• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 2 ( 64 ) 2011

Psykologin palsta:
Miten vanhempien traumaattiset kokemukset vaikuttavat lapsiin?

Kidutustraumoista kärsivien pakolaisvanhempien lapsilla on tutkimuksissa todettu enemmän psyykkistä oireilua kuin niillä pakolaislapsilla, joiden vanhempia ei ole kidutettu. Nämä tulokset ovat yksi esimerkki siitä, että vanhempien kokemat vakavat traumat siirtyvät eteenpäin lapsille. Vaikka lapset eivät olisi itse olleet mukana vanhempia traumatisoineissa tapahtumissa, vaikuttavat nämä kokemukset heihin silti. Puhutaan lasten toissijaisesta eli sekundääristä traumatisoitumisesta.

Kuinka traumojen vaikutukset sitten välittyvät vanhemmilta lapsille? Monesti vaikeasti traumatisoituneet vanhemmat kärsivät kokemustensa aiheuttamista psyykkisistä oireista. Voi olla, että vanhemman ongelmana on krooninen masennus tai uupumus, joka jo yksin vähentää isänä tai äitinä jaksamista. Myös vanhemman traumaperäiset oireet, kuten herääminen yöllisiin painajaisiin, voivat tuntua lapsesta käsittämättömiltä ja pelottavilta. Lapset voivat reagoida vanhempiensa huonovointisuuteen kantamalla mielessään jatkuvaa huolta vanhemmistaan. Myös käytännössä lapsi voi joutua huolehtimaan liikaa aikuiselle kuuluvista velvollisuuksista. Tilanne voi muistuttaa alkoholistivanhempien lasten tilannetta, vaikka perheessä ei käytettäisi pisaraakaan alkoholia.

Ahdistuneella vanhemmalla voi olla normaalia vähemmän kärsivällisyyttä ja vähemmän kykyä sietää erilaisia perheen ongelmatilanteita menettämättä malttiaan. Omat kovat kokemukset saattavat tuottaa halun opettaa lapsillekin sen, ettei elämä ole ruusuilla tanssimista. Taustalla vaikuttaa katkeruus omasta kohtalosta, oma koettu avuttomuus kiduttajien tai vainoajien käsissä. Niihin samaistutaan tiedottomasti ja siirretään opetusta eteenpäin omille lapsille. Vaikka fyysinen väkivalta ja lasten ruumiillinen kuritus onkin lailla kielletty, voi psykologisella väkivallalla olla yhtä vahingollisia vaikutuksia.

Myös täydellinen vaikeneminen perheen vanhempia kohdanneista vaikeuksista voi tuottaa lapsille psykologisia ongelmia. Asioista ei perheessä puhuta, ja kuten Suomessa sanotaan ”luurangot kätketään kaappiin”. Lapsilla on usein pienistä vihjeistäkin kertynyttä tietoa perheen salaisuuksista ja puhumattomista asioista, enemmän kuin vanhemmat aina aavistavatkaan. Lapset saattavat täydentää mielessään kuvittelemalla niitä yksityiskohtia, joita he eivät tiedä. Mielikuvat asioista ja tapahtumista saattavat olla hyvin pelottavia ja ahdistavia. Jos asioista ei puhuta, jää lapsi näiden mielikuviensa kanssa yksin. Puhumattomuus voi pahentaa myös lapsen syyllisyydentunteita. Pieni lapsi voi elää esimerkiksi siinä väärässä käsityksessä, että isän kuolema tai muu perhettä kohdannut onnettomuus on lapsen tuhman käytöksen aiheuttamaa.

Maahanmuuttajaperheissä ja erityisesti pakolaisperheissä joudutaan usein kohtaamaan monia perheen tasapainoa horjuttavia asioita yhtä aikaa. Näitä voivat olla taloudellisessa tilanteessa tapahtuvat muutokset, kielitaidottomuus uudessa ympäristössä, ero perheenjäsenistä, ympäröivän yhteiskunnan vihamieliset asenteet, eristyneisyys saman kulttuuritaustan omaavista henkilöistä, traumaattiset kokemukset ja maahantuloa edeltävä pitkäaikainen stressi. Hitaammin kieltä oppivat tai jopa luku- ja kirjoitustaidottomat vanhemmat tukeutuvat vieraassa ympäristössä joskus liikaa lapsiinsa näiden kehitystason huomioonottaen. Erityisen vaikea tilanne on yksinhuoltajaperheissä, joita pakolaisperheissä on paljon. Isän puuttuminen voi lisätä erityisesti perheen poikalapsiin kohdistuvia odotuksia ja lasten taakkaa. Niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat elävät, voi ilmetä ristiriitoja, joita muuttunut elämäntilanne ja perheen muuttuneet roolit aiheuttavat.

Joskus vanhempien oma kuormittuneisuus voi olla niin suurta, etteivät he täysin ymmärrä omien lastensa hätää ja huonovointisuutta. Vanhemmat voivat olla jopa esteenä sille, että lapset saisivat asianmukaista apua osakseen. Vaikeasti traumatisoituneet vanhemmat saattavat joskus vähätellä lastensa ongelmia ja arvioida, etteivät lapset ole kärsineet perhettä kohdanneista vastoinkäymisistä. Traumatisoituneilla vanhemmilla voi olla myös taipumusta liioitella sitä, miten perhettä kohdannut traumaattinen tapahtuma on lapsiin vaikuttanut. Vanhemmat saattavat tunnistaa lapsillaan samanlaisia oireita kuin itsellään ja voimakkaampina kuin mitä lapsi tuntee itsellään olevan. Lasten traumaoireiden on havaittu olevan vahvasti yhteydessä vanhempien traumatisoitumisen asteeseen. Erityisesti kouluikäisille ja sitä nuoremmille lapsille vanhempien tuki on keskeistä traumasta toipumisessa. Usein lasta autettaessa onkin välttämätöntä tarjota apua myös vaikeasti traumatisoituneelle vanhemmalle, jotta tämä puolestaan pystyy avoimesti kohtaamaan lapsensa kokemukset.

Sirkku Suikkanen
psykologi

Siirry ylös