№ 4 ( 66 ) 2011

Matka Volgan mutkaan suomalaisten juurille

Matkustelulla ja kaupalla Suomen ja Venäjän välillä on pitkät perinteet. Aina 1800-luvun puolesta välistä Venäjän vallankumoukseen saakka yhteistyö oli hyvin vilkasta. Suomalaisia asui ja työskenteli mm. Pietarissa jopa 24 000 - nyt heitä on noin 5000 - ja paljon venäläisiä asui ja vieraili Suomessa.

Maamme asema oli muuttunut vuodesta 1809 alkaen Tukholman ”takamaasta” Pietarin ja keisarillisen Venäjän ”etupiiriksi”. Me tunsimme toisemme ja olimme monipuolisessa kanssakäymisessä ei vain Pietarin ja Petroskoin alueilla, vaan myös muualla Venäjällä. Tältä ajalta lienee sanonta ”Kyllä Siperia opettaa”. Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta omine lakeineen ja rahoineen, kuitenkin osana Venäjän keisarikuntaa.

Opimme tuntemaan suomalais-ugrilaiset kansat Volga-joelta Uralille saakka. Kieli- ja kulttuuritutkijat olivat perehtyneet heidän elämäänsä ja historiaansa. Myös Tverin alueen karjalaisten, Pietarin ympäristön inkeriläisten ja Aunuksen alueella asuvien vepsäläisten kieli ja elämäntavat olivat tunnettuja. Neuvostoliiton aikana tutkimustyö väheni ja maiden välinen matkailu oli hyvin säänneltyä ja ohjattua.

Tavallisten ihmisten yhteydet Suomesta Venäjälle avautuivat merkittävästi uudelleen vasta 1990-luvun alussa, ensin kulttuuri- ja kielitutkijoille, luterilaisen kirkon lähetystyölle ja myöhemmin turisteille. Aluksi matkat suuntautuivat Venäjän Karjalaan ja Pietarin alueelle ja myöhemmin Volgan suomensukuisten kansojen keskuuteen. Aloimme tulla tutuiksi, ja Venäjän kansojen kirjo ja kulttuuri alkoivat avautua.


Taidegalleria Joškar-Olassa

Jyväskylästä Marinmaalle sukuloimaan

Kokosimme innokkaina runsaan 20 hengen ryhmän Jyväskylän seudulta matkustaaksemme junalla Marinmaalle, josta emme paljon tienneet. Ennakkoluulottomasti lähdimme toukokuussa 2006 Pietarista kohti Kirovia, josta jatkoimme bussilla Joškar-Olaan. Siellä meitä odottivat yliopiston suomen kielen opiskelijat. Heidän opastuksellaan tutustuimme kaupunkiin ja yliopistoon. Perehdyimme marin kieleen ja sen asemaan, kulttuuriin ja historiaan. Juna- ja bussimatkoilla ja Joškar-Olassa avartui myös käsityksemme venäläisestä elämästä ja ihmisistä ja siitä, mitä olimme aikaisemmin kokeneet Pietarin ja Karjalan retkillä.

Ryhmämme oli ensimmäinen turistiryhmä, joka vieraili Marinmaan Morkin alueen Šorunžan perinnekylässä. Tutustuimme siellä vanhaan luontouskontoon, marilaiseen kouluun ja käsityöperinteeseen. Asuimme perheissä ja nautimme heidän vieraanvaraisuudestaan. Kokemus oli meille mieleenpainuva, oli kuin olisimme tehneet matkan omaan suomalaiseen menneisyyteemme. Tämä kylä ja sen asukkaat olivat olleet jo usean vuoden Helsingin yliopiston ja Gastren-instituutin kulttuuritutkimuksen kohteena, joten meitä odotettiin ja meidät otettiin lämpimästi vastaan.

Palasimme tältä viiden päivän matkalta Kazanin kautta junalla Moskovaan ja Pietariin. Matka tutustutti meidät kielisukulaiskansaan, joka on säilyttänyt omaa kulttuuriaan monien muiden kulttuurien, uskontojen ja vallan vaikutuksessa. He elävät sovussa venäläisten ja tataarien kanssa, vaikka maaseudulla kukin asuukin pääosin omissa kylissään. Kazanissa, joka on marilaisille lähin suurkaupunki, tutustuimme Kremlin alueeseen ja saimme yleiskuvan vauraasta Tatarstanin pääkaupungista, jossa on monia kirkkoja ja uskontoja.

Matkan jälkeen yhteydenpito Joškar-Olan suomen kielen opiskelijoihin jatkui eri viestimien välityksellä. Vuoden kuluttua kahdeksan opiskelijaa saapui viikoksi Suomeen kielikylpyyn ryhmämme kutsumana. Myöhemmin osa heistä tuli kesätöihin ja kielikurssille Suomeen. Näin marilaisten Suomen ystävien piiri laajeni, ja halu tutustua Marinmaahan ja Tatarstaniin kasvoi.


Šorunžan kylän kirjastolle lahjoitettiin Keski-Suomi -kirja

Kulttuurikokemuksia omatoimimatkalla

Toiselle matkalle Volga- ja Kamajoen risteysalueelle lähti kahdeksan ihmisen ennakkoluuloton ryhmä ns. omatoimimatkalle. Osa heistä ei ollut käynyt Venäjällä kertaakaan. Pietarista alkanut 23 tunnin junamatka Kazaniin sujui odotettua paremmin, ja palvelut junassa pelasivat hyvin. Perillä meitä odottivat nuoret ystävämme. He olivat järjestäneet tiiviin viiden vuorokauden ohjelman Marinmaalla ja Kazanissa. Käytössämme oli pikkubussi koko ajan. Olimme kaksi yötä Joškar-Olassa tutustuen kaupunkiin, ja vierailimme Uusi Torjalin kunnassa, jossa meidät otettiin vastaan päiväkodissa. Sinne oli järjestetty marilaisen musiikin, tanssin ja ompelutaidon esittelytilaisuus. Meidän vierailumme huomioitiin myös Mari Elin alueellisessa televisiossa.

Yhden yön vietimme myös Šorunžan kylässä, jossa asuimme perheissä viettäen marilaista viikonloppua. Vierailu marilaisessa maalaiskylässä ja uhrilehdossa on aina mieleen jäävä kokemus, niin nytkin.

Kazanissa olimme kaksi yötä tutustuen ortodoksisiin ja luterilaisiin kirkkoihin ja suureen moskeijaan. Myös risteily Volgalla ja suuri Kazanin sinfoniaorkesterin laulukonsertti kuuluivat ohjelmaamme. Kazanin yliopisto, joka on yksi Venäjän vanhimmista ja arvostetuimmista yliopistoista, valaisi Kazanin merkitystä monien kulttuurien historiallisena kohtauspaikkana.

Kosketuksen venäläiseen runouteen saimme Jevgeni Jevtušenkon lausuessa omia runojaan konsertin väliajalla. Kazanissa, joka on nykyään ns. Venäjän III pääkaupunki, näimme kuuluisan venäläisen bassolaulajan Fjodor Šaljapinin patsaan ja hänelle omistetun uuden konserttisalin, mikä ihmetytti hieman. Šaljapinhan syntyi Kazanissa ja nousi suureksi bassolaulajaksi Pietarissa, jossa hänen kotimuseonsa sijaitsee. Hän pakeni vallankumousta Pariisiin, kuoli siellä, ja sinne hänet haudattiin.

Matkalla oppaina ja tulkkeina toimineet suomen kielen opiskelijat halusimme Kazanissa jo vapauttaa, kiitimme heitä ja jatkoimme ns. omin päin. Tulimme hyvin toimeen venäjän ja englannin kielellä. Tärkeää oli, että yksi ryhmästä osasi venäjää. Näin meidän oli helppo liikkua ja perehtyä kohteisiin. Sama pätee myös Suomessa; on hyvä osata ainakin vähän suomea, jotta voi lähestyä ja aloittaa keskustelun. Tämän jälkeen on helpompaa saada yhteys suomalaisiin, ja näin voimme oppia ymmärtämään toisiamme. Puhukaamme toisillemme!

Teksti ja kuvat: Kalevi Vainio

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика