2016 |  2015 |  2014 |  2013
2012 |  2011 | 


№ 4 (21)


№ 3 (20)


№ 2 (19)


№ 1 (18)

№ 4 ( 21 ) 2016

Maahanmuuttaja – ihminen oman kotimaansa ulkopuolella

Maahanmuuttaja

Palstalla ”Maahanmuuttaja on ihminen, joka elää kotimaansa ulkopuolella” jatkamme maahanmuuttajien tutustuttamista lukijoillemme. Tällä kertaa haastattelumme sankareina on kaksi Nataliaa – äiti ja tytär: Natalia Kuvaja vanhempi ja Natalia Kuvaja nuorempi.


Natalia Kuvaja vanhempi

– Natalia, mistä olet kotoisin ja kuinka kauan olet asunut Suomessa?
– Saavuin Suomeen Imatralle vuonna 1990, suomalaisen aviomieheni kotipaikkakunnalle. Tulimme yhdessä 12- vuotiaan tyttäreni kanssa Leningradista.


– Kuinka kotoutuminen sujui ja minkälaisiin ongelmiin törmäsit?
– Alussa oli vaikeaa tottua elämään pienessä kaupungissa ja ihmisiin, joita harvoin näkyy kadulla. Erityisen hankalaa oli olla suomen kieltä osaamattomana, ilman kanssakäymistä sukulaisten ja ystävien kanssa.


– Missä olet opiskellut ja ollut töissä? Kerro urastasi.
– Olen valmistunut sekä elintarvikealan ammattikoulusta että Neuvostotalouden instituutista: minulla on insinööriteknikon pätevyys. Työskentelin opettajana ja myöhemmin Intouristissa. Suomessa kävin eri kursseja, kunnes pääsin opiskelemaan Kouvolan Liiketalousinstituuttiin kauppatieteelliseen tiedekuntaan.

Olen luonteeltani aktiivinen ja yrittäjähenkinen. Halusin aina perustaa oman yrityksen, vaikka mieheni epäilikin, ettei se minulta onnistu.

Perustimme tyttäreni kanssa ”Evrikka”-nimisen yrityksen, joka välittää mm. matkailupalveluita, viisumeita ja vakuutuksia. Olemme olleet alalla menestyksekkäästi jo yli 15 vuotta – asiakkaat tuntevat meidät ja luottavat meihin.


– Oletko yhteiskunnallisesti aktiivinen ja miten?
– Kyllä – olen venäläisen kulttuuriseura ”Liiran” jäsen. Mahdollisuuksien mukaan otan osaa yhdistyksemme järjestämiin tapahtumiin ja yritän avustaa yhdistyksemme toiminnassa. Autan esimerkiksi tapahtumiimme osallistuvien venäläisten vieraiden majoittamisessa, usein korvauksetta.


– Harrastuksesi?
– Olen aina haaveillut luovasta toiminnasta – piirtämisestä tai lasi- ja savitöistä. Mutta työn kuormittavuuden ja kotitöiden vuoksi (- minulla on kaksi lastenlasta -) en ole vielä pystynyt toteuttamaan haavettani.


– Unelmasi ja toiveesi?
– Toivoisin kovasti, että Imatramme - joka on niin kaunis ja mukava kaupunki - houkuttelisi enemmän erimaalaisia turisteja. Näin kaupunkimme kehittyisi ja kasvaisi.


– Paljon kiitoksia haastattelusta, Natalia! Toivomme sinulle menestystä työssä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa!



Natalia Kuvaja nuorempi

– Natalia, mistä olet kotoisin ja miten kauan olet asunut Suomessa?
– Olen syntynyt Leningradissa, kävin siellä koulua ja Suomeen muutin äitini kanssa 12-vuotiaana. Täällä aloin käydä kuudetta luokkaa Savikannan koulussa. En osannut kieltä juuri ollenkaan, lukuun ottamatta kahta sanaa ”terve” ja ”kiitos”. Minulle annettiin opettaja, joka opetti minulle henkilökohtaisesti suomen kieltä kaksi kertaa viikossa, ja vuoden päästä puhuin jo sujuvasti suomea.


– Miten kotouduit tänne ja millaisia vaikeuksia sinulla on ollut?
– Tuona aikana koulussa tai ylipäänsä Imatralla ei ollut minun ikäisiäni venäläisiä lapsia ja kävin kaikissa kerhoissa, mitä vaan löysin: lentopallo, suomalaiset kansantanssit, hevosurheilu ja musiikkikoulu. Tämä auttoi minua kotoutumaan nopeasti suomalaiseen elämänmenoon.


– Missä opiskelit ja olet tehnyt töitä? Kerro omasta toiminnastasi.
– Koulun päättämisen jälkeen opiskelin Kouvolassa liiketalouden instituutissa ja sittemmin Ypäjän hevosopistossa, myöhemmin Pietarin valtiollisessa yliopistossa filologian tiedekunnassa.

Koulun päättämisen jälkeen harrastin ratsastusta tosissani. Olen lapsesta asti rakastanut hevosia, joten olin todella innokas käyttämään vapaa-aikani tämän urheilulajin parissa. Menestyin, mutta valitettavasti minun tuli luopua urheilusta. Mutta olen kiitollinen kohtalolle ja valmentajalle, jonka ansiosta opin urheilun lisäksi myös uskomaan omiin voimiini ja tietämään, että urheilumenestyksen (tai elämän menestyksen) saavuttamiseksi tarvitsee tehdä paljon töitä ja rakastaa asiaansa.

Tällä hetkellä asun Imatralla. Meillä on äitini kanssa perheyritys, viisumipalvelu Evrikka. Olemme hankkineet paljon kokemusta turismista, mutta kaiken aikaa yritämme kehittyä paremmiksi.


– Harjoitatko yhteiskunnallista toimintaa ja missä?
– Minulla on kaksi pientä lasta, jotka harrastavat jo tosissaan urheilua, ja se vaatii paljon aikaa ja voimia, minkä vuoksi aikaa ei jää mihinkään muuhun. Mutta mahdollisuuksien mukaan yritän käydä yhdistyksemme Liiran mielenkiintoisissa tapahtumissa.


– Haaveesi ja toiveesi?
– Unelmani on, että Imatra käyttäisi enemmän hyödykseen ainutlaatuista sijaintiaan ja historiallisia nähtävyyksiään, ja houkuttelisi tänne enemmän turisteja ympäri maailman.


– Natalia, suuret kiitokset haastattelusta ja toivomme sinulle menestystä perheyrityksessänne sekä lasten kasvatuksessa.


Teksti ja kuva: Svetlana Ranta
Suomennos: Tarja Svensk ja Maria Lepistö

Siirry ylös