valmistuttuani tästä opistosta erinomaisin arvosanoin sain pedagogin ammattitaidon, käsityömestarin tutkinnon. Aloin heti opettaa opettajakoulutuslaitoksessa piirtämistä ja koko maailman kattavaa taidekulttuuria ala- ja yläluokilla. Pidin paljon lasten kanssa työskentelystä, sain hyvää kokemusta avoimien, integroitujen oppituntien vetämisestä, oppituntiretkistä jne.

Myöhemmin siirryin mielenkiintoiseen konsultti-suunnittelijan työhön sisustusmateriaaleja ja taloustavaroita myyvään kauppaan. Kävin puoli vuotta muotoilukursseilla Kansainvälisessä slaavilaisessa instituutissa.

Vuonna 2002 muutin yhdessä mieheni ja hänen vanhempiensa kanssa, joilla oli suomalaiset juuret, Suomeen Vantaalle. Tietenkin kun muutimme, niin kyselimme paljon asioita sukulaisilta, jotka ovat asuneet täällä jo pitkään. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla kaukaisista sukulaisista, siitä, että sukunimi on vanha, Heiskasia on paljon, ja heillä on oma yhdistys ja vaakuna, mikä on erittäin liikuttavaa.

Olimme kaikki iloisia muuton vuoksi. En ottanut edes kotoutumisprosessin vaikeuksia ongelmina, koska tämä oli uusi mielenkiintoinen elämänmuutos. En pelännyt, koska ovathan Suomi ja Venäjä naapurimaita, maita, joilla on yhteinen historia ja samankaltainen kulttuuri. Kävin mielelläni museoissa ja erilaisissa tapahtumissa, yritin käyttää suomen kieltä niin paljon kuin pystyin. Melkein heti pääsin kielikursseille ja on mielenkiintoista, että vaikka opin hyvin kieliopin ja laajensin sanavarastoani, en päässyt eroon kielimuurista eli en kyennyt puhumaan nopeasti ja vapautuneesti ilman että jouduin pyörittämään lauseita päässäni ennalta. Kielikurssiin liittyvä työharjoittelu Vantaan aikuisopistossa auttoi tähän. Tämä oli ensimmäinen lyhyt opetuskokemukseni suomen kielellä.

Seitsemän viikon aikana kävin käsityökursseilla eri opetuspisteissä Vantaalla: vaatteiden ompelu, huovutus, olkityöt, kynttilöiden valmistus, verhojen ompelu, tilkkutyöt, kansallispuvun ompelu, kudonta, postikorttien askartelu, jouluaskartelujen teko lasten kanssa, chenille-tekniikka. Tutustuin opettajien kanssa, esittelin tietojani ja töitäni sekä osallistuin kurssien vetämiseen. Joskus minun annettiin vetää jotain tekniikkaa käsittelevä luento tai näyttö. Yritin parhaani mukaan kommunikoida ja auttaa opiskelijoita ja opin suomalaista käsitöitä koskevaa terminologiaa. Ilmapiiri oli aina lämmin ja ystävällinen. Monet naiset rakastivat puhua, ja joku aina kysyi Venäjästä, siitä mistä olin tullut, muisteli venäläisiä tuttujaan tai sukulaisiaan. Sain kokemusta aikuisten opettamisesta suomen kielellä, opin, millaiset käsityöt ovat suosittuja Suomessa ja tutustuin itselleni uusiin asioihin. Esimerkiksi, en ollut ennen huovuttanut, mutta kurssien jälkeen aloin etsiä omatoimisesti tietoa eri kielillä ja kokeilin, kokeilin, kokeilin.

Heti kurssien jälkeen onnistuin pääsemään harjoitteluun ja töihin yhteen yläkouluun Vantaalla. Autoin käsityötuntien pitämisessä, uusien tekniikoiden etsinnässä, visuaalisen materiaalin valmistelemisessa, pidin omia luentoja ja tunteja. Työskentelin opettajan sijaisena.

Valmistuin EVTEK:n Muotoiluinstituutista vaatesuunnittelun ja yrittäjyyden koulutusohjelmasta. Suunnittelin lasten juhlavaatekokoelman kansainvälisille messuille Tukholmaan. Minulle tuli iloisena yllätyksenä opetusjärjestelmä, jossa ohjelmaan kuuluvien pääaineiden lisäksi pystyi aina ottamaan myös jotain muuta lisäksi. Valitettavasti, koska kävin töissä, niin aikaa ylimääräisille kursseille jäi vähän, mistä olen nyt harmissani. Opetus oli ylipäänsä hyvin intensiivistä, oli monia tapahtumia ja sain paljon uusia tuttavia ja tuli lukuisia mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin. Yritin suorittaa kurssit ajoissa, koska jos jotain jättää jälkeensä, niin sen tekeminen on myöhemmin vaikeaa. Tein lopputyöni menestyksekkäästi. Otin välillä osaa taidenäyttelyihin ja laitoin esille akvarelli- ja käsitöitä.

anticafe anticafe

Tikkurilan käsityöpajassa olin töissä tekstiiliosaston johtajana. Vedin käsityöaiheisia työpajoja aikuisikäisille suomalaisille ja maahanmuuttajille. Näillä tunneilla kävi eri-ikäisiä naisia, joilla oli osalla terveydellisiä ongelmia, osalla huono suomenkielen taito, mutta he kaikki olivat tietenkin kiinnostuneita käsitöistä: he osasivat jo tehdä jotakin taidokkaasti ja jotain he halusivat oppia tekemään. Suunnittelijatöiden joukossa, joiden parissa työskentelin, oli erityisen kiinnostava Kyläluuta-hanke. Vanha, hieman negatiivissävytteinen perinne "epämiellyttävästä" vieraasta, muuntautui uudeksi, erittäin miellyttäväksi ja merkittäväksi hankkeeksi. Nukke, joka on kiinnitetty luutaan, kierrätetään naapurilta naapurille, ja nuken esiliinan taskussa olevaan muistikirjaan merkitään juttuja taloista ja vihkoon liimataan valokuvia. Jokainen asukas voi tehdä uusia merkintöjä mielenkiintoisista tapahtumista perheessään tai talossaan, jolloin nämä tarinat säilyvät tarkasti ja siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.

Tällä hetkellä suunnittelen jatkavani töitä ammatillisen osaamiseni mukaan, mutta lähitulevaisuudessa en sulje pois mahdollisuutta perustaa omaa yritystä ja jatkaa opiskelua opetus- tai sosiaalialalla. Olen realisti ja ymmärrän, että laman, kasvavan työttömyyden ja melko kovan kilpailun aikana erityisesti maahanmuuttajille ja minun ammatilliselle koulutukselleni on melko vaikea löytää vakituista ja hyväpalkkaista työtä.

Jatkan tietenkin luovia töitä vapaa-ajallani. Valitettavasti tai onneksi olen erittäin innokas harrastaja. Minua on vaikea pistää suuntautumaan vain yhteen asiaan, haluan kokeilla monia eri juttuja, saan uusia ideoita, ja välillä vähän liikaakin eikä minulla aina ole voimavaroja viedä aloitettua työtä loppuun. Joskus innostun toisten taiteilijoiden töistä, mutta kopioin hyvin harvoin muita. Pyrin yleensä keksimään jotain omaa, mikä on minulle tärkeää.

Minun mielestäni käsin tehdyt työt tulevat aina olemaan kysyttyjä, jos ne tehdään laadukkaasti ja hyvällä maulla. Tärkeintä on, että ne ovat yksilöllisiä, kätkevät sisäänsä tekijältä luovutettua lämpöä ja positiivista energiaa. Käsityötunnit vaikuttavat positiivisesti henkiseen hyvinvointiin, auttavat rauhoittumaan ja rentoutumaan. Käsityöt parantavat hienomotoriikkaa, parantavat muistia, huomiokykyä, ajattelua, havainnointia ja mielikuvitusta, mikä on tärkeää niin lapsilla kuin myös aikuisilla.

Tietenkin myös nykyisin informaatioteknologian aikana on tärkeää kommunikoida myös kasvokkain ja kursseilta voi aina oppia jotain uutta, tehdä jotain mielenkiintoista opettajan läsnä ollessa, tutustua ihaniin ihmisiin ja löytää uusia ystäviä!

 

anticafe

anticafe

Kunnioittavasti, Lilija Heiskanen
Kuvat: Lilija Heiskanen
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös