№ 5-6 ( 117-118 ) 2016



logo ånni-tiimi

Kulttuurisensitiivisessä tienristeyksessä – venäläinen ja suomalainen kulttuuri kohtaavat

Julkaisijana ånni-tiimi @ 13.4.2016

”Ajattelin joutuvani käsittelemään näitä asioita
kun lapsi on ammattiopistoiässä,
en näin aikaisin, mutta ymmärrän kyllä,
että se täytyy nyt tehdä”.


Hiljattain tehdyssä Joensuuhun sijoittuvassa tutkimuksessa tarkasteltiin Suomessa asuvien venäjänsukuisten perheiden aatemaailmoja ja kulttuurillisia tekijöitä päihdekasvatukseen liittyen. Tulokset saattavat monien mielestä olla hyvinkin yllättäviä.

Lännestä itään
Venäjänsukuisissa perheyhteisöissä perheen ja yhteisön etu on vahvasti yksilöä voimakkaampi toisin kuin meillä kantasuomailaisilla, jotka korostamme hyvinkin paljon yksilön arvoja, valintoja ja etuja. Länsimaisessa kulttuurissa yksilö on vastuussa ensisijaisesti itsestään, ja yksilön käytökseen ja valintoihin perhe voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämä pätee myös lapsiin. Venäläisissä perheissä kuitenkin yksilö toimii aina osana kokonaisuutta ja edustaa koko perhettä. Perheyhteisöt ovat myös huomattavasti tärkeämpiä ja läheisempiä kokonaisuuksia. Yksilölle asetetaan melko tiukkojakin normeja ja sääntöjä, joita noudattaa. Yhteisen edun nimissä perhe voi jopa puuttua yksilön valintoihin ja toimintatapoihin. Tämä näkyy selkeästi myös päihdekasvatuksessa.

Päihdekeskustelussa on nähtävissä huomattavia eroja venäjänsukuisten ja kantasuomalaisten perheiden välillä. Yksilöä korostavassa länsimaalaisessa kulttuurissa ajatellaan usein, että ihminen vahingoittaa päihderiippuvuudellaan ensisijaisesti itseään ja välillisesti tämän perhettä ja muita läheisiä. Venäläinen ajattelutapa taas korostaa, että yksilön päihdeongelma vahingoittaa ennen kaikkea perhettä, ja ongelman vaikutukset ovat paljon laajempia. Jos tieto perheenjäsenen päihdeongelmasta leviää perheyhteisön sidosryhmille, muut tulkitsevat perheen epäonnistuneen. Sosiaaliset paineet ovat siis valtavat verrattuna moniin kantasuomalaisiin perheisiin.

Turvallisessa kuplassa
Tutkimuksessa olevilla perheillä oli kaikilla suhteellisen jyrkkä suhtautuminen alkoholiin ja muihin päihteisiin. Päihteinä pidettiin alkoholin, tupakan ja huumeiden lisäksi myös muita riippuvuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten energiajuomia, sokeria ja roskaruokaa. Alkoholikeskustelussa tuli ilmi vahva lasten ja aikuisten jaottelu: alkoholi kuuluu lapsille vasta, kun heidät nähdään aikuisina. Venäläisessä yhteisössä lapsen status saattaa poistua vasta 25-vuotiaana tai myöhemminkin. Jo aikuisetkin lapset eivät juo alkoholia vanhempiensa nähden ja usein kieltäytyvät alkoholijuomista, vaikka niitä heille avoimesti tarjottaisiinkin. Osassa perheitä luodaan myös kuvaa päihteettömästä maailmasta, missä lapsilla ei ole minkäänlaista kosketusrajapintaa päihteisiin.

Lapset pidetään kiireisinä harrastusten parissa, jotta lapsille ei tule toimettomia hetkiä, jotka ovat otollisia päihdekokeiluille. Vanhemmat ovat vahvasti osallisena lasten harrastuksissa ja perheet tekevät aktiviteetteja paljon yhdessä.

Venäläisissä perheissä vallitsee hyvin suojattu ilmapiiri ja tuomitseva asenne alkoholinkäytön suhteen. Useat haastateltavat oli kasvatettu siihen, että alkoholia voi nauttia muualla, mutta ei koskaan vanhempien silmien alla. Toisaalta vanhemmatkin vieroksuvat jyrkästi alkoholin käyttöä lasten nähden. Juhlatilanteet nähdään sopivina tilaisuuksina tarjota vanhemmille lapsille alkoholia, mutta konsensuksena on, että lapsen ei kuulu juoda juomaa vanhempien nähden.

Esimerkkien kautta kasvatusta
Haastateltavien mielestä paras tapa opettaa lapsille päihteistä on hyvien ja huonojen esimerkkien kautta. Kotona pyritään antamaan hyviä, mallikkaita esimerkkejä kohtuukäytöstä ja usein myös absolutismista. Huonoja esimerkkejä annetaan kodin ulkopuolella esimerkiksi humalaisista ihmisistä pelottelun muodossa. Päihteidenkäytön seurauksilla pelottelu koetaan venäläisissä perheissä muutenkin tehokkaana kasvatuskeinona.

Haastateltavat vanhemmat toivoisivat lastensa kokeilevansa päihteitä, kuten alkoholia, ensimmäistä kertaa kotona, hallitussa ympäristössä. Ristiriitana kuitenkin on, että lasten ei ajatella olevan sopivaa käyttää päihteitä vanhempien läsnäollessa. Myös alkoholin kohtuukäytöstä haluttaisiin valistaa, mutta perheissä alkoholin käyttöä piilotellaan, koska lasten ei ajatella kuuluvan saada kosketusta alkoholiin kotona. Näin ollen kohtuukäytöstä on vaikea näyttää hyvää esimerkkiä. Vanhemmat siis kamppailevat omien arvojensa sekä kehittyvän, koko ajan muuttuvan elinympäristön välillä.

Vanhempainilloista voimavara
Joensuun alueella venäläistaustaisia vanhempia on ollut vaikea osallistaa päihdekasvatustilaisuuksiin. Oman elämän kiireellisyyden lisäksi kielimuuri koettiin vaikeaksi asiaksi: omien näkemysten esiintuominen ja keskusteluun osallistuminen on hankalaa ja puutteellinen kielitaito koetaan nolona asiana. Monella perheellä oli vanhempainilloista myös ahdistavia kokemuksia. Venäjällä perheiden ja lasten asioita ruoditaan kaikkien kuullen, joten julkisen nolaamisen pelko on myös olemassa. Ratkaisuna voisi olla luoda rentojen vanhempainiltojen kautta osallistava, avoin ja lämmin ilmapiiri, jotta päihdekasvatuksesta voidaan puhua vailla jännitteitä tai nolautumisen pelkoa.

Tutkimuksessa nousi ilmi, että monet vanhemmat kokivat päihdekasvatuksen olevan tarpeetonta. Perusteluna oli, että vanhemmat eivät ole huomanneet lastensa käyttävän päihteitä. Tämä selittyy jo aiemmin mainitulla päihteettömällä kuplalla, joka perheiden sisällä luodaan. Samalla kuitenkin vanhemmat tiedostavat, että perheen ulkopuolinen maailma ja mediat altistavat lapset päihteille.

ånni-hanke vastaamaan haasteisiin
Kasvu- ja elinympäristön tuomat potentiaaliset vaarat saivat monet vanhemmat pohtimaan päihdekasvatuskeskusteluun osallistumisen hyötyjä. Vanhemmat toivoivat tämän kaltaisilta tilaisuuksilta uutta erityisalojen tarjoamaa tietoa. Vaikka vanhempien ja koulun väliseen kommunikaatioon oltiin tyytyväisiä, toivottiin päihdekasvatukseen liittyviltä tilaisuuksilta jotain enemmän. ånni-hanke pyrkii tarjoamaan juuri tämän kaltaista tietoa, jota kasvattajat voivat konkreettisesti hyödyntää päihdekeskusteluissa ja -kasvatuksessa.

ånni-hankkeessa kehitetään malleja ja työkaluja niin vanhempien, kuin ammattikasvattajienkin päihdekasvatustyön tueksi.

*****

Tutkimuksen toteutti helsinkiläinen etnografisiin tutkimuksiin erikoistunut Kenno. Tutkimuksen teettäminen oli osa kulttuurisensitiivistä päihdekasvatusympäristöä kehittävän ånni-hankkeen toimintaa. Lisätietoa ånni-hankkeesta antaa projektipäälikkö Anne Ahlefelt: anne.ahlefelt@ehyt.fi, puh. 050 373 3120.


Lähde: http://ånni.fi
Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика