• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 28 ) 2012

Nigar Kedirova

Azerbaidžan tutuksi

»Jälleen sydän laulua huokaa,
sen kera taas saan mä
aavoja aroja kiertää,
Isänmaani nähdä».

(Sanat Muslim Magomaevin laulusta ”Minun Azerbaidžanini”
Musiikki: Polad Bülbülooğlu. Sanoitus: Onegin Haciqasimov.)

Haluan kertoa kotimaastani ja tutustuttaa lehden lukijat Azerbaidžaniin, sen kulttuuriin ja kansanperinteeseen.

Azerbaidžan sijaitsee Etu-Asia ja Itä-Euroopan välissä. Se on Etelä-Kaukasian maa, Kaspianmeren lounaisrannalla. Kyseessä on Etelä-Kaukasian suurin valtio. Sen rajanaapureina ovat pohjoisessa Venäjä (Dagestan) ja Gruusia (Kvemo Kartli ja Kakhet), lännessä Armenia ja Turkki ja etelässä Iran. Vuonna 1991 Azerbaidžan julistettiin itsenäiseksi tasavallaksi. Jo muinaisista ajoista tätä seutua on kutsuttu ”Tulen maaksi”. Nimi on tullut joko siitä, että maan uumenissa on ”nestemäistä tulta” eli maakaasua tai siitä, että maassa asuvien ihmisten vieraanvaraiset sydämet ovat kuumia kuin tuli.

Azerbaidžanin pääkaupunki Baku on kolmen miljoonan asukkaan suurkaupunki. Tämä vuosi on Azerbaidžanin pääkaupungille oikein erityinen vuosi. Toukokuussa Bakussa pidettiin kansainvälinen laulukilpailu Euroviisut 2012 ja koko maailman huomio kiinnittyi azerbaidžanilaisten pääkaupunkiin.

Entinen ja nykyinen Baku on paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat. Se on kulttuurien ja eri sivistysten sulautuma, esimerkki uskonnollisesta, kansallisesta ja etnisestä suvaitsevaisuudesta.

Bakussa on Vanha kaupunki, İçəri şəhər, mikä tarkoittaa sisäistä kaupunkia. Se on liitetty UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Sinne on keskittynyt valtava määrä historiallisia muistomerkkejä, kapeita kujia, joiden jokaisella talolla on oma historiansa. Tunnetuin ja matkailijoiden eniten suosima historiallinen kohde on Širvanšahien palatsialue, jonka maan hallitsija Širvah rakennutti 1400-luvulla. Alue muodostuu kuudesta rakennuksesta: vuonna 1428 rakennetusta palatsista, hallitsijoiden hautakappelista (1435), šaahin moskeijasta (1441), Oikeustalosta, jossa pidettiin näennäisiä oikeudenkäyntejä (1428), hovitiedemiehen mausoleumista (1464), saunasta (1438) ja Bakun symbolista Neitsyttornista, jonka tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä.

Širvanšahien palatsi, 1400-luvulta. Kuva: Emil Bashirov.

Bakun historiallisilla paikoilla, kuten Vanhassa linnoituksessa kuvattiin neuvostoaikaan paljon elokuvia. Linnoituksessa on kuvattu mm. elokuvia: ”Briljanttikäsi”, ”Ihmisamfibi” ja ”Teheran-43”. Nykyään Linnoituksessa on hienoja hotelleja, ulkomaalaisten yritysten edustustoja ja suurlähetystöjä. Mutta ei tarvitse mennä kuin linnoituksen seinien ulkopuolelle, niin edessä aukeaa jo laaja ja ylellinen Baku.

Bakun keskusta muodostuu sanoinkuvaamattoman kauniista rakennuksista, jotka edustavat erilaisia rakennustaiteen tyylejä: klassista, empiretyylistä, modernistista, goottilaista, barokkilaista ja renessanssin aikaista arkkitehtuuria. Katujen reunoja koristaa rakennukset, joissa yhdistyy hienosti itämaiset pitsimäiset kivikoristelut sekä länsimaiselle arkkitehtuurille tyypilliset tornit. Hyvänä esimerkkinä tästä on ooppera- ja balettiteatterin talo, joka rakennettiin yhdessä vuodessa (1911). Se on koristanut Bakua jo kokonaisen vuosisadan ajan. Teatterin arkkitehtuurinen tyyli sekoittaa elementtejä barokista ja rokokoosta ja siinä on piirteitä maurilaisista palatseista. Konserttitalon rakennus on hämmästyttävän kaunis. Se on kopio Monte Carlon konserttitalosta. Öljybuumin aikaan azerbaidžanilaiset öljy-yhtiöt kilpailivat keskenään ja kutsuivat Bakuun parhaita arkkitehteja ja rakennussuunnittelijoita, jotka loivat kaupungille ainutlaatuisen kaupunkikuvan, josta se sai ansaitun kunnianimen ”Idän Helmi”.

Baku on monikansallinen ja moniuskontoinen kaupunki. Täällä toimii islamilaisia moskeijoita, venäjän ortodoksikirkko, juutalaisten synagoga, katolinen kirkko sekä saksalainen kirkko. Tänään muinainen, mutta samalla ikinuori Baku elää todeksi uutta historiaansa.

»Tätä kaupunkia
katsella tarpeeksi en voi,
joten astun lapsuuteeni,
Baku, oma kaupunkini!»

(sanat laulusta ”Kaupunkini Baku” Sanoitus: A. Gorohov Musiikki: Polad Bülbülooğlu)

Nykyään Bakussa on tekeillä mitä kunnianhimoisempia ja rohkeampia projekteja. Niitä on toteuttamassa useita kuuluisia arkkitehteja, kuten iranilaissyntyinen britannialainen arkkitehti Zaha Hadid. Kaupunkiin on rakennettu maailman suurimpien hotelliketjujen hotelleja, kuten Hilton, Kempinski, Jumejrah Bilgah Beash Hotel ja JW Marriott Abceron Baku 5*.

Flame Towers. Kuva: Grandmaster.

Mistä tahansa kohdasta kaupunkia näkyy Bakun symboli ”Flame Towers”, Azerbaidžanin kolme korkeinta rakennusta. Näissä ”Liekkitorneissa” on 39, 37 ja 34 kerrosta. Ne kuvastavat kolmea tulenliekkiä, tismalleen samanlaisia kuin Bakun vaakunassa, ja kauneudellaan ne muodostavat henkeäsalpaavan näkymän. Tornit on päällystetty peililasilla, niin että öiseen aikaan niiden ”tulen leikki” heijastuu mereen ja näyttää siltä kuin se olisi kudottu kullasta. Torneista on tullut nykyaikaisen Bakun ikuinen symboli.

Kaupunki on fantastisen kaunis: kaikkein kauneimmilla rantabulevardeilla reunustettu lahti, paljon upeita puistoja, muistomerkkejä, suihkulähteitä ja joka puolella nykyaikaisia muotiliikkeitä. Maailman kuuluisimmat liikkeet ovat avanneet tänne omat myymälänsä. Kuitenkin kaupungin henki muodostuu ensisijaisesti ihmisistä, jotka elävät ja touhuavat siellä.

Jokaisen kansan kulttuurielämä on kansan käyntikortti. Historiansa aikana Azerbaidžan on tuonut oman panoksensa maailman kulttuurin aarreaittaan. Maailmalla tunnetaan runoilijat Nizamin ja Füzuli, säveltäjät Üzeyir Hacıbəyov ja Qara Qarayev, laulajat Müslüm Maqomayev ja Rashid Behbudov, legendaarinen vakooja Richard Sorge, kuuluisa viulisti ja kapellimestari Mstislav Rostropovitš, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Rustam Ibragimbekov, joka tunnetaan elokuvista ”Aavikon laki” ja ”Auringon uuvuttamat”, kirjailija Tšingis Abdullajev ja monta muuta nimeä.

24 kilometrin päässä Bakusta on tekeillä tähän mennessä valtavin projekti – ”Kaspianmeren saaristo”, jota pitkin kaupunki laajenee merelle vielä 8 kilometriä. Sinne tulee 41 tekosaarta. Niiden keskelle rakennetaan 1 050 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jossa on kaikkein korkein näköalatasanne, 157. kerroksessa. Jo vuonna 2016 on mahdollista nähdä tämä kaupunginosa osittain, mutta koko alueen pitäisi olla valmis vasta 25 vuoden kuluttua.

Baku on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Syksyllä kaupunki poikkeaa kaikista länsimaisista kaupungeista. Silloin kaupunki tuoksuu huumaavasti viikuna- ja kvittenihillolta: bakulaiset emännät valmistavat talvisäilykkeitä. Talvi on Bakussa erittäin lyhyt, mikä on paikallisille asukkaille mieleen. Lunta sataa vain 5–8 päivää vuodessa. Baku ei olekaan talvikaupunki, vaan etelän kaupunki. Kevät on Noruzin, uuden vuoden kunnia-aikaa! Kaikissa kodeissa tuoksuu baklavalle, eikä mille tahansa baklavalle, vaan bakulaiselle. Koko kaupungin yllä leijuu ihastuttava leivosten tuoksu. Kesä – oi, kesä on Bakussa todella kuuma! Kaupungin asukkaatkin kiiruhtavat ulos kaupungista: kuka lähtee mökille Apšeronin niemimaalle, kuka tasavallan muihin osiin. Niin, kuumuus..., mutta Apšeronin niemimaata huuhtova meri pelastaa kaikki. Siellä on hienoja uimarantoja, puhdasta hiekkaa, paljon kahviloita ja rantaravintoloita – lyhyesti sanottuna, se on bakulainen Nizza.

Azerbaidžanilainen vieraanvaraisuus on ihan oma lukunsa. Jo Alexandre Dumas, käytyään Kaukasuksella 1859, kävi Azerbaidžanissa ja kuvasi ilahduttavan vastaanoton, hienostuneet juhlapöydän rituaalit, loputtomasti vaihtuvat ruokalajit. Vieraiden vastaanotto on melkein jo itsessäänkin rituaali. Paras paikka kodissa annetaan vieraalle. Ylelliset tarjoilut, vieraan kunnioitus ja arvonanto ovat ehdoton vieraanvaraisuuden sääntö. Jokaisella Azerbaidžanin alueella on omat perinneruokansa: Baku, Ganža, Länkäran, Šeki, Qazax jne. Mutta tärkein kansallisruokien osa-alue on ilman muuta tee. Olipa sitten ihmisellä jano tai väsy, tekee mieli keventää mieltä, tavata hyvä ystävä tai kylään astuu rakas vieras – kaikissa näissä tilanteissa täytyy ehdottomasti hauduttaa tuoretta, vahvaa teetä, ”mehmeriä” (samettinen). Aromaattinen, hyvänmakuinen, vastahaudutettu tee tarjoillaan päärynänmuotoisissa laseissa, armudoissa. Kyse ei ole pelkästä juomasta, vaan tee on irrottamaton osa kansallisia perinteitä ja traditioita, mikä osoittaa myös kodin varakkuuden. Tee tarjoillaan ehdottomasti kutsuna ja osoittamaan isäntäväen asemaa kodissa.

Tiesitkö, että Azerbaidžanissa on maailman ainoa paaluille rakennettu kaupunki? Vuonna 1948 rakennettu Neft Daškal (”Maaöljykivet”) sijaitsee 42 kilometrin päässä rannasta, avomerelle rakennetun sillan päällä. Kaikki on rakennettu kuin tavallisessa kaupungissa: on taloja, sairaala, puistoja ja kulttuuritalo. Omituista on vain se, että rautapaalujen alla pärskivät Kaspianmeren kuohuvat aallot. Tässä kaupungissa asuu öljynporaajia, jotka poraavat öljyä avomereltä.

Tiesitkö, että arkeologisesti ja historiallisesti arvokas Gobustanin kansallispuisto sijaitsee Azerbaidžanissa? Se on kuuluisa kalliopiirroksistaan. Sieltä on löydetty noin 6 000 kalliomaalausta ja -kirjoitusta. Näillä seuduilla on ollut muinaista asutusta jo 10 000 vuotta sitten. Täällä on paljon onkaloluolia. Ihmiset ovat piirtäneet luolan seinämiin kuvia metsästyksestä, rituaalitansseista, jopa veneitä. Kuuluisa norjalainen tutkimusmatkailija, Thor Heyerdahl, joka oli erityisesti kiinnostunut kallioon maalatuista veneistä, kävi Gobustanissa moneen kertaan.

Tiesitkö, että Bakun esikaupunkialueelta on löydetty tulenpalvojien, Atešgah temppeli? Temppelin nimi Atəşgah tarkoittaa ’tulen taloa’, ’tulen paikkaa’. Ikiajoista asti temppelin paikalta nousi maan päälle voimakas palava maakaasulähde. Paikka on ollut kuuluisa pyhäkkö tulenpalvojien keskuudessa.

Bakun ympäristöstä löytyy myös kansallispuisto Janar Dag, tulinen vuori, jossa maakaasu purkautuu jopa vuoristomaan läpi.

Koko Apšeronin niemimaalla on rikas öljyhistoria. Apšenonin niemimaa onkin Azerbaidžanin suurin öljynporausalue. Öljyä alettiin pumpata vuodesta 1847 lähtien poratuista öljylähteistä. Paikallisten öljynporaajien rinnalle saapui lännestä öljyn houkuttelemia yrittäjiä: Rothschildit, Nobelin veljekset ynnä muita. Vuonna 1879 Nobelit perustivat Bakuun öljy-yhtiön, joka pumppasi ja jalosti öljyä. He omistivat öljykenttiä, tehtaita ja höyryllä käyvän öljytankkerin. Vuosina 1914–1917 Nobelin veljesten yritys omisti 13 tehdasta ja valtavan omaisuuden. Näin ollen maailman merkittävimmän palkinnon, Nobelin palkinnon, rahoista osa on hankittu bakulaisesta öljystä. Azerbaidžanissa ikuistetaan parasta aikaa Nobeleiden toimintaa. On perustettu Nobelien perintörahasto Bakuun ja Villa Petroleaa restauroidaan. Nykyään tässä Nobelien entisessä asunnossa toimii museo.

Olen monta kertaa kuullut täällä Suomessa kysymyksen: ”Missä Azerbaidžan sijaitsee?” Luulen, että pystyin tällä kertomuksellani edes hieman vastaamaan tähän kysymykseen. Azerbaidžan on maa, jossa täytyy ehdottomasti käydä, jotta voisi palata sinne aina uudelleen ja uudelleen. Tämä koskee myös niitä, jotka eilen eivät vielä kunnolla edes tienneet tämän maan sijaintia ja olemassa olosta maailman kartalla. Vain näkemällä kaiken itse, omin silmin, hengittämällä bakulaista ilmaa, koskemalla ikiaikaisiin kiviin, maistamalla azerbaidžanilaisia ruokia, vasta sitten kaikki kysymykset voivat saada vastauksensa.

»Mitä näit sä maailmalla,
tunsit vain tanakan tuulen,
näit sitä, näit tätä...
mutta miksi itseäsi huijaat?
Ethän sinä vielä
Bakussa ole käynyt!
Ellet Bakua nähnyt,
mitä lainkaan näit?
Mitä?»

(Robert Roždestvenskin runosta ”Ellet Bakua nähnyt!”)

Teksti: Nigar Qedirova
Suomennos: Päivi Nironen

Lähde: ru.wikipedia.org
www.ourbaku.com
countries.turistua.com
www.inform.kz/rus
www.caspianmonitoring.ru

Kuvat: http://ru.wikipedia.org

Siirry ylös