№ 2 ( 02 ) 2010

Engelistä nykyarkkitehtuuriin

Mosaiikki-Helsinki-lehden ensimmäisessä numerossa aloitimme historiaan keskittyvän tutustumiskierroksen Helsinkiin, ja tässä numerossa jatkamme sitä.

Muistutan, että Senaatintorin ympäristön empire-tyylinen keskus on rakennettu Johan Albrecht Ehrenströmin asemakaavan mukaan ja sen rakennusten arkkitehtuurista vastasi Karl Ludvig Engel. Kaupungin keskustan piti olla todisteena Helsingin uudesta statuksesta, kun siitä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, ja sen piti korostaa keisarillisen Venäjän valtaa 1800-luvun alkupuolella.

Keskustan näkyvin rakennus on vuonna 1852 valmistunut Tuomiokirkko. Senaatintoria reunustavat Valtioneuvoston (Senaatin) linna, Yliopiston päärakennus sekä Aleksanterinkadulla sijaitsevat rikkaiden kauppiaiden talot, joissa nykyään toimii ravintoloita, kauppoja ja kaupungin keskushallinnon laitoksia. Vuonna 1757 rakennettu harmaa Sederholmin talo on kaupungin vanhin rakennus. Siinä sijaitsee Kaupunginmuseon osasto, joka on omistettu 1700-luvun Helsingille, ja joka kertoo ruotsalaisuuden vaikutuksesta kaupungin historiassa.

1800-luvun lopun arkkitehtuurissa heijastui taloudellinen nousu, hyvinvoinnin kasvu ja erilaiset eurooppalaiset virtaukset. Selkeimpiä esimerkkejä tästä ovat Esplanadille, Aleksanterinkadulle, Mannerheimintielle ja Erottajalle rakennetut uusrenessanssityyliset rakennukset. Keskeinen henkilö Helsingin tuon ajan arkkitehtuurissa oli Theodor Höijer, jonka kädenjälki näkyy myös Ateneumin taidemuseon rakennuksessa.

Vuosisadan vaihteessa arkkitehtuuri sai kansallisromanttisia piirteitä. Juuri noihin aikoihin rakennettiin Katajanokan alue ja jugend-tyyliin rakennetut Eiran ja Ullanlinnan kaupunginosat. Uusien rakennusten tyypillisiä piirteitä olivat pienet tornit, ulkonemat, erkkerit ja parvekkeet, kattojen jyrkät lappeet ja erikoiset yksityiskohdat. Tuon ajan (1890–1915) nimekkäimpiä arkkitehtejä olivat Lars Sonck, Eliel Saarinen, Herman Geselius ja Armas Lindgren.

Kolmen viimeksi mainitun arkkitehdin laatiman suunnitelman mukaan rakennettiin Suomen kansallismuseo. Lars Sonckin kuuluisimpia töitä ovat Korkeavuorenkadulla sijaitseva Helsingin Puhelinyhdistyksen talo, Kallion kirkko ja Pörssitalo, jonka sisäpiha on katettu lasilla. Eliel Saarisen suunnitelman pohjalta rakennettua Helsingin rautatieasemaa pidetään eräänä maailman kauneimmista asemarakennuksista.

1800-luvun lopussa Senaatin torin läheisyyteen rakennettua pientä viihtyisää aluetta ei myöskään voi jättää mainitsematta; siellä sijaitsevat Suomen pankki (1882), Säätytalo (1891) ja Valtionarkisto (1890). Niiden julkisivuissa käytettiin ensimmäistä kertaa graniittia, Suomen luonnosta saatua materiaalia.

1920–30-luvuilla tehdyissä rakennuksissa on nähtävissä toisaalta klassismin, toisaalta funktionalismin piirteitä. Tuohon aikaan alettiin rakentaa uusia kaupunginosia. Helsingin kuuluisin esimerkki funktionalismista on Olympiastadion, joka on rakennettu Yrjö Lindgrenin ja Toivo Jäntin suunnitelman mukaisesti. Luonnollisesti meidän tulee myös mainita Eduskuntatalo, jonka arkkitehti Johan Sigfrid Siren rakennutti vuonna 1931.

Kaikista edellä mainituista eroaa selvästi puutaloista koostuva Käpylän kaupunginosa, jonka rakennuksissa ovat selkeästi näkyvissä klassismin ihanteet, kuten myös puutarhakaupungin idea.

Maailmanmaineen saavuttaneen modernistin, Alvar Aallon, töitä Helsingissä ovat Eläkehallituksen talo, Akateemisen kirjakaupan rakennus, Kulttuuritalo ja 1970-luvulla rakennettu Finlandia-talo. Sen sisustus aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten on tehty arkkitehdin luonnosten mukaisesti.

1960- ja 70-lukuja edustavat Timo Penttilän suunnittelema Kaupunginteatterin rakennus sekä kallioon rakennettu Temppeliaukion kirkko, joka on Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema.

1990-luvulla valmistuneita julkisia rakennuksia ovat Töölönlahden rannalla sijaitseva Kansallisooppera ja tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi Meilahdessa. Vuonna 1998 Helsinkiin lopultakin rakennettiin Nykytaiteen museo Kiasma, joka on toteutettu amerikkalaisen arkkitehdin Steven Hollin suunnitelman mukaan (kilpailu oli anonyymi). Rakennus valmistui 2000-luvun kynnyksellä, jolloin Helsingistä tuli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.

Toinen tutustumisretkemme Helsinkiin on päättymässä. Nyt olemme nykytaiteen museon Kiasman vieressä. Täältä näkee hyvin, miten kaupungin keskusta on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tänne on ilmestynyt monia uusia julkisia rakennuksia: Kampin linja-autoasema on tehty maan alle, ja sen päälle on rakennettu suuri ostoskeskus ja aukio, jota asuinkorttelit ympäröivät.

Uusien asuinrakennusten rakentamisen lisäksi 1990-luvulla korjattiin vanhaa asuntokantaa ja monia teollisuus- ja varastorakennuksia otettiin uudenlaiseen käyttöön. Monet näistä rakennuksista ovat kuuluisien arkkitehtien tekemiä, ja nykyään niissä toimii mm. erilaisia kulttuuripalveluja.

Mosaiikki-Helsinki-lehden seuraavassa numerossa kerromme Helsingin elämästä ja kehityksestä uuden vuosituhannen alussa.

Tatjana Koski, Helsinki, 2010
Kuvat: http://fi.wikipedia.org/wiki

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика