• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 9-10 ( 71-72 ) 2011

Teddynallen historia

En varmaankaan erehdy sanoessani, että jokaisella meistä oli lapsena teddynalle leluna. Eikä ole väliä minkä kokoinen ja minkä värinen nalle oli - se oli omistajalleen rakas lelu monien vuosien ajan. Tytöt ja pojat eri puolilla maailmaa nukahtavat rauhassa omissa sängyissään puristaen teddykaveriaan tiiviisti rintaansa vasten. Myös minun jo kauan sitten aikuistuneella pojallani on sellainen nalle - muisto lapsuudesta. Tuo hyväntahtoinen lempeä eläin ei millään tavalla muistuta metsän julmaa isäntää. Haluan korostaa, että nallet ovat yhtä suosittuja sekä lasten että aikuisten keskuudessa.

Teddykarhun synnyn taustalla oleva Clifford Berrymanin pilapiirros

Leikkikalun historiaa

Entä tietävätkö kaikki, mistä tämä leikkikalu on kotoisin ja millainen sen historia on? Teddynallen historian juuret ulottuvat 20. vuosisadan ensimmäiselle vuosikymmenelle, Amerikkaan. Kerran, vuonna 1902 taiteilija Clifford Berryman julkaisi Washington Post -lehdessä pilapiirroksen Amerikan presidentistäTheodore Rooseveltistä. Se perustui tositapahtumaan eli presidentin epäonnistuneeseen karhunmetsästykseen. Piirroksessa karhu ei näyttänyt lainkaan pelottavalta, päinvastoin; se oli pieni, huvittavannäköinen karhunpoikanen, jolla oli pyöreät silmät ja suuret korvat. Kuvan saama reaktio oli täysin yllättävä; amerikkalaiset osoittivat suurta kunnioitusta presidenttiään kohtaan, ja he pitivät kovasti myös karhunpoikasesta.

Sanotaan, että ideat leijailevat ilmassa. Näin toimi eräs yritteliäs ihminen; hän laittoi kynttiläkauppansa ikkunaan esille vaimonsa ompeleman nallen. Kaupan ikkunan edustalle alkoi kerääntyä ihmisiä, ja monet halusivat ostaa sellaisen lelun. Siitä alkoi nallejen tuotanto. Tuon kaupan omistaja oli Morris Michtom (luulen, että se ei ole oikea nimi, vaan salanimi), ja hän oli lähtöisin Venäjältä.

Myöhemmin, kun kauppa kävi jo täyttä vauhtia, tarinan mukaan hän rohkeni kirjoittaa presidentille kirjeen pyytäen lupaa antaa nallen nimeksi Theodore eli lyhyemmin Teddy. Lupa myönnettiin, ja pian hän avasi leikkikaluja valmistavan Ideal Novelty and Toy Co -nimisen yrityksen. Siitä lähtien plyysinalleja on koko maailmassa nimitetty teddykarhuiksi, teddy bears.

Vuonna 1903 suurempi yritys, Butler Brazzers (joka toimi vuoteen 1984 saakka), teki Michtomin kanssa sopimuksen plyysinallejen massatuotannosta. Huomattakoon, että Michtom teki virheen: hän ei hakenut lelulleen virallista patenttia, ja sen vuoksi monet yritykset käyttivät tätä loistavaa ideaa hyväkseen ja alkoivat myös valmistaa plyysinalleja. Lelunallesta tuli hyvin suosittu. Tosin alussa lelua valmistettiin oikeasta turkiksesta ja kalliista kankaista, mutta pian kalliista materiaaleista luovuttiin lelun suuren kysynnän ja massatuotannon takia. Sitten nalleja alettiin valmistaa plyysistä, kankaasta, jota käytettiin ennen kaikkea huonekalujen verhoiluun.

Margarete Steiff

Oikeudenmukaisuuden nimissä pitää kertoa myös se, että suunnilleen samaan aikaan itävaltalainen yritys Steiff Company alkoi valmistaa samanlaista lelua Euroopassa, jossa siitä myöskin tuli nopeasti suosittu, ja siitä alkoi varsinainen nallebuumi. Margarete Steiffin perustama Steiff Company valmisti vuodesta 1903 alkaen 975 000  teddynallea!

On vaikea sanoa, kumpi näistä tarinoista on enemmän totuudenmukainen, mutta nallesta kuitenkin pidetään koko maailmassa ja sitä nimitetään teddyksi.

Nallen syntymäpäivä

Teddynallella on jopa oma syntymäpäivänsä. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Skandinavian maissa vietetään Teddynallen syntymäpäivää lokakuun 27. päivänä. Venäjä ei myöskään ole jäänyt tässä asiassa jälkeen muusta maailmasta, ja venäläistä Teddynallea juhlitaan marraskuun 19. päivänä. Tuolloin järjestetään yleensä myös Teddymania-näyttely. Nyt myös teillä on mahdollisuus viettää tätä päivää (voitte valita itsellenne sopivan päivän), jos teidän kodissanne asustaa tämä sympaattinen lelu.

Kuinka teddykarhu on muuttunut vuosien myötä

1930-luvulla, teknisen kehityksen myötä valmistajat keksivät tehdä mekaanisen, vedettävän nallen ja hieman myöhemmin 50-luvulla ilmestyi jopa ”puhuva” nalle. Nykyään kauppojen hyllyillä voi nähdä valtavasti erilaisia nalleja, ja ne osaavat tehdä erilaisia asioita: kävellä, rummuttaa, kääntää päätä ja myös laulaa lauluja, puhua jne, niin että tuntuu lähes mahdottomalta luetella tämän hauskan lelun kaikkia taitoja. Parempi käydä itse lelukaupassa ja valita itselleen ja ystävilleen tai läheisilleen sellainen nalle, joka tuntuu itsestä sympaattiselta ja mukavalta ja tuo iloa.

Nallet museoiden vetonaulana?

Ehkä teitä hämmästyttää kuulla, että maailmassa on yli 20 museota, joissa tärkein näyttelyesine on teddy-nalle. Yksi näistä museoista sijaitsee Isossa-Britanniassa Stratford-upon-Avonin kaupungissa. Museo on ollut olemassa yli 20 vuotta. Siellä on ollut vaikka minkälaisia nalleja! Kaikkein vanhin nalle on valmistettu vuonna 1904! Ja kaikkein suurin, 3,3 metrin korkuinen nalle, on ”työskennellyt” museon ovenvartijana. Sen on museolle lahjoittanut tunnettu näyttelijä Rowan Atkinson, joka tunnetaan paremmin Mr. Beanina. Toinen hyvin tunnettu museo sijaitsee Etelä-Koreassa, ja sen kokoelmiin on koottu yli 1000 erilaista näyttelyesinettä eli teddynallea. Kunpa pääsisi sinne näkemään omin silmin tämän suurenmoisen kokoelman! Se on varmaan hyvin mielenkiintoinen!

Jopa tunnetussa Christie'sin huutokauppakamarissa järjestetään välillä huutokauppoja, joissa myydään vain teddynalleja.

Aivan, on olemassa ihmisiä, jotka keräävät nalleja! Eikä vain teddynalleja, vaan muistakin materiaaleista tehtyjä nalleja.

Teddy on kirjojen, piirrettyjen elokuvien ja laulujen sankari

Kaikki eivät varmaankaan ole kuulleet nallemuseoista, mutta sen sijaan kaikki tuntevat lastenkirjoja, joiden päähenkilönä on karhunpoikanen. Itse asiassa karhunpoikasista on kirjoitettu noin neljäsataa kirjaa. Ensimmäinen kirja ilmestyi Amerikassa vuonna 1907, ja sen kirjoitti Elis Sklott. Kaikkein kuuluisin nallekirja on varmaankin englantilaisen kirjailijan Alan Aleksandr Milnen Nalle Puh (1926). Kirjailijan pojalla Christopher Robinilla oli myös teddynalle.

Kirjojen lisäksi karhunpoikanen on suosittu hahmo lauluissa, piirretyissä elokuvissa ja elokuvissa. Walt Disney loi Aleksander Milnen teoksen pohjalta piirretyn elokuvan, jota lapset ovat rakastaneet jo monien sukupolvien ajan. Neuvostorunoilija Agnija Barto kirjoitti hieman surumielisen nelisäkeisen runon karhunpoikasesta:

Nalle tippui lattialle,
siltä irtos tassu.
Vaan en hylkää nalleani,
se on hyvä ja hassu.

Olympialaisten päättäjäiset
Kuva: Sergey Guneev

Teddynalle on näköjään ollut mukana vaikka missä! Se on ollut jopa olympialaisten symbolina! Kyllä, kyllä, juuri niin! Kesällä 1980 Moskovassa pidettiin 22. kesäolympialaiset. Olympiakisojen symbolina oli viehättävä teddynalle. Kisojen viimeisenä päivänä järjestetyissä juhlallisissa päättäjäisissä valtava nalle kohosi katsojien yllätykseksi taivaalle laulun sanojen saattelemana. Ilmapallot tempasivat sen mukanaan korkeuksiin. Monien katsojien silmissä oli kyyneleitä.

Sellainen se siis on, teddynalle, jota kaikki rakastavat ja joka on ilahduttanut aikuisia ja lapsia jo yli sadan vuoden ajan! Nyt me tiedämme mistä kaikki alkoi. Teddynallesta voi kertoa hyvin pitkään ja mielenkiintoisesti, sillä jokaisessa maassa valmistetaan hyvin erilaisia ”karhunpoikasia” ja jokaisella on oma historiansa, mutta niiden ”esi-esinallen” historia alkoi siitä ensimmäisestä, vuonna 1902 valmistetusta nallesta.

Tatjana Sojunen
Suomennos:
Sisko Manninen

Lähteet:
http://ru.wikipedia.org/
http://www.citytoys.ru/
http://100dorog.ru/guide/sightseeing/4064351/

Kuvat:
http://ru.wikipedia.org/
http://en.wikipedia.org

Siirry ylös