№ 4 ( 32 ) 2017

Kahden maan ja kielen välissä

Kiitos Mosaiikki-lehden päätoimittaja sekä Mosaiikki ry: n puheenjohtaja Tatjana Doultsevalle mahdollisuudesta kirjoittaa kyseinen artikkeli. Tässä jutussa kerron itsestäni, suomalais-venäläisestä henkilöstä, kasvustani osana kahta yhteiskuntaa sekä henkilökohtaisesta kehityksestäni, jonka ansiosta opin arvostamaan ja hyödyntämään kahden maan kulttuurin ja kielen tuntemusta.

Tomi Malinen
Tomi Malinen. Kuva: Surabhi Nadig.


Oman kokemukseni perusteella voin todeta, ettei aina ole helppoa sopeutua elämään jossain tietyssä maassa. Neuvostoliiton kansalaisuuteni menetin Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena. Perheeni asui Pietarissa, mutta lomani vietin Suomessa. Kävin Pietarin suomalaista koulua ja harrastin tennistä. Pieni koulu yhdistettyine luokkineen loi hyvän ja turvallisen ympäristön, joskin toisaalta herätti huolta tottumisesta jatkossa tavalliseen, suureen kouluun. Keskustelin isäni kanssa suomeksi, kun taas äidin, paikallisten kavereiden sekä musiikkikoulun opiskelutovereiden kanssa puhuin venäjää. Lisäksi musiikkikoulun, jossa opiskelin viulun- ja pianonsoittoa, opetus tapahtui venäjäksi. Sen myötä opin nopeasti kirjoittamaan kahdella kielellä. Kaikki suhtautuivat minuun suurella mielenkiinnolla esittäen kysymyksiä suomalaisista tavoista sekä tuohon aikaan erittäin suositusta Tikkurila -nimisestä firmasta.

Pitkät välimatkat ja suuri kaupunki asettivat omat rajoitteensa sosiaalisten suhteiden luomiselle. Lisäksi vapaa-ajalla tehdyt matkat Suomeen ja ajanvietto isovanhempien mökillä Venäjällä hankaloittivat sitoutumista yhteen paikkaan sekä tiettyyn kaveripiiriin. Tämä auttoi kuitenkin itsenäistymään ja opetti pärjäämään yksin ilman, että koin yksinolon vaivaannuttavana.

Kuudennelle luokalle menin Suomessa. Sopeutuminen uuteen kouluun ei tuottanut ongelmia. Ystävystyin nopeasti muiden oppilaiden kanssa, mutta en tuonut liikaa esiin enkä piilotellut omaa suomalais-venäläistä taustaani. Koin jälleen, että minuun kohdistui tavallista enemmän hyväntahtoista mielenkiintoa. Se ei tuntunut aina mukavalta ja nolostutti minua.

Menin Kruununhaan yläasteelle, joka oli musiikkipainotteinen koulu. Tämän jälkeen siirryin Sibelius-lukioon. Opiskelu oli kiinnostavaa, mutta samalla kävin tunneilla Helsingin Konservatoriolla. Siellä musiikin opetuksen taso erosi merkittävästi siitä, johon olin Venäjällä tottunut. Osaamiseni ansiosta suoritin lyhyessä ajassa musiikkikoulun sekä -opiston ja aloin soittamaan vapaa-ajallani orkesterissa nimeltä Ylioppilaskunnan soittajat.

Ammattimuusikkoa minusta ei tullut, sillä päätin pyrkiä yliopistoon Venäjän kieli ja kirjallisuus —linjalle. Halusin perehtyä enemmän kulttuuriin ja sosiaaliseen tematiikkaan sekä valita minua kiinnostavia aineita sivuaineiksi. Valitsin markkinoinnin, viestinnän sekä pedagogiikan. Opiskelun rinnalla oli työskenneltävä paljon luoden kontakteja sekä hankkien kokemusta. Pääsin tekemään töitä useilla oppiasteilla ala-asteelta aina korkeakouluun asti, erilaisten projektien koordinaattorina Verohallinnossa sekä kielenkääntäjänä. Saamani koulutuksen sekä opetuskokemukseni ansiosta minulle tarjottiin Suomen venäjänopettajat ry: n hallituksen jäseneksi ryhtymistä. Vastasin yhdistyksen kotisivujen ylläpidosta sekä toimin sen jäsenlehden Aspektin päätoimittajana. Valitettavasti lehden julkaisutoiminta kuitenkin lopetettiin.

Suoritin Maisterin tutkinnon varsin nopeasti, mutta vakituisen työpaikan löytäminen oli vaikeaa. Työskentelin väliaikaisesti sellaisissa Suomessa toimivissa venäläisorganisaatioissa kuten Russia Today, sekä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus Helsingissä, jossa toimin markkinointi- ja viestintävastaavana. Lisäksi työskentelin Viikin normaalikoulussa venäjän opettajana sekä tutkimusavustajana Itä-Suomen yliopistossa hiljattain päättyneen kansainvälisen tutkimushankkeen puitteissa, jonka tarkoituksena oli selvittää Venäjään kohdistuvia mielikuvia Venäjää ympäröivissä valtioissa. Suomen lisäksi hankkeessa tutkittiin Venäjä-mielikuvia Ranskassa, Puolassa, Baltian maissa, Moldovassa, Kirgistanissa ja Kazakstanissa. Hankkeen puitteissa Venäjä-mielikuvia selvitettiin suomenkielisten tohmajärveläisten, mutta myös Tohmajärven venäjänkielisten asukkaiden näkökulmasta. Olin onnekas päästessäni työskentelemään aina koulutustani vastaavissa tehtävissä. Tätä edesauttoivat venäjän kielitaitoni sekä laaja-alainen koulutus.

Jatko-opiskelu sekä tutkimustoiminta vetivät puoleensa. Tällä hetkellä olen tohtorikoulutettavana Maailman kulttuurien laitoksella tutkien Venäjään ja venäläisiin liittyviä mielikuvia. Alan vankan asiantuntemuksen vuoksi tutkimustani ohjaa Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro sekä Maailman kulttuurien laitoksen dosentti Arto Luukkanen. Samalla olen suorittanut tietojenkäsittelytieteen, käännöstieteen, valtio-opin ja sosiologian opintoja.

Väitöskirjani «Venäläisten silmin — suomalaisten suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin» tutkii ja hakee taustaa suomi-venäjä-rinnakkaisasettelulle historiasta ja etenee siitä tutkimaan nykypäivän tilannetta kanssakäymisen edellytyksistä kaupallisesti, kulttuurillisesti, kielellisesti, sosiaalisesti sekä yhteiskuntapoliittisesti. Tutkimuksella on selkeästi edellytykset tyydyttää monen aiheesta kiinnostuneen tiedontarpeet, sillä viime aikoina sattuneet tapahtumat ja muutokset vaativat ymmärrystä.

Keskipisteessä ovat venäläiset ja heidän näkemyksensä siitä, millaisia suomalaiset ovat, kuinka he suhtautuvat venäläisiin ja miksi, millaisia seurauksia heidän suhtautumisellaan on sekä onko mahdollisuutta tai tarvetta tehdä asioille jotain ja jos kyllä, niin mitä. Tutkimus vertailee lisäksi niin Suomessa kuin Venäjällä asuvien venäläisten mielipiteitä yllä lueteltujen kysymysten suhteen.

Jopa Venäjällä asuvat henkilöt, jotka eivät ole koskaan käyneet Suomessa, ovat luoneet jonkinlaisen mielipiteen Suomesta ja sen kansakunnan ominaispiirteistä sekä heidän asenteistaan Venäjää ja venäläisiä kohtaan. Tällaisilla henkilöillä on mahdollisuus muodostaa näkemyksensä muun muassa tiedotusvälineiden välittämän informaation perusteella. Näin saadaan kokonaisvaltainen käsitys siitä, millaisina venäläiset näkevät maiden ja kansojen väliset suhteet sekä niiden muutokset. Tämä tutkimus tulee antamaan merkittävän uuden näkökulman tutkimuskohteen ymmärtämiseen, sillä se keskittyy tarkastelemaan venäläisen osapuolen näkemyksiä, jotka ovat tähän mennessä jääneet vaille isompaa huomiota.

Tällä hetkellä työskentelen Arctech Helsinki Shipyard: n palveluksessa hankintakoordinaattorina. Hoidan niin tavara- kuin työvoimahankintojakin koordinoiden samalla työaliurakointia. Lisäksi olen mukana erilaisissa telakan kehitysprojekteissa. Työ on mielenkiintoinen monipuolisuutensa ansiosta. Lisäksi yritys on kansainvälinen ja kielitaidostani on minulle hyötyä. Tutkimustani edistän työni ohella, unohtamatta muita harrastuksiani.

Olen ylpeä menneisyydestäni ja iloinen, että olen saanut mahdollisuuden kertoa ihmisille kokemuksistani. Ymmärrän, että kaksikielisyyteni ja kahden kulttuurin tuntemus on rikkaus. Jatkuva aktiivisuus, itsensä kehittäminen ja kiinnostuneisuus ovat juuri niitä asioita, jotka ovat tärkeitä yksilön sopeutumisen ja edistymisen kannalta. Kaksikielisyyden tukeminen on erittäin tärkeä osa-alue maahanmuuttajien sopeutumisen kannalta ja samalla edistää heidän identiteetin säilymistä sekä kehittymistä. Lisäksi Suomeen saadaan lisää lähinaapurin kulttuurin ja kielen hallitsevia ammattilaisia, jotka pystyvät toimimaan sujuvasti erilaisissa kansainvälisyyttä vaativissa ja edistävissä tehtävissä.

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tehneet yhteistyötä kanssani. Kiitän myös perhettäni sekä lähimmäisiäni, joiden apu on ollut minulle merkittävä voimavara sopeutumisen sekä kaksikielisyyden kehittymisen kannalta. Toivotan onnea ja menestystä lehden lukijoille sekä Mosaiikki ry: n henkilökunnalle.


Teksti suomeksi ja venäjäksi: Tomi Malinen
FM, tohtorikoulutettava, Helsinki

Siirry ylös