• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 1 ( 20 ) 2010

Omilla nimillä...

Olin äskettäin Helsingissä Etnon foorumissa ja osallistuin siellä käytyyn keskusteluun. Foorumin teemana oli tasa-arvo ja maahanmuutto. Keskusteltiin siitä, miten miehet ja naiset sopeutuvat uuteen maahan, törmäävätkö he rikollisuuteen, miten kulttuuriin liittyvät vaatimukset ja tasa-arvo käyvät yksiin... Aihe on mielenkiintoinen ja epäilemättä ajankohtainen.

Usein minusta tuntuu siltä, että maahanmuutosta ei vielä osata puhua. Kun puhutaan niistä ongelmista, joihin sekä maahanmuuttajat että suomalainen yhteiskunta törmäävät, niin keskustelu yleensä ajautuu jompaan kumpaan äärimmäisyyteen: joko pidättäydymme yleisiin, poliittisesti korrekteihin fraaseihin tasa-arvosta, kulttuurien dialogista, ihmisoikeuksista jne, tai sitten «maahanmuuton kritisoijat» kaappaavat keskustelun ja kertovat meille islamin uhasta ja siitä, miten «ne» tulevat Suomeen elääkseen «meidän» rahoilla. Ongelma on siinä, että varsinaista keskustelua ei vielä ole olemassa – osapuolet eivät kuule eivätkä ymmärrä toisiaan. Yhteiskunnassa ei ole vielä kehittynyt ymmärrettävää perustaa, jonka kaikki voivat hyväksyä, eikä myöskään tapaa argumentoida. Eikä sitä pystytä kehittämään, ennen kuin alamme nimittää asioita niiden omilla nimillä – avoimesti, ilman hyssyttelyä ja ilman mustamaalaamista.

Maahanmuuttajien kotoutuminen yhteenkään Euroopan maahan ei ole tapahtunut helposti ja ongelmitta. Siitä kärsivät maahanmuuttajat, jotka törmäävät syrjintään, rasismiin ja väkivaltaan (luin eräästä tutkimuksesta, että noin puolet somaleista on joutunut kokemaan syrjintää ja väkivaltaa; valitettavasti en muista millainen prosenttiluku oli venäläisillä, mutta sekin oli suhteellisen korkea). Siitä kärsii myös yhteiskunta, joka – sen sijaan että saisi uusia jäseniä ja rikastuisi kulttuurien moninaisuudesta – saakin työttömyteen ja ghettojen muodostumiseen liittyviä ongelmia. Minun mielestäni ongelma ei ole vain kulttuurieroissa. Monilla maahanmuuttajilla on takanaan raskaita elämänkokemuksia, mikä usein jää kokonaan huomaamatta tai sitä ei oteta huomioon niinkuin pitäisi. Ja kun suomalainen yhteiskunta ei ota «uussuomalaisia» vastaan, kun ihmiselle ei synny yhteyttä uuteen kotimaahan, hän etsii tukea vanhasta ja tutusta, hyväksi koetusta «maailmasta». Kotoutumiseen liittyvät ongelmat ovat vaikeita, mutta me emme pysty ratkaisemaan niitä ilman avointa, perusteellista dialogia, jossa löytyy sijaa sekä arvostelulle että tuelle.

Kun Etnon foorumissa keskusteltiin siitä, miten maahanmuuttajat kärsivät heihin liitettävistä stereotypioista, minä kerroin, kuinka eräs juovuksissa ollut suomalainen mies nimitti minua baarissa...hmm...löyhämoraaliseksi naiseksi tai yksinkertaisesti «kevytkenkäiseksi» – ja ainoastaan venäläisen aksenttini ja pukeutumistyylini vuoksi. Minä en onnistunut muuttamaan hänen mielipidettään.

Tauon aikana ryöpsähti käyntiin keskustelu: kaksi venäläistä naista olivat minun esiintymisestäni hieman harmistuneita ja sanoivat, että puhujakorokkeella ei ole lainkaan tarpeen käyttää moisia sanoja ja että asiasta olisi muutenkin voinut vaieta. Minä puolestani – ja onneksi en ollut mielipiteineni yksin – olin sitä mieltä, että tuollaisista asioista pitää puhua suoraan. Maahanmuuttajat törmäävät valtavaan määrään erilaisia stereotypioita: kaikki venäläiset ovat joko mafiaa tai «yöperhosia», muslimit terroristeja, thaimaalaiset naiset niitä samoja kuin venäläiset. Nämä stereotypiat vaikuttavat meidän arkielämäämme; on todella kyllästyttävää todistella jatkuvasti, että minä en ole sellainen. Ja niin kauan kun me emme ala nimittää asioita niiden omilla nimillä, puhua selkeästi ja avoimesti sekä maahanmuuttajien ongelmista että suomalaisen yhteiskunnan sisäisistä ongelmista, ei tilanne muutu. Kuten psykologit sanovat: jotta ongelman voisi ratkaista, pitää ensin tiedostaa se.

Toivotan teille hyvää kevättä,
rakkaat lukijat!

Kunnioittavasti, Svetlana Sivil
Mosaiikki-Vaasa-lehden päätoimittaja

Siirry ylös