Oppisopimuksella ammattiin uudessa kotimaassa
Iloinen ja puhelias Zehra Otajagic muutti Bosniasta Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 1996. Lapsuuttaan Bosniassa Zehra kuvaa ihan ”tavalliseksi”. Hän joutui kuitenkin jättämään kotimaansa hyvin nuorena Balkanin sodan jälkimainingeissa. Epätietoisuus miehen kohtalosta painoi mieltä, kunnes Punaisen Ristin kautta saapui ensimmäinen kirje, ja lopulta pääsin Suomeen, Zehra sanoo. Matka tänne kaukaiseen pohjolaan alkoi Sarajevosta ja kulki Kroatian ja Tanskan kautta Helsinkiin. Zehran aviomies asui jo Jyväskylässä, kun vaimo neljä kuukautta myöhemmin saapui heinäkuiseen Helsinkiin, josta matka jatkui bussilla kohti Keski-Suomea ja Jyväskylää. Kun ikkunasta näkyi vain metsää ja ei juuri lainkaan asutusta ja ihmisiä, Zehran mieleen hiipi pieni pelko: Mihin paikkaan minä oikein olen tullut? Nähdessään Jyväskylä-kyltin hän tiesi päässeensä perille ja mielen valtasi suuri helpotuksen tunne.
Heti alusta alkaen nuorelle naiselle oli selvää, että kielitaito on tärkeä tekijä sekä uuteen yhteiskuntaan sopeutumisessa että matkalla kohti työpaikkaa. Kieliopinnot avasivat myös mahdollisuuden lähteä hankkimaan ammattia. Kielikurssin jälkeen Zehra oli pari kuukautta kotona, mutta aktiivisena ihmisenä hän halusi pyrkiä eteenpäin elämässä. Niinpä Zehra meni työvoimatoimistoon kysymään, josko paikka suomen jatkokurssille järjestyisi. Työvoimatoimistosta neuvottiin hankkimaan työharjoittelupaikka, jotta kielitaito kehittyisi. Ensimmäisen työharjoittelupaikan hän löysi vuonna 1999 lasten parista, päiväkodista.
"Toivon pääseväni vauvojen ja pienten lasten ryhmään, koska ajattelin, että siellä olisi kielen kanssa helpompaa." Työharjoittelupaikka oli kuitenkin 6-vuotiaiden esikouluryhmässä ja alussa oli vaikeaa, sen jälkeen vuonna 2003 hän työskenteli Kirrissä SPR-Kirppiksellä. Asiakaspalvelutehtävät kassalla vahvistivat kielitaitoa, kun joka päivä sai keskustella asiakkaiden kanssa. SPR-Kirppiksen jälkeen hän suoritti 10 kuukauden mittaisen ravitsemis- ja asiakaspalvelu-koulutuksen. Seuraava työharjoittelupaikka oli Palokan Euromarketissa. Työkaveri kertoi olevansa oppisopimuskoulutuksessa, ja kysyin häneltä, että mitä se tarkoittaa. Oppisopimuspaikkaa ei kuitenkaan järjestynyt, joten Zehra otti yhteyttä Kirriin, SPR-Kirppiksen toimialapäällikköön Raija Koikkalaiseen. Merkonomi-opinnot alkoivat oppisopimuksella vuoden 2005 maaliskuussa, mutta teoriaopinnot osoittautuivat haasteellisiksi vain muutaman vuoden Suomessa asuneelle naiselle. En kuitenkaan halunnut lopettaa opiskelua ja yhteistyössä koulun ja Raijan kanssa merkonomi-opinnot vaihtuivat myyjän tutkintoon.
Zehra on kouluttautunut myyjäksi ja toteuttanut nuoruuden haaveensa, sillä sota keskeytti jo alkaneet opinnot. Vuonna 2005 aloitti oppisopimuksella myyjän ammattitutkinnon opiskelun Jyväskylän aikuisopistossa. Nyt hän työskentelee Jyväskylässä, (Seppälässä) SPR-Kirppiksellä. Hän on löytänyt uudessa kotimaassaan ammatin, jossa tuntee viihtyvänsä. Työtehtäviin kuuluu vastuuhenkilönä toimiminen, uusien työntekijöiden perehdyttäminen, kassatyöskentely ja asiakaspalvelu sekä lahjoitustavaran vastaanotto. Työnsä hyviksi puoliksi Zehra nostaa sen, että myyjän työ on ”oma juttu”, joten mikään ei ole vaikeaa. Hän ei edes miettimällä löydä mitään huonoa puolta omasta työstään. "Meillä on seitsemän työntekijän hyvä porukka ja minusta on aina kiva tulla töihin. Suomi on minulle kotimaa. Parasta Suomessa on hyvä palvelu, ystävällisyys ja auttaminen", kahden lapsen äiti muistelee lämmöllä suomalaista naapuriaan, johon hän tutustui hiekkalaatikolla.
Taija Pyykkönen
Artikkeli on tullut SPR:n Jyväskylän aluetoimistosta.