2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 9-10 (71-72)


№ 8 (70)


№ 7 (69)


№ 5-6 (67-68)


№ 4 (66)


№ 3 (65)


№ 2 (64)


№ 1 (63)

№ 8 ( 70 ) 2011

Piano on elämäni

Olen syntynyt Venäjällä, Pietarissa. Opiskelin pianonvirittäjäksi ja hieman myöhemmin hankin bibliografin koulutuksen. Olin töissä Venäjän Kansalliskirjastossa. Suoritin jatko-opintoni Pietarin kulttuuriakatemiassa (nykyään Pietarin kulttuurin ja taiteen yliopisto) ja puolustin kandidaatin väitöskirjaani. Siitä lähtien olen opettanut eri korkeakouluissa Pietarissa, samalla tein pianonvirittäjän ja entisöijän töitä mm. J. Beckerin pianotehtaalla, Pietarin konservatoriossa, musiikkiopistossa ja konservatorion koulussa sekä Pedagogisen yliopiston musiikkitiedekunnassa.

Muutto Suomeen

Minä ja vaimoni saimme tietää inkerinsuomalaisten paluumuuttoohjelmasta ja odotimme muuttojonossa noin 12 vuotta. Pystyimme muuttamaan vasta kaksi vuotta sitten. Ennen muuttoa matkustelimme Suomessa, sillä pidämme täkäläisestä elämästä; ilmasto muistuttaa Pietarin ilmastoa, ja Suomi on rauhallinen, ystävällinen, rauhaarakastava ja turvallinen maa. Myös lapsemme ihastuivat Suomeen. Ensin meidän kertomustemme perusteella, ja sitten myöhemmin he itsekin vakuuttuivat siitä, miten hyvä maa tämä on. Lapset käyvät mielellään suomalaista koulua, eivätkä enää ajattele asuvansa jossain vieraassa maassa.

Aloimme vaimoni kanssa opiskella suomen kieltä kolme vuotta ennen muuttoa; menimme kursseille, joita Inkerin Liitto järjesti Pietarissa. Suurenmoiset opettajat ja miellyttävä kanssakäyminen edistivät suuresti kielenopiskelua. Sitten laitoimme myös vanhimman pojan kouluun, jossa suomea opiskeltiin syventävästi. Se auttoi häntä Suomessa paljon, ja hän sopeutui kouluelämään melko nopeasti. Minä kävin Suomessa maahanmuuttajille järjestetyillä kielikursseilla. Tietenkin tapahtui myös kömmähdyksiä, kuten kaikilla vieraita kieliä opiskelevilla. Esimerkiksi kerran puhuessani siitä, että pianoon pitää vaihtaa viritystappi, käytin sanaa viritystukki.

Onnistuin saamaan ammattia vastaavaa työtä, mutta en kuitenkaan heti. Ensimmäisessä työhaastattelussa suomen kielen opettajani Terho Aronen auttoi minua paljon: hän itse tarjoutui järjestämään tapaamisen ja oli sitten tulkkina. Olen siitä hänelle syvästi kiitollinen! Kun olin jo hieman totuttautunut Suomeen, lähettelin noin puolen vuoden ajan kirjeitä pianokorjaamoihin ja myös pianonvirittäjille tarjoten itseäni avustajaksi. Valitettavasti en saanut yhtään vastausta, en edes kieltävää. Siitä «säikähtäneenä» ja pyrin Kymenlaakson ammattikorkeakouluun opiskelemaan puutekniikkainsinööriksi. Ja lähes samaan aikaan sain vastauksen Kotkan kaupungin musiikkikoulusta. Syksystä 2010 lähtien olen työskennellyt siellä pianonvirittäjänä. Työtä ei ole paljon, mutta olen tästäkin iloinen - taitoni eivät ruostu.

Pianomestari ja historioitsija

Vuonna 1991 aloin koota materiaaleja venäläisten pianomestareiden katalogia varten. Jokainen aktiivisesti työskentelevä pianonvirittäjä on varmaan huomannut tuonkaltaisen katalogin tarpeellisuuden törmätessään jatkuvasti pianonomistajien kysymyksiin: Kuka on tehnyt tämän soittimen? Missä se on tehty? Minä vuonna? Millainen sen historia on? Ja jos kysymyksiin kuka ja missä vielä pystyykin vastaamaan vain etikettiä osoittamalla, niin muihin kysymyksiin suurin osa virittäjistä pystyy vastaamaan vain joko levittelemällä valitellen käsiään tai kertomalla soittimesta jonkun mielenkiintoisen kertomuksen, jolla ei ole mitään yhteistä todellisuuden kanssa.

On käynyt ilmi, että tutkimukseni on tarpeen muillekin kuin pianonvirittäjille. Vakuutuin siitä, kun osallistuin J. Beckerin flyygelin № 14028 restaurointiin. Flyygeliä oli säilytetty Pietarin konservatoriossa ja se oli rekisteröity P. I. Tšaikovskin flyygeliksi. Minä sain selville, että kyseinen flyygeli ei mitenkään ollut voinut kuulua säveltäjälle, koska se oli valmistettu kaksi vuotta myöhemmin. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että samanlaisia tarinoita voi kuulla muissakin venäläisissä museoissa.

Nyt siitä on kulunut 20 vuotta, ja työn tuloksena on syntynyt kuvitettu katalogi Venäjän imperiumin ajan (1725-1918) soitinrakentajafirmoista ja musiikkimestareista, ja katalogi sisältää lähes 1000 nimeä. Katalogin kokoamisen ansiosta selvisi vielä sekin, että parhaillaan vietetään venäläisen pianomestarin Jacob Beckerin 200-vuotisjuhlaa. Becker tunnetaan hyvin sekä Venäjällä että ulkomailla, mm. Suomessa. Tämän tapahtuman kunniaksi Moskovassa järjestettiin konserttisarja, josta voi lukea täältä: www.forumklassika.ru/showthread.php?t=71732&page=13&p=1160571#post1160571

Venäjällä ja Suomella on yhteinen historia ja kulttuuri. Jopa pianonrakentamisessa voidaan nähdä molemminpuolista vaikutusta ja perehtyneisyyttä. Esimerkkinä mainittakoon, että Lappeenrannassa asunut suomalainen L. Schtürzwage perusti pianotehtaan Moskovaan, ja hänen flyygeleitään myytiin kaikkialla. Säveltäjä A. P. Borodin omisti yhden tämän tehtaan valmistaman flyygelin. Kuitenkin J. Beckerin flyygelit olivat tunnetumpia Venäjän keisarikunnassa; niitä myytiin myös Suomessa ja niitä löytyy yhä edelleen suomalaisista kodeista. Toivon, että J. Beckerin pianojen omistajat kiinnostuvat omien soitintensa historiasta, ja ehkäpä joku vaikka ilmoittaa minulle erityisen mielenkiintoisista ja arvokkaista pianoista sekä jatkaa niiden vaalimista jälkeläisiä varten (www.pianoexpert.fi ).

Maxim Sergeev (Peipponen)

Siirry ylös