Turkista ravintolanpitäjäksi Nilsiään
Taha Dag 44, Nilsiä
Pizza-kebab ravintolan yrittäjä
Olen Turkin kurdipakolainen ja sain turvapaikan Suomesta vuonna 1991. Asuin vuoden pakolaisten vastaanottokeskuksessa Turussa. Keskuksen johtaja järjesti minut ravintola-alan työhön Saloon, jossa olin töissä kolme vuotta. Salon jälkeen olen asunut monella paikkakunnalla Suomessa. Tieni vei ensin Mikkeliin, jonne perustin oman ravintolan. Jouduin myymään muutaman vuoden päästä ravintolan pois isäni kuoltua. Minun oli palattava takaisin Turkkiin järjestämään hautajaisia. Mikkelin jälkeen minulla oli myös ravintola Juvalla, Joutsenossa ja Lappeenrannassa. Muutimme tämän jälkeen suomalaisen avovaimoni kanssa Siilinjärvelle, jossa olin osakkaana pizza-kebab ravintolassa noin vuoden verran. Halusin perustaa kuitenkin oman paikan ja sain vinkin tutultani perustaa ravintola tänne Nilsiään. Avasin Adana nimisen pizza-kebab paikan noin 8 kuukautta sitten. Paikalla oli aiemmin toimisto, jonka remontoin itse ravintolaksi. Muutimme myös perheeni kanssa paikkakunnalle. Meillä on 6-vuotias poika Anton. Paikkakunnalla on toki muitakin pizza-kebab tyyppisiä ravintoloita, mutta minulla on ainoa maahanmuuttajataustainen paikka.
Nimensä ravintolani on saanut kotikaupungistani Adanasta Etelä-Turkissa. Asukkaita on siellä noin 1.2 miljoonaa ja se on maan neljänneksi suurin kaupunki. Adana on merkittävä markkinakeskus ympäröivälle maaseudulle. Siellä on myös tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Sukuni on maanviljelijöitä taustoiltaan, kuten suurin osa kurdeista on. Meillä oli aikoinaan maatila Mardin Ömerli nimisessä kylässä Turkin kurdialueella. Turkkilaiset ovat tuhonneet kylän ja sukuni on paennut kaupunkiin. Olen käynyt entisessä kotimaassani vain kaksi kertaa näinä Suomen vuosina. Olen poliittinen pakolainen, enkä ole uskaltanut matkustaa useammin Turkkiin, vaikka olenkin Suomen kansalainen. Myös yksi sisaristani ja yksi veljistäni on päätynyt Suomeen. Muut sukulaiseni asuvat vielä Turkissa.
Ravintolani toimii omalla toiminimelläni, mutta avovaimoni auttaa yrityksessä. Hän opiskelee työn ohella iltaisin parturi-kampaajaksi Kuopiossa. Olemme kotiutuneet avovaimoni kanssa hyvin Savoon. Hän on kotoisin Joutsenosta. Savo on ollut seutuna erilainen kuin aiemmat asuinpaikkani Suomessa. Esimerkiksi Mikkelissä sain pelätä lähes joka viikonloppu sitä, että ravintolani ikkunoita töhritään ulkomaalaistaustojeni vuoksi. Sitä en ole kokenut Savossa. Kerran eräs mies näytti autonsa ikkunasta keskisormea ollessani ravintolani edustalla kadulla. Muita sen suurempia ongelmia minulla ei ole ollut ja ravintolani kannattaa ihan hyvin.
Olen työskennellyt Suomessa aina ravintola-alalla. Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä ei tunnu olevan kovinkaan monia mahdollisuuksia työllistää itsensä. Minulla on rakennusalan koulutus Turkista ja työskentelin siellä rakennusalalla. Minun olisi pitänyt kuitenkin opiskella kolme vuotta lisää alaa täällä Suomessa, mutta työpaikan saanti ei siltikään olisi ollut mitenkään varmaa. Olen aina tehnyt töitä Suomessa, enkä suostu olemaan työttömänä. Opiskelin Salossa puoli vuotta suomen kieltä maahanmuuttajille suunnatulla kurssilla. Olen oppinut kieltä hyvin paljon itse työelämässä. Ravintola-alalla kun ollaan, oppii kieltä totta kai asiakaspalvelun kautta.
Olen pelannut Turkissa ammattilaisena jalkapalloa ja pelasin myös Turussa TPS:ssä noin seitsemän kuukautta. Olen toiminut myös taitelijana Suomessa. Opiskelin piirustusta ja maalausta Turussa kahdeksan kuukautta Suomessa pitkään asuneen turkkilaisen naisen opetuksessa. Osallistuin pakolaiskeskuksen kautta ryhmänäyttelyyn Helsingissä työlläni, joka käsitteli Saddamin aikaista kaasuhyökkäystä Halabdzan kaupunkiin Irakin kurdialueelle. Löysin kirjastosta kuvan pojasta, joka oli ainut hyökkäyksestä hengissä selvinnyt. Maalasin kuvan isompaan kokoon. Sain työstäni kolmannen palkinnon ja työni ostettiin. Olen maalannut myös muotokuvia, asetelmia ja maisemamaalauksia.
Työn arkipäivää
Yrittäjän suurimpana ongelmana on se, että on hyvin vähän vapaa-aikaa perheelle ja omille harrastuksille. Siksi en pelaa enää jalkapalloa, eikä aikaa jää myöskään piirtämiselle ja maalaamiselle. Meillä on nykyään palkattuna apulaisena sukulainen Turkista. Etsimme työvoimatoimiston kautta puoli vuotta apulaista, mutta emme löytäneet ketään sopivaa. He eivät joko osanneet ollenkaan ravintola-alan töitä tai halusivat tehdä a' la carte ruokia. Otimme sitten sukulaisen tänne töihin, koska hän osaa tehdä pizza-kebab ruokia.
Ravintolani on auki arkisin yhdestätoista puoli kymmeneen illalla. Viikonloppuna perjantaisin ja lauantaisin olemme auki kahdestatoista aamu neljään. Sunnuntaina olemme auki kahdestatoista puoli kymmeneen. Olen töissä lähes joka päivä, mutta vuorottelemme vaimon kanssa työvuoroja. Apulaisemme ei osaa vielä tarpeeksi hyvin suomea pärjätäkseen työssä itsenäisesti. Meillä käy vaihtelevasti asiakkaita pitkin päivää ja iltaa. Arkipäivisin on lähinnä lounasasiakkaita. Viikonloppuna asiakkaita tulee vielä yöllä myöhään muiden Nilsiän ravintoloiden mennessä kiinni ja Tahkolta käy myös turisteja syömässä. Pystymme pitämään vain lyhyitä, muutaman päivän lomia. Juhannuksen aikaan olimme pari päivää kiinni ja oli todella upeata viettää lomaa perheen kanssa.
Parhaita puolia työssä on asiakaspalvelu - erityisesti, kun asiakas on tyytyväinen. Hyvänä puolena yrittämisessä on myös se, että on oman työnsä pomo. Näin pienessä paikassa joutuu tekemään kaikkia ravintolan töitä. Meillä ei ole esimerkiksi erillistä kokkia. Työ on siten hyvin vaihtelevaa. Uskon, että meillä on vielä viiden vuodenkin päästä oma ravintola-alan yritys.
Haastattelu ja teksti: Anu Likonen
Kuvat: Nanni Akkola
Lähde: www.ammattinetti.fi