№ 1 ( 29 ) 2017



Avauspuheenvuoro, ministeri Lindström:

KOTOUTTAMINEN ON KUMPPANUUTTA

-seminaari Finlandia-talossa 17.1.2017


Ministeri Lindström

Hyvät seminaarivieraat, tervetuloa kotouttaminen on kumppanuutta – seminaariin!

Kotoutuminen ei tapahdu lakikirjoissa, strategioissa tai virastoissa. Kotoutuminen tapahtuu arjessa. Kotoutuessa maahanmuuttaja sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskunta voi auttaa tässä, vaikka ensisijainen vastuu on kuitenkin maahantulijalla itsellään.

Haluamme kuulla ja jakaa hyviä ja inspiroivia esimerkkejä siitä, miten me kaikki – virkamiehet, kuntien edustajat, järjestötyöntekijät, työantajat ja työyhteisöt, vapaaehtoiset – voimme edistää uusien tulijoiden kotoutumista yhteiskuntaamme. Tarkoituksemme on saada hyviä kokemuksia kiertoon ja ideoida yhdessä uusia toimintatapoja.

Viranomaiset eivät selviä yksin kotoutumisen haasteesta vaan tarvitsemme yhteistyötä ja haluamme myös tunnustaa muiden toimijoiden tekemän työn. Siksi työ- ja elinkeinoministeriössä koottiin viime vuonna kotouttamisen kumppanuusohjelma yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Ohjelman tavoitteena on saada mukaan uusia toimijoita, löytää uusia tapoja osallistua kotouttamistyöhön sekä kehittää yhteistyötä ja sen muotoja. Tarkoituksena on tarjota jatkossakin mahdollisuuksia ruohonjuuritasolta syntyville ideoille ja aloitteille.

Kumppanuusohjelman jatkotyönä ministeriössä valmistellaan parhaillaan myös järjestöstrategiaa, jonka tarkoituksena on määritellä, kuinka järjestöjen kapasiteetti voidaan saada täysimääräisesti kotouttamistyön tueksi. Strategian tavoitteena on tehdä näkyväksi julkisten toimijoiden ja kolmannen sektorin välisen yhteistyön mahdollisuudet sekä sitä tukevat toimet ja välineet.

Tänä vuonna itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta. Juhlavuoden teema on ”yhdessä”, mikä sopii myös tämän seminaarin teemaan. Kotoutuminen perustuu yhdessä tekemiseen. Asettuminen Suomeen, sen arkeen, opintoihin ja työhön, kielen oppiminen – perustuu kohtaamisiin ja yhteistyöhön.

Viime aikoina päähuomio on ollut ymmärrettävästi turvapaikanhakijakriisissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme pitäisi mielessä muita maahanmuuttajaryhmiä.

Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Hallitus joutui tekemään tilanteen takia nopeita muutoksia agendallaan ja päättämään miten tuhansien turvapaikanhakijoiden vastaanotto järjestetään ja miten kriisiin vastataan Suomessa ja yhteisesti Euroopassa.

Nyt, reilu vuosi näiden tapahtumien jälkeen, olen sitä mieltä että Suomi on selvinnyt ainakin kohtuullisesti kriisin akuutin vaiheen hoidosta. Silti urakka on vielä kesken, toisaalta kielteisen päätöksen saaneiden ohjaamiseksi pois maasta ja laittoman maassaoleskelun torjumiseksi, sekä toisaalta oleskeluluvan saaneiden kotoutumiseksi. Myös turvapaikkapoliittisia tiukennuksia ja varautumisvalmisteluja jatketaan.

Olen tavannut hallitustaipaleen aikana useiden maahanmuuttajajärjestöjen edustajia ja kiertänyt kentällä. Olen kuullut ja nähnyt maahanmuuttajia jotka haluavat selvästi tehdä työtä ja kotoutua, arvostamme tätä. Silti on myös valitettavasti osoituksia siitä, että kaikki eivät jaa tätä suhtautumista.

Vaikka meillä on myös positiivisia kokemuksia, pakolaistaustaisten kotoutuminen ja työllistyminen on onnistunut tähän asti parin viime vuosikymmenen ajan monin paikoin heikosti. Jatkossa on onnistuttava huomattavasti paremmin.

Eri ryhmät ovat kovin heterogeenisiä ja yksilöitä on tietysti moneen lähtöön. Nykyajan ja tulevaisuuden työelämässä vaatimuksiin vastatessa kantasuomalaisillakin on haasteita, monien työelämän perustaidoissakin on puutteita. Pakolaistaustaisilla lähtökohdat ovat usein vielä monin verroin vaikeammat.

Taloudellisen tilanteen takia lisärahaa kotouttamiseen ei ole liiemmälti käytettävissä. Tarvitaan uusia, fiksumpia toimintamalleja: nopeampia siirtymiä pois vastaanottokeskuksista, kuntiin, koulutukseen ja työelämään. Tarvitaan myös uusia yhteistyömuotoja yritysten ja järjestöjen kanssa. Siihen tarvitaan organisaatioita yhteen tuovia ja sitovia rakenteita ja prosesseja – kumppanuuksia, joiden on oltava samalla sekä riittävän kevyitä että kaikkien osallistujiensa näkökulmasta hyödyllisiä.

Esimerkki tällaisesta uudesta yhteistyömuodosta on viime syksynä käynnistynyt tulosperusteisella rahoitussopimuksella tehtävä kotouttamishanke, jonka päämäärä on kouluttaa ja työllistää vähintään 2000 maahanmuuttajaa. Tavoitteena on, että hankkeeseen valitut siirtyvät töihin keskimäärin neljä kuukautta koulutuksen alkamisesta. Koulutus jatkuu työn ohessa työpaikalla ja sisältää sekä kielen, kulttuurin että ammatillisten valmiuksien opiskelua. Sijoittajat rahoittavat toiminnan ja kantavat siihen liittyvät taloudelliset riskit. Julkinen sektori maksaa vain, jos työllistymistavoitteet saavutetaan. Tämä niin sanottu Social Impact Bond, eli SIB-malli auttaa julkista sektoria ostamaan tuloksia ilman taloudellista riskiä. Win-win tilanne siis sekä maahanmuuttajille että julkiselle sektorille. Malli perustuu vahvasti kumppaneiden panokseen, joista merkittävimpänä yritykset. Suuria työnantajia, muun muassa Lassila Tikanoja ja SOK on lähtenyt mukaan hankkeeseen. Onnistuessaan, tällaista tulosperusteista kumppanuushanketta voidaan hyödyntää myös muiden kuin maahanmuuttajien työllistämiseen.

Toinen esimerkki kumppanuuksista toteutettiin yhdessä Elinkeinoelämän Keskusliiton kanssa. Kiersimme EK:n kanssa vastaanottokeskuksissa kertomassa yrittäjyydestä. Ensimmäisessä tilaisuudessa Vantaalla rohkaistiin miettimään yrittäjyyttä yhtenä vaihtoehtona oleskeluluvan saaville ja esiteltiin palveluja, joita Suomessa on tarjolla yrittäjiksi aikoville. Nykyään noita palveluja on tarjolla jo useammilla kielillä ja palvelut ovat asiakkaille maksuttomia.

Järjestöt tarjoavat tärkeää tukea vasta maahan tulleille ja täällä jo pidempään asuneille. Ne voivat antaa ihmisille matalan kynnyksen epämuodollista ja kokonaisvaltaista tukea, joka parhaimmillaan on kulttuurispesifiä ja räätälöityä. Kaikki järjestöt voivat tehdä tätä työtä ihan normaalien toimintojensa puitteissa, niiden ei tarvitse olla varsinaisia maahanmuuttajajärjestöjä tai suunnata toimia erikseen maahanmuuttajille.

Järjestöjen toimintaan on usein matala osallistumiskynnys, minkä ansiosta ne tavoittavat maahanmuuttajia, joita viranomaiset tavoittavat viiveellä tai eivät lainkaan. Kolmannen sektorin toimijat voivat tarjota vertaistukea sekä edistää sosiaalisten verkostojen syntymistä ja maahanmuuttajien ja kantaväestön kohtaamista eri tavoin kuin viranomaistoiminta.

Maahanmuuttajien itse perustamien järjestöjen vahvuutena on esimerkiksi mahdollisuus tukea kotoutumista kulttuurisensitiivisesti ja monilla eri kielillä. Suomessa on jo lähes tuhat maahanmuuttajien perustamaa järjestöä.

Koska nämä järjestöt toimivat lähellä maahanmuuttajia, niillä on usein paljon tietoa maahanmuuttajien arjessa kohtaamista ongelmista ja kotoutumispalveluiden kehittämistarpeista. Kolmannen sektorin toimijat ovat myös monesti itse lähteneet kehittämään toimintaa havaituille katvealueille.

On tärkeää, että maahanmuuttajajärjestöt omine erityispiirteineen edistävät maahantulijoiden aktiivista kotoutumista yhteiskuntaamme. Haluamme että maahanmuuttajajärjestöt jakavat tietoa, edesauttavat ja edellyttävät yhteiskunnan hyväksyttyjen toimintatapojen noudattamista, sekä ohjaavat maahantulijoita aktiivisuuteen ja vastuullisuuteen. Säännöt ovat samat kaikille ja myös sopimattomat tavat on kitkettävä pois. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että rasismia ei hyväksytä myöskään vähemmistöjen välillä tai niiden taholta, eikä syrjintää hyväksytä vähemmistöjen omien ryhmien keskuudessa. Kiinnitämme huomiota näihin nyt mainitsemiini seikkoihin hankkeita arvioitaessa.

Kotoutumisessa maahanmuuttajan oma panos ja aktiivisuus on luonnollisesti ratkaiseva. Viranomaistoimenpiteillä luodaan edellytyksiä kotoutumiselle mutta ilman maahanmuuttajan itsensä ja kansalaisyhteiskunnan sekä työelämän aktiivisuutta kotoutumisessa ei onnistuta.

Pohditaan siis tänään yhdessä hyviä malleja, etsitään ratkaisuja ja verkostoidutaan.

Haluan kiittää teitä aktiivisesta panostuksestanne ja toivotan antoisaa päivää kaikille!


Aineiston on lähettänyt Anne Vainio,
johdon sihteeri, työ- ja elinkeinoministeriö.

Kuva: Irina Senkina
Venäjännös: Lidia Popova

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика