№ 9-10 ( 111-112 ) 2015



Voiko terveyspalveluja hakea muista EU-maista?

Kiireellisissä tapauksissa (esim. matkailun yhteydessä) tulee aina voida saada hoitoa toisessa EU-maassa. Suomessa asuva henkilö voi myös tietyin edellytyksin hakeutua terveyspalveluiden asiakkaaksi toisessa EU-maassa ja saada hoidosta aiheutuneet kustannukset korvatuiksi.

EU-tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että terveyspalvelutkin kuuluvat palveluiden tarjoamisen ja vastaanottamisen vapauden piiriin. Näin ollen siirtyminen toiseen EU-maahan saadakseen hoitoa on periaatteessa tämän vapauden kattama, joskin oikeutta korvauksen saamiseen asuinvaltiolta voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa. Asiaa säännellään nykyään EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nojautuvissa asetuksessa vuodelta 2004 (tuli voimaan vuonna 2010) ja direktiivissä vuodelta 2011.

Jos sairastuu äkillisesti tilapäisen oleskelun aikana toisessa EU-maassa tai ETA-maassa (Norja, Islanti ja Liechtenstein) tai Sveitsissä, saa aina hoitoa samoin eduin ja kustannuksin kuin muutkin ko. maan asukkaat Kelan antamalla eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Jos taas hakeutuu terveyspalvelujen asiakkaaksi toiseen EU-maahan tai ETA-maahan tai Sveitsiin, voi Kela jälkikäteen tietyin edellytyksin korvata osan kustannuksista. Siirtymiseen toiseen maahan voi etukäteen pyytää Kelalta ennakkolupaa. Jos lupa myönnetään, asiakas joutuu toisessa maassa annetusta hoidosta maksamaan vain paikallisen asiakasmaksun. Lupa siirtymiseen toiseen jäsenvaltioon on myönnettävä, jos tarvittava hoito kuuluu asuinvaltion lainsäädännössä säädettyihin etuuksiin ja jos henkilölle ”ei voida antaa tällaista hoitoa lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa, ottaen huomioon asianomaisen senhetkinen terveydentila ja sairauden todennäköinen kulku”.

Tarkempia tietoja antaa Kelan rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste (www.kela.fi/yhteyspiste).

 

Lähde: EU ja käyrät kurkut – Tosiasioita urbaanilegendojen sijaan.

Schuman-Seuran julkaisuja, n:o 4, 2015

Venäjännös: Lidia Popova

 

Яндекс.Метрика