2016 |  2015 |  2014 |  2013
2012 |  2011 | 


№ 4 (21)


№ 3 (20)


№ 2 (19)


№ 1 (18)

№ 3 ( 20 ) 2016



Hieman kirkkohistoriaa…

Ortodoksinen väestö.

Kaikkein varhaisimmat todisteet nykyisen Imatran kaupungin alueella olevasta ortodoksisesta kirkosta voidaan johtaa 1700-luvun alkuun. Se oli aikaa ennen Suomen sodan alkamista, noin vuonna 1808–1809. Paikassa nimeltä Pässiniemi rakennettiin armeijan kasarmeja venäläisille sotilaille, jotka vartioivat Vuoksen ylittävää reittiä rajalle. Sotilaat merkittiin Lappeenrannan kaupungin ortodoksisen seurakunnan kirjoihin. Niissä myös mainitaan, että sotilaille oli hautausmaalle rakennettu oma tsasouna. Sen lisäksi, seurankunnan kirjoihin on merkitty myös kauppiaita.

Toisen maailmansodan jälkeen osa Karjalan asukkaista evakuoitiin ja 70 % ortodoksisista kristityistä päätyi evakuoiduiksi Imatran alueelle. Vuonna 1948 Imatra koostui kolmesta alueesta ja evakuoitujen ortodoksien määrä oli melkein 400 henkeä. Näitä olivat Viipurin asukkaat Profeetta Elian kirkon seurakunnasta ja tiistaiseuran jäsenet Enson kaupungista (nykyään Svetogorsk).

Ortodoksikirkkoja ei siihen aikaan Imatralla ollut, vaan lähin oli Lappeenrannassa. Uuden yhteisön papiksi nimitettiin Leo Merras, joka palveli niinä vuosina ortodoksisessa Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkossa Lappeenrannassa. Tilaa jumalanpalveluksille ei ollut, joten sen takia isä Leon täytyi kantaa kaikki kirkkovarusteet mukanaan. Hän kyhäsi siirrettävän alttarin, ja kaiken muun liturgiaa varten hän kantoi matkalaukussaan. 1940-luvulla Lappeenrannan ja Imatran välinen liikenne oli olematonta, joten isä Leo kulki jalan ja kesällä kulkuvälineenä oli polkupyörä, talvella kelkka. Pysyvää rakennusta ei ollut, joten palvelukset järjestettiin erilaisissa rakennuksissa, kuten tässä tapauksessa Lyseon lukiossa.

Ortodoksinen väestö.

Ortodoksinen väestö tarvitsi oman kokoontumispaikan. Vuonna 1952 lain ortodoksisten seurakuntien palauttamisesta mukaan tehtiin päätös ostaa maata ja rakentaa ortodoksinen tsasouna. Tsasounan rakentamista varten ostettiin maata Vuoksen rannalta, mäen päältä, jota ympäröivät kirsikkapuut. Tämä oli Kari Eklundin tila Sienimäellä, Imatran kaupungin vanhin rakennus, joka oli rakennettu vuonna 1850. Rakennus on säilynyt näihin päiviin asti, se on Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran isä Timofei Tynkkysen talo.

Ensimmäinen kivi tulevalle alttarille asetettiin 13. marraskuuta 1955 ja tulevan kirkon ensimmäisen ikonin oli lahjoittanut Dimitri Pohtamo. Ikoniin on kuvattu Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä – Myran arkkipiispa ja kirkko vihittiin käyttöön hänen kunniakseen 19. elokuuta 1956. Varusteet ja ikonit lahjoitettiin Lappeenrannasta rykmentin kirkosta, kello valettiin Pietarissa vuonna 1886 ja tuotiin Mansisaaresta, läheltä Sortavalaa. Iloitiin mistä tahansa avusta, käytettiin sitä mitä oli ja jos ei ollut, tehtiin itse. Rakennusmateriaalit etsittiin mahdollisimman halvalla, eikä rakentamista keskeytetty edes talvella!

Imatran uuden kirkon tuli vihkimään Helsingin piispa Aleksanteri. Ortodoksisen kirkon ilmestyminen Imatralle oli erittäin tärkeä ja iloinen tapahtuma, sillä ortodoksiset kristityt olivat olleet evakossa enemmän kuin kymmenen vuotta, eikä heillä ollut mahdollisuutta elää täyttä hengellistä elämää ja ottaa osaa ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksiin.

Ortodoksinen väestö.

30 vuoden kuluttua tsasounaa remontoitiin ja sinne tehtiin Pyhä alttari. Helluntaina, 18. toukokuuta 1986 Helsingin metropoliitta Johannes vihki tsasounan Pyhä Nikolauksen kirkoksi. Kirkko juhlii tänä vuonna 60-vuotista merkkipäiväänsä.

Vuonna 1989 nuori diakoni Timo Tynkkynen vihittiin papiksi. Hän aloitti työnsä Imatran seurakunnassa, mistä hän on kotoisin. Tällä hetkellä seurakuntaan kuuluu 600 henkeä, joista melkein puolet ovat muualta tulleita (pääasiassa Venäjältä). Vuonna 2008 isä Timo aloitti Lappeenrannan kirkkoherrana, johon myös Imatran Nikolain kirkko kuuluu.

Kokonaisuudessaan ortodoksiseen seurakuntaan Lappeenrannassa ja Imatralla kuuluu noin 2 100 jäsentä. Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien ortodoksisissa kirkoissa järjestetään kerran kuussa iltajumalanpalvelus lauantaisin ja liturgia sunnuntaisin, joka pidetään kirkkoslaaviksi. Imatralla se pidetään kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja Lappeenrannassa kuun viimeisenä. Sunnuntain palveluksen jälkeen seurakunta kokoontuu seurakuntasaliin juomaan yhdessä teetä. Teen jälkeen Isä Timo puhuu ortodoksisuudesta. Jumalan armo elää pienessä ja kodikkaassa kirkossa, ja selittämättömästä syystä yhdistää eri taustaisia ortodoksisia seurakuntalaisia ystävälliseksi yhteisöksi, joka on täynnä energiaa ja halua toimia Jumalan kunniaksi.

Ortodoksinen väestö.

Vuodesta 2005 seurakunnassa on ollut venäläisistä seurakuntalaisista koostuva kuoro, jota johtaa Tatjana Mäkelä. Kuoro osallistuu kirkollisiin jumalanpalveluksiin. Lisäksi seurakunta järjestää piirustus- ja musiikkikerhoja lapsille. Kahdesti vuodessa Nikolain kirkon seurakunnan salissa järjestetään isänpäivän alla (marraskuun toinen lauantai) ja ennen pääsiäistä (lauantai ennen Palmusunnuntaita) hyväntekeväisyysmarkkinat. Jokainen kerho valmistaa leivonnaisia ja herkkuja, jotta voisi ilahduttaa kaupunkilaisia erilaisilla suolaisilla ja makeilla juhlaherkuilla. Suomalaisten keskuudessa venäläisen piirin keittämä borštš on tullut suosituksi. Myyjäisten tulot menevät kirkon tarpeisiin ja suomalaisten ja venäläisten ortodoksisten luostarien hyväntekeväisyyteen. Järjestetään pyhiinvaelluksia luostareihin, kuten esimerkiksi Lintulan luostariin ja Laatokan Valamon luostariin sekä muihin.

Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta pitää yllä tiiviitä suhteita Venäjän puolen seurakuntiin, kuten Konevitsan luostariin, Konstatino-Eleninskijn naisten luostariin, Svetogorskin ortodoksiseen seurakuntaan, Viipurin Profeetta Elian kirkkoon sekä Aleksanteri Nevskin luostariin Pietariin.

Tänä vuonna Nikolain kirkko täytti 60 vuotta ja juhlan kunniaksi toinen lokakuuta järjestettiin juhlajumalanpalvelus, jonka johti nykyinen Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta Ambrosius. Hänen kanssaan jumalanpalvelusta johti muista Suomen kaupungeista sekä myös Venäjältä tullut papisto, kuten isä Aleksanteri (Arva), Konevitsan luostarin igumeeni, Svetogorskin kaupungin Jumalansynnyttäjän kirkon kirkkoherra isä Mihail (Kotov).


Ortodoksiset maahanmuuttajat, jotka elävät Etelä-Karjalassa voivat liittyä seurakuntaan rekisteröitymällä. Suomessa seurakunnan jäsenistö rekisteröityy valtionrekisteriin ja kirkolla on oikeus rekisteröidä avioliittoja, kastaa syntyneitä ja muita, sekä myös antaa virallisia todistuksia.

Omille jäsenilleen kirkko järjestää jumalanpalvelusten lisäksi muitakin tapahtumia, kuten lastenkerhoja, juhlia, aikuistenkerhoja sekä muuta. Kaikki tämä on jäsenille maksutonta ja kuten myös kaikki kirkolliset tapahtumat (kaste, vihkiminen, ruumiin siunaus, rukoushetket, muistotilaisuudet). Kaikki kirkon jäsenet maksavat kirkollisveroa, ja niitä tuloja käytetään seurakunnan ylläpitoon. Tarkempaa tietoa on saatavilla osoitteesta www.ort.fi/lappeenranta.


Teksti: Svetlana Ranta ja Nadezhda Ryyppö
Kuvat arkistosta toimitti Nadezhda Ryyppö
Suomennos: Seliina Tiainen

Siirry ylös