• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 26 ) 2015

Näkökentässä

Riittinukke-masterclass Venäläisessä klubissa.

Jokaisella meillä Suomeen muuton yhteydessä on alkanut uusi elämänvaihe: toinen kulttuuri, toisenlaiset suhteet ryhmässä, arvojen tutkiminen, oman itsensä hyväksyntä uudessa paikassa, toinen kieli. Muistelemalla vuosia taaksepäin, tahtomattaan muistuu mieleen se aika, kun saavuimme. Tuolloin, monta vuotta sitten, me olimme eräänlaisia pioneereja. Aurinko paistoi kirkkaasti. Kauniisti istutetut kukat kukkapenkeissä ja pihan vastaleikattu nurmikko toivat mieleen lapsuuden ja ilon tunteen. Nyt, kun tulen ensimmäisen kotini pihaan, jonne muutimme, mieliala nousee automaattisesti. Kerron itsestäni, koska minulla on ollut erilaisia unelmia ja mielialani on ollut mitä positiivisinta noina vuosina.

Alussa matkustin linja-autolla tuijottaen ikkunasta ulos ja peläten, että joku kysyy minulta jotakin enkä osaisi vastata suomeksi. Suomen kielen kursseja oli todella vähän ja niille pääseminen oli vaikeaa. Tuohon aikaan vasta alettiin puhua kotouttamisesta. Muistan, kuinka työvoimatoimistossa kirjattiin tarkasti ylös tulkin avustuksella minne haluan mennä töihin ja jopa se, millaisesta työstä ylipäänsä haaveilen Suomessa. Minun mielestäni se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minulta kysyttiin mitä haluan. Tähän mennessä en ole saanut yhden ainutta työtarjousta. Olen etsinyt ja tehnyt kaiken itse. Kuten monilla, niin myös minulla oli euforinen aika, jolloin pystyin menemään kauppaan ja ostamaan niitä ruokatuotteita ja mausteita, jotta pystyin valmistamaan sitä, mitä halusin. Venäjällä oli tuolloin todella vaikea aika, mutta Suomessa lama oli vasta edessäpäin. Tuona ihanana aikana suomalaisista kaupoista pystyi ostamaan hyviä ja tarvittavia asioita, joiden hinta oli vain yhden markan! Mikä on lopullisesti mahdotonta nykyisin.

Minä ja tyttäreni kävelimme kauppaan ja katselimme pitkään kaikenlaisia kummallisia (niin kuin ne meistä vaikuttivat) pikkutavaroita: kortteja, lankoja, helmiä, kiviä. Ostimme jotakin ja teimme kotona sitten kortteja, punoimme, leikkasimme, liimasimme ja saimme siitä suurta mielihyvää.

Tuolloin, vuosista 1994–95 lähtien, Suomeen tuli suuri määrä maahanmuuttajia. Ei tiedetty mitä meidän kanssamme olisi pitänyt tehdä. Kaikki eivät päässeet suomen kielen kursseille. Ja silloin kun me pääsimme niille, niin mielestäni suomen kielen opetusohjelmat olivat vajavaisia, koska jotkut kurssit, joille menin, eivät antaneet minulle mitään. Tänä päivänä maahanmuuttajat ovat tietoisia siitä, mille kursseille mennä opiskelemaan, mistä aloittaa jne. Neuvonta, Internet-sivut, yhdistykset toimivat, mistä ulkomaalaiset voivat aina saada apua, neuvoja ja suuntia, joita kohti kulkea.

Suomessa asumieni vuosien aikana olen tehnyt joitakin johtopäätöksiä. Työskenneltyäni Venäläisessä klubissa yli 15 vuotta ja kerättyäni nimenomaan venäläisten maahanmuuttajien kokemuksia, haluaisin kuitenkin neuvoa tänne saapuvia olematta pitkittämättä suunnitelmiaan vaan määrittelemään ne nopeasti. Yksi tärkeistä asioista tullessa on vahvistaa koulutus tai kouluttautua täällä. Työn saannin kannalta suomalainen koulutus on todella suuressa roolissa. Älä tuudittaudu tyhjiin toiveisiin ja siihen, että joku toinen sai kaiken onnistumaan. Suomalainen koulutus antaa mahdollisuuden löytää töitä. En puhu nyt nuorista, koska heille se on välttämätöntä! Toinen asia, jonka haluaisin nostaa esiin, on se, ettei aina tarvitse jäädä kiinni venäjän kieleen, jos ette ole kääntäjä tai filologi. Miettikää ammattinne vaihtamista. Ei pidä unohtaa sitä, että Suomi on pienyritysten maa. Yrittäjäkursseille ei ole vaikea mennä, vaikka vähän heikommallakin suomen kielellä. Jos on kykyjä yrittäjyyteen ja ideoita, niin on mahdollista työllistyä avaamalla oman yrityksen. Tärkeää on löytää vapaa tai tarvittava markkinarako. Älkää unohtako, että Suomi on suljettu yhteisö, jossa pitää mainostaa itseään. Tätä varten tarvitaan kontakteja. Kukaan ei tiedä kyvyistänne, jos vain istutte kotona. Etsikää harjoittelupaikkaa suomalaisista organisaatioista. Tällöin teillä on mahdollisuus "laittaa jalka oven väliin". Neuvon omasta kokemuksestani, että älkää menkö pitkiin harjoitteluihin vaan etsikää ja valitkaa. Pitkä harjoittelussa oleminen, minun mielestäni, antaa työnantajalle mahdollisuuden käyttää ilmaista työvoimaa. Erityisesti, jos olette harjoittelussa 8 tuntia päivässä ja työtä on paljon.

Venäläisen klubimme ovi on auki kaikille halukkaille harjoittelijoille. Mutta neuvon tulemaan meille, esimerkiksi, jos:

• Haluatte muuttaa klubin toimintaa paremmaksi ja tiedätte oikeasti, miten se tehdään.
• Osaatte tehdä projekteja ja olette valmiit valmistelemaan sellaisen (täyttämään tarvittavat hakemukset ja asiakirjat), jonka avulla voitte myös itse työllistyä.
• Ette ole vielä miettineet ja tiedä, minne mennä.
• Teitä ei huolita muualle ikänne takia.
• Olette väsyneet käymään ja työskentelemään eri harjoitteluissa, joista ei ole hyötyä.

Venäläisellä klubilla viimeisten 15 vuoden aikana on ollut suuri määrä ihmisiä harjoittelussa ja työskennellyt yhteiskunnan maksamilla tuilla. Käytännössä jokainen on tuonut klubin toimintaan oman panoksensa, osan itsestään. Monet ovat onnistuneet myöhemmin löytämään töitä ja jatkavat menestyksekkäästi töitään. Haluaisin vielä kertoa käsityksestä, joka liittyy työttömiin: sosiaalituilla on muka mukava elellä. Tässä ei ole perää. Tehtyään töitä, kukaan ei halua palata takaisin sosiaalitukien piiriin. Työ tuo aina plussia ja se on ennen kaikkea itsenäisyyttä. Palkka, eläkkeen kertyminen, kontaktit, uusien tuttavuuksien hankkiminen, tutustuminen uuteen kulttuuriin, toisten ihmisten antama kunnioitus eivät ole edes kaikkea sitä, mitä työpaikka antaa ihmisille. Tämän takia oman työllistymisensä puolesta kannattaa taistella.

Joskus on hyvä kuulla neuvoja niiltä, jotka ovat jo kulkeneet tietyn matkan Suomessa ja ovat keränneet kokemuksia ja tietoja. Venäläisessä klubissa te voitte saada neuvoja eri elämäntilanteisiin liittyviin kysymyksiin ihmisiltä, joilla on kokemusta Suomeen kotoutumisessa. Mutta kaikkein tärkeintä on itse ihminen. Älkää hukatko mahdollisuutta parantaa elämäänne ja uskokaa ehdottomasti itseenne. Hyvää kesää!

Margarita Niemi,
Mosaiikki-Tampere-lehden
toimittaja-koordinaattori
Kuvat: Margarita Niemi
Suomennos: Maria Lepistö

Siirry ylös