• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 10 ( 102 ) 2014

Ikääntyvät maahanmuuttajat uudessa kotimaassa

Moninaisuuden ja monikulttuurisuuden tärkeyttä ja rikkautta voidaan tuskin koskaan liikaa korostaa! Olen erityisen iloinen siitä, että olen saanut olla opiskelujeni tiimoilta työharjoittelussa Monikko ry:n ikääntyville maahanmuuttajille suunnatussa Paloma-projektissa, jonka tavoitteena on yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa rakentaa pysyvä asuinalueittainen toimintamalli ikääntyvien maahanmuuttajien hyvinvoinnin lisäämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Minulle itselleni tärkeä asia tässä harjoittelussa on ollut se, että projektin monikulttuurisuustyössä huomioidaan nimenomaan ikääntyneet, joilla on muutenkin tutkitun tiedon valossa suuri vaara syrjäytyä ja jäädä jopa palvelujen ulkopuolelle. Usein maahanmuuttajista puhuttaessa, kotouttamissuunnitelmaa tehtäessä sekä eri lakeja säätäessä huomioidaan erityisesti juuri lapsi- ja perhetyö, mutta ikääntyneet jäävät vähemmälle huomiolle.

Lain mukaan kunnalla on vastuu palvelujen järjestämisestä ikääntyneille. Olen harjoitteluni aikana pohtinut paljon sitä, löytyykö palveluntarjoajilta riittävästi kulttuurisensitiivisyyttä ja kompetenssia kohdata ikääntyneitä maahanmuuttajia, erityisesti sellaisia jotka ovat tulleet Suomeen ikääntyneenä. Usein nämä ihmiset tulevat maista, joissa ei välttämättä ole ollenkaan sellaista julkista palvelujärjestelmää kuin Suomessa. He eivät siis lähtökohtaisesti ole tietoisia, tai osaa edes kuvitella tai vaatia, palveluja jotka heille uudessa kotimaassa lain mukaan kuuluvat. Haasteena on saada tieto kaikkien ikäihmisten ulottuville, sekä maahanmuuttajien että kantaväestön.

Ikääntyvät maahanmuuttajat koetaan usein jopa rasitteena yhteiskunnalle, koska he eivät ole ns. tuottavia yksilöitä, eli eivät tuo verotuloja asuinkuntaansa. Kunnilla ei myöskään ole velvoitetta järjestää kotoutumiselle tärkeää kielikoulutusta yli 65-vuotiaille maahanmuuttajille. Monikko ry:n Paloma-projektilla on suuri merkitys juuri näiden asioiden esilletuojana. Paloma-projektissa ihmiset kohdataan kokonaisvaltaisesti, jolloin myös palvelutarpeet tulevat moninaisesti huomioiduksi. Projektista pyritän rakentamaan pysyvä toimintamalli, jota pyritään levittämään myös muihin kuntiin.

Olen myös pohtinut ihmisen kohtaamista yksilötasolla. Vanhustyössä on kohdattava jokainen ihminen persoonana, kulttuuritaustasta tai muista tekijöistä riippumatta ja millään tasolla yleistämättä. Monikulttuurisuudesta ja moninaisuudesta puhuttaessa on muistettava katsoa ihmistä holistisesti, kokonaisuutena. Huomioon otettavia asioita on muitakin kuin kansallisuus: kokonaisuuteen vaikuttavat myös mm. yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asema, koulutustausta, ikä, harrastukset, uskonto ja seksuaalinen suuntautuneisuus. Näitä aiheita käsiteltiin Ikääntyminen uudessa kotimaassa —seminaarissa, joka järjestettiin Jyväskylässä 6.11. Seminaarissa oli puhujia mm. Tampereen yliopistosta, Kuntoutussäätiöstä, Eläkeläiset ry:stä Helsingistä, Daisy Eläkeläiset ry:stä Turusta ja Monikko ry:stä. Kuulimme esitelmän myös siitä miten Frankfurtissa on toteutettu kulttuurisensitiivisyyttä ja moninaisuusajattelua vanhusten palveluasumisessa.

Olen huomannut työssäni, että ikääntyvien ihmisten ongelmat ovat samanlaisia kantaväestön ja maahanmuuttajien keskuudessa. Monet kärsivät yksinäisyydestä, joka pahimmillaan johtaa syrjäytymiseen ja masentumiseen. On haasteellista saada ikääntyneet ihmiset, erityisesti maahanmuuttajat, päiväkeskuksiin ja osallistumaan toimintaan. Paloma-projekti tekee mielestäni uraauurtavaa työtä järjestäessään mielekästä tekemistä. Maahanmuuttajien määrä lisääntyy jatkuvasti, ja on myös huomioitava, että tämän päivän keski-ikäiset ovat tulevaisuuden ikääntyneitä.

Monikko ry:n Paloma-projektin monitahoiset yhteistyökumppanit ja verkostot ovat yhä laajenemassa. Pidän erityisen tärkeänä yhteistyötä Jyväskylän kaupungin kanssa. Monikko ry:n Paloma-projektin nimi tulee samannimisestä linnusta. Symbolin mukaan uskon Paloman-projektin liitävän ja kehittyvän koko keskinäisessä Suomessa!

Kirjoittajat: Teija Pollari ja Anu Kumpulainen

Kuvat: Alina Ahtamo ja Kari Hiekkala

Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös